SATEENKAARIA YSTÄVILLE

Kun ensimmäisen  sateenkaariryijyn tekeminen oli niin mieluisaa, päätin tehdä toisen ja kolmannen. Niistä tuli miniversiot, jotka ovat minusta aivat ihanat! Söpön sievät ja sopivasti vaaleanpunaiset. Ajattelin, että ehkä muutama ystäväkin saattaisi niistä pitää. Niinpä kiinnitin ne korttiin, pistin kuoreen ja laitoin postiin sopivasti ystävänpäiväksi. 

Jokainen ystävä ansaitsisi oman sateenkaarensa, joten ehkä teen näitä vielä lisää! Vaaleanpunaisia ajatuksia lähetän kuitenkin sitä ennen jokaiselle ja samoin Sinulle, oikein hyvää ystävänpäivää!

-Piia

SATEENKAARIRYIJY

Spontaani askartelu on jäänyt nykyisin harmillisen vähälle. Isoimpien lasten ollessa pienempiä kaikenlaista tuli väsättyä aina inspiraation iskiessä tai hyvän idean löydyttyä. Nyt kun kuopus lähenee kolmea ikävuotta alkaa hänestä kuoriutua jo oikein mainio askartelukaveri. Hänen puuhaillessaan omien askartelujensa parissa olen taas pitkästä aikaa innostunut askartelemaan myös itse. 

Olohuoneeseen takan viereen olen ideoinut jo jonkin aikaa pientä ryijyä tai vastaavaa. Erilaisia kauniita sateenkaariryijyjä on näkynyt siellä täällä ja kun lauantain lankakauppareissulta tarttui mukaan muutamia ihanan sävyisiä lankoja, syntyi pienen askartelukaverini seurassa samanmoinen tuohon pienelle seinänpätkälle.

Ideoita etsiessäni löysin hyvän ohjeen, jota sovelsin omassani.  Ohjeessa käytettyä köyttä ei nurkista löytynyt, sen sijaan niputin erilaisia lankoja, jotka teippasin yhteen siten, että teippaus jäi piiloon päälle kieputetun langan alle. Tein myös kaarista eri mittaisia vähän rennomman lopputuloksen aikaan saamiseksi.

Tuollainen lankojen kieputtelu ja väriyhdistelmien suunnittelu tuntuu erityisen rentouttavalta ja mukavalta puhalta. Siinäkin määrin, että tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi sateenkaareksi, joka viikonlopun aikana syntyi! Niistä muista ehkä myöhemmin vielä lisää. Tämä yksilö sen sijaan sopii minusta oikein mainiosti tuohon paikalleen ja tuo mukavaa leikkisyyttä olohuoneeseen, tykkään kovasti! Mutta kukapa ei, pieni vaaleanpunainen sateenkaari ripauksella kultaa ei voi olla kuin ihana!

-Piia

KATSE MENNEESEEN - VUOSI 2018

Olen blogannut pian yhteensä jo kymmenen vuotta ja se on pitkä aika se! Siinä ajassa harrastukseen kasvaa kiinni jo niin, että ilman sitä tuntuu omituiselta. Kahden kotona vietetyn vuoden jälkeen vuosi 2018 oli kahden koululaisen, yhden päiväkotilaisen sekä kahdeksasta-neljään työn kanssa vähintäänkin kiitettävän touhukas. Aikaa bloggaamiselle jäi vähemmän kuin ennen ja postauksia syntyi huomattavasti aiempaa vähemmän. 

Viime vuonna blogille otettiin se aika, mikä löytyi. Tahti on ollut verkkaista, mutta olen iloinen, että aina silloin tällöin on ollut tilaisuus kuvata kotia ja kirjoittaa siitä muutama rivi, kertoa niistä muutamista käsitöistä joita on syntynyt, jakaa muutamia hyväksi havaittua reseptejä ja ihan vaan kirjoitella kyseisen hetken fiiliksistä. 

Vuoden vaihtuessa on ollut jälleen mukava kurkata menneen vuoden postauksiin ja todeta, että kaikenlaista sitä on vuoteen kuitenkin mahtunut ja kuinka iloinen olen, että asioita on tullut tänne blogiin ainakin omaksi ja toivottavasti myös jonkun muunkin iloksi taltioitua!

Jos vuonna 2017 maalattiin, tapetoitiin ja sisustettiin huone jos toinenkin uusiksi, ei kaiken sen vastapainoksi viime vuonna tehtykään juuri mitään remontintapaista! Myös sisutushankintojen osalta mentiin hyvin maltilla ja kaiken kaikkiaan sisustuksen päälinjat pysyivät hyväksi havaitun samanlaisena ja kodin sisustaminen oli lähinnä pientavaroiden pyörittelyä paikasta toiseen. 

Terassille hankittu rottinkituoli taisi olla vuoden suurin sisustushankinta ( ROTTINKITUOLI). Kuopus sai huoneeseensa viimeinkin kunnostetut, kierrätettynä ostetut tuolit ( TAAPERON TUOLIT) ja kierrätyslöytö oli myös uusi ihastuttava kori keskeneräisille käsitöille ( SISUSTUKSEEN SOPIVA KÄSITYÖKORI). Maljakkokokoelma karttui viime vuonna rakukeramiikkamaljakoilla, jotka askartelin itse muutaman viikonlopun mittaisella keramiikkakurssilla ( RAKUKERAMIIKKAA).

Ennen blogeissa kiertäneitä haasteita oli taas viime vuonna pitkästä aikaa liikkeellä ja myös sisustusbloggaajat haastoivat toisiaan useammassa aiheessa. Kurkattiin muun muassa millaista arki sisustusblogin kulissien takana on ( KULISSIEN TAKANA TAVALLISTA ARKEA) ja listattiin suosikkikirppislöytöjä ( 2ND HAND SUOSIKKINI). Vastasin myös kolmeenkymmeneen random-kysymykseen itsestäni ( 30 KYSYMYSTÄ) ja pohdin visuaalista hälyä ( VISUAALINEN HÄLY).

Haasteen muodossa jaoin myös parhaat juhlavinkkini ( 5 VINKKIÄ JUHLAAN). Vinkkien lisäksi myös juhlittiin vappua ( VAPPU JA VOHVELEITA), suunniteltiin 2-vuotissynttäreitä ( SYNTTÄREIDEN SUUNNITTELUA) ja juhlittiin kymmenen vuotiasta ( 10-VUOTIAS). 

Käsityöt jäivät viime vuonna harmillisen vähälle ja blogiin niistä pääsi sitäkin vähempi. Kuopukselle tehdyistä blogiin asti päätyivät neulottu huppupipo ( SÖPÖ HUPPUPIPO TAAPEROLLE), vanhasta t-paidasta tehty ystävänpäivä pupu ( PINKKI YSTÄVÄNPÄIVÄ PUPU) sekä syntymäpäivänä esitelty vaaleanpunainen tunika ( TÄNÄÄN KAKSI VUOTIAS). Itse pääsin alkuvuodesta ystävän aveciksi juhliin, joita varten ompelin itselleni kenkiini sopivan laukun ( PARIKSI PARIKOILLE - DIY LAUKKU).

Mahtui viime vuoteen myös herkkuja, näistä ehdoton suosikkini oli piparinmakuinen mutakakku ( JOULUNMAKUINEN MUTAKAKKU). Suolaisista suosikkini oli myskikurpitsakeitto ( MAUSTEINEN MYSKIKURPITSAKEITTO), jonka kaveriksi sopii erinomaisesti vaikka rouheiset teeleivät ( ROUHEAT KAURAISET TEELEIVÄT). Heti viime vuoden alkuun nautin myös yhden hengen brunssin, jotain joka pitäisi uusia taas pikapuoliin ( ÄLÄ UNOHDA ITSEÄSI - BRUNSSI YHDELLE).

Kodin sisustetuin paikka taisi olla aula ja sillä sijaitsevan lipaston päällinen, joka on lempipaikkani vaihtuville asetelmille. Aulan seinä sai alkuvuodesta ensimmäisen naulansa, kun kiinnitin ensimmäisen taulun seinälle ( ENSIMMÄISEN NAULAN VAIKEUS). Keväällä oli tarve karsia ja pelkistää, tuolloin aulaan asettui myös uusi matto ( VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN). Alkusyksystä pohdin bloggaamista ja tuolloin aulan lipaston päältä otetuissa kuvissa ilme on entistäkin pelkistetympi ( TAUON JÄLKEEN). Syksyn myötä sisustusinto taas palaili ja aulan seinälle ilmestyi ensimmäisen taulun kaveriksi pari pientä esinettä ( PIENTÄ SEINÄLLE).

Toki viime vuodesta ei voi unohtaa upeaa ja helteistä kesää, jota viettiin muun muassa maalla ( IHAN LOMALLA). Kaupungissa koko kesän kotia koristi juhannuskranssi, jonka aion ehdottomasti uusia myös tänä vuonna ( JUHANNUSKRANSSI). Vuoteen mahtui myös paljon fiilistelyä esimerkiksi eräästä sunnuntaista ( SUNNUNTAI MOOD) ja marraskuusta ( MELKO MAINIO MARRASKUU).

Vaikka vähän hiljaisempi, niin siitäkin huolimatta näin taaksepäin katsottuna aika mainio blogivuosi se sittenkin on ollut! Ja edessä taas yksi uusi, kuka tietää mitä se tuo tuollessaan!

-Piia

MATKALLA MARKKINOILLE

Viime vuonna joulun odotus alkoi Parolan asemalta ja aseman joulumarkkinoilta, jossa yhdessä ihanan  korttikauppiasystäväni kanssa vietimme päivän hymyssä suin pienen  markkinapöytämme takana myyden Rillan upeita kortteja sekä askartelemiamme kransseja ja kestopaperipussukoita. 

Parolan asema on upea paikka ja aseman joulumarkkinoilla joulun tunnelma on käsin kosketeltavissa. Kun Rilla tänäkin vuonna pyysi matkaan mukaan, ei kauan tarvinnut miettiä että lähteäkö vaiko eikö! 

Siispä iltapuhteina on jälleen syntynyt kasa kransseja ja niitä jokapaikkaan sopivia kestopaperipussukoita. Kransseja kuten pusskoitakin on eri kokoa ja näköä. Jokainen omia ihania yksilöitään, jotka toivottavasti löytävät ilostuttamaan ehkä juuri sinun joulua ja kotia!

Ensi lauantaina lastataan kimpsut ja kampsut autoon, matkataan markkinoille ja asetellaan myyntipöytäämme asemalla oikein nätiksi.  Joulumarkkinat alkavat kello 11 ja kestävät kello 16 saakka. Myynnissä tulee olemaan valtavasti ihania tuotteita ja aseman lisäksi myyjiä löytyy myös vanhalta tavaramakasiinilta ja herkkuja tarjoilee pop-up kahvila Muru. Lisää infoa löydät  Parolan aseman joulumarkkinoiden facebook -sivulta. Lauantaita odotellessa!

-Piia

KÄSITYÖTERAPIAA

 

Jos minulla olisi enemmän omaa aikaa, käyttäisin siitä ehdottomasti ison osan käsitöihin. Käsityöt ovat toimineet minulle jo pitkään tapana rentoutua, sellaisena kevyenä terapiana. Oli se sitten neulomista, ompelua, askartelua tai jotain muuta, ei sillä niin väliä.

 

Viime viikonloppuna terapiaa tuli tupla-annos kun vietin lauantain sekä osan sunnuntaista rakukeramiikkakurssilla ystävän kera. Saven työstämisessä jos jossain on jotain hyvin terapeuttista. Keskittyessä intensiivisesti halutun muodon tekemiseen unohtaa helposti kaiken ylimääräisen. Ja kun ei ota lopputuloksesta stressiä se on myös valtavan hauskaa ja rentouttavaa.

 

Varsinkin rakun kanssa lopputulosta on turha stressata, sillä muodon jälkeen tulee vielä useampi polttovaihe ennen valmista esinettä. Lopullinen ulkonäkö rakulle tulee tulesta ja savusta ja riippuu niin pintakäsittelystä, polttoajasta, hapetuksesta ja monesta muusta, joka näin ensi kertalaiselle jäi vielä arvoitukseksi.

Se millaisia omista töistä lopulta tulee, saa odottaa vielä muutaman viikon. Tuolloin työt viimeistellään ja tehdään viimeinen polttovaihe, joka kuulosti valtavan jännittävältä. 

 

 

Minulle kuitenkin itse tekeminen on melkeinpä lopputulosta tärkeämpää. Se, että saa käsillään jotain konkreettista aikaiseksi ja siinä samalla voi nollata aivojaan, on valtavan hieno tunne joka itsessään jo palkitsee. Vaikka ei sekään toki haittaa, jos näistä vielä keskeneräisistä maljakoista, oivatoikka-lookalike-pöllöistä ja muista mitä viiden kilon saviköntistä syntyi, tulisi lopulta jotain valtavan upeaa!

-Piia

PERSIKAN PUNAISET SUKAT JA TUTTINAUHA

 

Kesä on hiljentänyt puikkojen tahtia ja vähissä ovat olleet viime aikoina valmistuneet neulomukset. Muutama tärkeä sentään on valmistunut. Pienen pienet persikan punaiset sukat ja kaveriksi niille suloisen virkatun tuttinauhan tein rakkaan serkkuni tyttärelle, ihanalle pienelle uudelle ihmeelle.

 

Nämä pienet sukat ovat mukavaa neulottavaa; valmistuvat nopeasti ja valmiina ovat niin valtavan söpöt. Ja junasukat ovat mallina pieniin jalkoihin ne parhaat. Itse olen monesti oikaissut niin, että teräosan olen tehnyt sileänä neuleena ja hyvin ovat silloinkin jalassa pysyneet. 

Ehkä pitäisi kokeilla itsellekin tuollaisilla varsilla sukat tehdä. Josko siitä seuraava projekti puikoille, sellainen, jonka voisi nimetä kesälomaprojektiksi, sillä vielä yksi päivä ja sitten se alkaa, kovasti odotettu kesäloma!

-Piia

SUOSIKKISÄVYJÄ

 

 

Kuvissa ovat suosikkisävyni. Haalea vaaleanpunainen, rauhallinen siniharmaa, pellava, vaalea puu ja hentojen kukkien valkoinen ovat väripaletissa minulle ne kaikkein kauneimmat. Näitä sävyjä löytyy kaikkialta kotoa, näillä sävyillä teen mieluiten käsitöitä ja pääasiassa mustasta vaatekaapista lähes ainoat väripilkut ovat kyseisissä sävyissä.

 

Juuri nyt työn alla on suosikkisävyinen pieni kirjoiltu taulu aulan seinään, josta jo aiemmin  mainitsin. Mitään suurta kuningasajatusta tauluun ei toistaiseksi ole syntynyt, joten ajattelin, että pistelen menemään sitä sun tätä. 

Suurta kuningasajatusta ei ole tällä hetkellä bloginkaan suuntaan. Juuri nyt on sellainen välitila viimeisten työkiireiden ja loman välillä. Haluaisi olla tehokas ja saada maailman valmiiksi, tai no vähintääkin työpöydän tyhjäksi ennen loman alkamista, samanaikaisesti toinen jalka hakeutuu jo ulos auringonpaisteeseen ja lomafiilikseen. Tässä hieman levottomassa olossa myös inspiraatio etsii itseään, mutta eiköhän se viimeistään kesäloman myötä parin viikon päästä taas löydy!

-Piia

TÄNÄÄN KAKSI VUOTIAS

 

Yhteistyössä  Nosh Organicsin kanssa

Tämä iloinen, touhukas, suloinen, välillä aika äänekäs ja kaiken kaikkiaan ihana tyttönen täyttää tänään kaksi vuotta. Hän tykkää tanssia, laulaa, auttaa ruuanlaitossa, leikkii mielummin isompien sisarusten leluilla enemmän kuin omillaan ja tykkää Pipsa Possusta, Annasta ja Elsasta ja Papu Orkesterista. Kun hän saa jotain uutta, hänestä se on aina valtavan inanaa, myös silloin jos äiti ompelee hänelle jotain uutta kuten nyt tämän simppelin vaaleanpunaisen tunikamallisen paidan.

Esikoisen ollessa pieni uusia vaatteita tuli ommeltua lähes joka viikko. Nykyisin ompelukone tulee nostettua pöydälle harmillisen harvoin, muka ajanpuutteen vuoksi. Joka kerta niin tehdessäni muistan kuitenkin miten mukavaa puuhaa ompeleminen ja siinä onnistuminen on ja kuinka valmistakin tulee loppuen lopuksi suhteellisen nopeasti.

Kuopus ei ole siis valitettavasti päässyt kulkemaan äidin tekemissä vaatteissa yhtä paljon kun isommat sisarukset, mutta onneksi aina silloin tällöin hänkin saa jotain itsetehtyä. Ja äiti saa joka kerta vilpittömästi ihastunutta palautetta!

 

 

Tämän tunikan, kuten lähes kaikki viimeaikaiset ompelukseni, ompelin luottokankaistani eli  Noshin luomupuuvillasta. Tämä kevyesti pintakuvioitu kangas* on vanhempaa mallistoa, jota olen jemmaillut kaapissa sopivaa projektia varten. Tällaiset tunikamalliset paidat ovat ehdottomasti suosikkejani taaperon yllä. Pidemmän helman ansiosta ei tarvitse miettiä pysyykö se napalukko, rento malli antaa tilaa touhuta ja puuvilla on pestävyyden, kestävyyden ja käyttömukavuuden kannalta ehdottomasti ykkönen.

Kaavan tunikaan piirsin soveltaen valmisvaatetta ja peruspaidan kaavaa. Mallista tuli aivan loistava ja näin jälkikäteen harmittaakin, etten sitä kaavapaperille piirtänyt vaan leikkasin suoraan kankaasta. Täytyy toivoa, että onnistuu vielä toisenkin kerran yhtä hyvin, sillä sen verran nopeasti tuo kaksivuotias kasvaa, että vaatekaapin sisältöä voisi olla vähän väliä uusimassa ja  Noshin kangasuutuuksista löytyy monta ihanaa vaihtoehtoa, jota mielisin kokeilemaan.

Haluisin tunikaan jonkun pienen kivan ekstrajutun ja kirjailin käsin helmaan tuollaisen piparireunan. Pieni yksityiskohta, joka tekee tunikasta vähän erityisemmän.

 

Vaikka tuon pienimmäisen kasvua välillä vähän haikein mielin katselee, on kuitenkin ihanaa nähdä miten hän päivittäin oppii ja oivaltaa uuttaa ja innostuu ja ihmettelee maailmaa kuten vain kaksi vuotias osaa! Ja on yhtä aurinkoinen kuin hänen syntymäpäivänsä!

-Piia

* kangas saatu Noshilta

PINKKI YSTÄVÄNPÄIVÄ PUPU

 

 

 

Taaperon huonetta piristämään on ilmaantunut uusi ihana pinkki ystävä. Tämä pieni kaveri on ollut to do-listallani siitä saakka kun isosisko kasvoi yli t-paidasta, jonka rinnusta hän aikaisemmin koristi eli kohta jo pari vuotta sitten. Sopiva hetki ja inspiraatio on antanut kuitenkin odottaa itseään, mutta nyt sellainen koitti ja taapero sai juuri sopivasti ystävänpäiväksi uuden pehmoisen kaverin!

 

Pupu on siis peräisin vanhasta t-paidasta. Hänestä olisi varmasti tullut ihan mainio ilman kirjailuakin, mutta en malttanut olla hyödyntämättä pupun kuvioinnin tarjoamia mahdollisuuksia ja niinpä kirjailin jos jonkinlaista jokaiseen sopivaan paikkaan. Nyt hän sopii hyvin kaveriksi  tällä toiselle kirjaillulle pupulle, jonka kaksi vuotta sitten tuolle pienelle, tuolloin vielä syntymättömälle pellavapäälle ompelin.

Pitkästä aikaa kirjaillessani muistin taas miten mukavaa ja koukuttavaa puuhaa se on! Kuin värittäisi kuvia kankaalle, mutta langalla. Sellaista sopivaa aivojen nollauspuuhaa, jota täytyisi harrastaa enemmän.

 

 

Pupu osoittautui heti mieluisaksi. Sellaiseksi jota on hyvä halia ja jonka vieressä on hyvä olla. Juuri niinkuin hyvä ystävä! Tänään ajatuksissani ovat omat rakkaat ystävät lähellä ja kaukana. Jokaiselle haluan toivottaa mitä parhainta ystävänpäivää! Kuten myös sinulle, ihanaa päivää ja pinkkejä ajatuksia!

-Piia

SISUSTUKSEEN SOPIVA KÄSITYÖKORI

 

 

Kaikenlaisia kasseja, pusseja ja nyssäköitä keskeneräisille käsitöille löytyy vähän joka kolosta. Olohuoneen sohvan nurkka on suosikkipaikkani neuloa ja olohuoneessa on ollut sellaisen sisustukseen sopivan käsityökorin mentävä aukko. Tämä aukko paikattiin taannoisella kirpputorilöydöllä, kun mukaan tarttui söpö pieni kori, joka oli varustettu hauskalla kantokahvalla ja kannella. 

Itse en tätä suloista koria heti huomannut, mutta siksipä kirpputorille onkin hyvä mennä ystävän seurassa, kaksi silmäparia kun on tarkempi kuin yksi. Onnekseni hänellä ei ollut korille käyttöä, joten minä sain kävellä sen kanssa kassalle ja kotiin.

 

 

Arvatenkin taaperoa tämä kori ja sen kuljettaminen paikasta toiseen kiinnostaa kovasti. Kahva on osoittautunut tässä varsin käteväksi, jos mielenkiinto käy liian suureksi ja silmukat ja puikot uhkaavat irrottautua toisistaan voi korin ripustaa pienten kätten ulottumattomiin.

'

Korissa majailee tällä hetkellä ikuisuuskeskeneräisyysprojektini, Veera Välimäen kappa, ihana tuubimainen huivi, jolle tulee valmiina mittaa noin kaksi metriä. Lankana on ihastuttavan pehmeä silkin ja alpakan sekoitus ja lopputulos tulee olemaan varmasti upea, jokunen silmukka on siihen kuitenkin vielä matkaa. Ehkä se nyt tuosta vähän sutjakammin etenee, kun on paremmin käsillä tuossa uudessa käsityökorissa.

-Piia

MUITA IHANIA FANITYTTÖ-79

 

Meillä kullakin on varmasti ollut joskus joku tai jotkut, joita fanittaa. Minä fanitin nuoruudessani ensin New Kids On The Blockia, jossain vaiheessa siirryin Take Thatin ja myöhemmin huoneeni seinät oli vuorattu Guns n' Rosesin ja Skid Rown julistella.

Iän myötä fanitus muuttuu, mutta minusta aikuisiälläkin on ihan ok fanittaa. Aikuisiän fanitus on enemmän sellaista kunnioitusta ja ihailua hyviä tyyppejä kohtaan, kuten sitä ystävää, joka jaksaa aina olla iloinen ja toiset huomioon ottava vaikka omassa elämässä ei asiat niin hyvin olisikaan, tai sitä toista, joka on tehnyt omasta unelmastaan itselleen ammatin.

 

Kun 2009 itse astuin blogimaailmaan, oli blogeja huomattavasti pienempi määrä kuin nykyisin. Yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata oli Tilli Mössönpoika ja muita ihania, nykyisin varmasti jokaiselle blogeja seuraavalle tuttu  Muita ihania. Suloiset pehmolelut inspiroivat jo tuolloin ompelemaan samanmoisia omalle esikoiselle ja myöhemmin useampi blogin neuleohjeista on päätynyt puikoille.

Muita ihania on paketti luovuutta, neulontaa, ranskanpastilleja, pilvireunoja, pillisilppua, askartelua ja ompelua kauniiseen pastellinväriseen pakettiin käärittynä! Tiina on luonut blogistaan aivan oman maailman, jota on ilo seurata näytön toiselta puolelta ihastuksesta huokaillen ja ehdottomasti fanittaen!

 

Ja nyt kun kaikki tuo muu ihana on kirjana, oli se ehdottomasti omaan kirjahyllyyn hankittava! Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja on taattua muita ihania laatua; paljon rentoa tekemistä, kivoja ohjeita ja kauniita kuvia. Tämä fanityttö tykkää, vielä kun joskus nimmarin kirjan kylkeen saisi!

-Piia

PARIKSI PARIKOILLE - DIY LAUKKU

 

Kiireisenä alkaneen  uuden arjen vastapainoksi eilen illalla pistettiin parasta päälle, kun sain kunnian olla ystäväni avecina Keski-Suomen Yrittäjäjuhlassa. Juhlat, lasten syntymäpäiviä lukuunottamatta, ovat nykyisin todella harvassa ja illan juhlava pukukoodi olikin aiheuttaa päänvaivaa, omasta vaatekaapista kun ei juuri mitään sopivaa löytynyt. Onneksi on kuitenkin nettikaupat, viime viikolle sopivasti ajoittunut työreissu Helsinkiin sekä kangaskauppa ja ompelutaito.

Kengät aiheuttivat ehdottomasti eniten päänvaivaa, sillä korkeat korot ja minä emme tule toimeen. Työmatkalla Helsinkiin ehdin onnekseni piipahtamaan nopeasti Stockmannilla ja rakastua ensisilmäyksellä ihaniin puputupsuisiin Minna Parikoihin. Tarkoitukseni oli ostaa järkevät mustat korkokengät, mutta kun nainen ja kenkä kohtaavat tositarkoituksella, ei järjellä ole enää sananvaltaa. Nämä pupu loaferit olivat sopivan matalalla korolla varustetut, mutta kuitenkin riittävän juhlavat ja mikä parasta, isossa alennuksessa. Niinpä mustien peruskorkkareiden sijaan matkaan tarttuivat edelleen liian kalliit, mutta ah niin upeat kengät!

 

Kenkäongelman ratkettua asu oli vielä käsilaukkua vailla. Sopivan löytäminen kaupasta tuntui niin epätodennäköiseltä että päätin tehdä laukun itse. Ajattelin ensin jotain pientä ja pörröistä, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta päädyin simppeliin pieneen kirjekuorilaukkuun.

 

Olisin halunnut ommella laukun nahkasta, mutta värivaihtoehtojen ollessa rajalliset päädyin villahuopaan, jota sattuin olemaan saatavilla juuri kenkien tupsun värissä. Yksinkertaisen laukun juju on lettinauha, jonka alle saa sujautettua laukun läpän ja tavarat pysyvät laukun sisällä. Metallisen olkahihnan ostin valmiina ja kiinnikeet sitä varten asetin laukun sisään niin, että laukkua voi käyttää joko hihnan kanssa tai ilman.

Minusta laukusta tuli oikein söpö ja oiva pari ihanille Parikoille. Upeat olivat myös illan juhlat ja seura mitä parasta. Luulen, että se nahkaisenkin version käsilaukusta vielä teen, uusia juhlia siis odotellessa!

-Piia