THE VILLASUKAT

Enpä usko, että ainakaan kovin moni käsityöblogeja tai instagrammia aktiivisesti seuraava on voinut välttyä tämän tammikuun villasukkatapaukselta, jonka ihana Tiina sai aikaan #muitaihaniatalvisukat mysteerineulomukanavillasukat-tempauksellaan! 

Ihanan inspiroivaa ja sopivasti jännittävää neuloa vähän kerrallaan ja odottaa miltä lopputulos näyttää! Ja ihanaltahan ne näyttävät, tuloksena todella kauniit villasukat!

Minulla oli tarkoitus neuloa sukat itselleni, mutta niin kuitenkin kävi, että kauniit uudet sukat saikin tyttäreni. Koska minulla on aika löysä käsiala, valitsin ohuen langan ja vähän alkuperäistä ohjetta ohemmat puikot, tässä tapauksessa kävi kuitenkin niin, että varsi oli vähän liian tiukka näihin sääriin. Tätä oli aluksi vähän vaikea sulattaa ja kantapäät tulikin neulottua yhteensä kolme kertaa, ennen kuin tunnustin tosiasian, että eivät ne minulle mahdu ja vielä pienemmässäkin koossa ensin värillä, johon en ollut tyytyväinen. 

Tapaani tyypillisesti, sovelsin ohjetta hieman ja kantapään tein perinteiseen tapaan ohjeen tiimalasikantapäästä poiketen. Jätin myös kärjestä yhden kuvion pois, jotta sukasta tulisi sopiva tyttären jalkaan.

Mutta arvaattekos mitä minulla on nyt puikoilla? No #muitaihanattalvisukat itselleni! Tosin naureskelin jo, että näistä tulee sitten varmaan ihan jätti-isot ja miehelleni sopivat! Saas nähdä kuinka nyt käy! Ja iso kiitos vielä Tiinalle  mukavasta sukkaprojektista, näitä lisää! 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkaavaa helmikuuta! Jälleen yhtä askelta lähempänä kevättä!

-Piia

SUKLAAKAKKU JOKA VIE KIELEN

Otsikon mukaisesti lupaa tämän suklaakakun resepti ja ei se nyt kovin paljon liiottele, tämä on nimittäin valtavan hyvää! Tämä on se kakku, joka on ilahduttanut minua eniten työpaikan kahvitunnilla ja jota olen aikanaan kotonakin useaan kertaan työkaverilta saadulla reseptillä leiponut, mutta nyt muutaman vuoden gluteenittomuuden aikana tyystin unohtanut. Nyt tämä resepti tuli taas mieleeni, kun tuli tarvetta keksiä erääseen kokoukseen jotain kahvileipää viemisiksi. Päätin kokeilla kuinka hyvin tämä taipuisi gluteenittomaksi ja hyvinhän se taipui ja hyvää tuli!

Tämän kakun idea on, että se tulee leipoa ehdottomasti tuollaiseen perinteiseen kuivakakkuvuokaan. Olen kokeillut myös tavalliseen irtopohjavuokaan ja siitä vaan ei tule yhtä mehevää kuin korkeassa vuuassa. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakkua ei kuorruteta mitenkään, mutta itse olen kuorruttanut kakun aina suklaalla, yleensä Pätkiksellä ja ei se ainakaan huonommaksi sillä tavoin mene. Suklaakuorrutuksella on myös helppo saada kakku näyttäväksi suht pienellä vaivalla. Tämä on myös se kakku, jonka voi tehdä valmiiksi edellisenä päivänä ja se vaan parantaa makua. Kaikkinensa aika loistava herkku!

suklaakakku joka vie kielen (gluteeniton)

2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta

0,5 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 rkl kaakaojauhetta

150 g voita tai margariinia

3 kananmunaa

1 dl kuumaa vahvaa kahvia

kuorrutus

3 Pätkis suklaapatukkaa

n. 50 g tummaa suklaata

tilkka vettä

koristeeksi sulatettua valkosuklaata

Sulata ja jäähdytä voi tai margariini. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Sekoita jauhoihin sokeri, vaniljasokeri sekä kaakaojauhe. Lisää rasva jauhoihin ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota munat ja sekoita varoen taikinaan. Lisää lopuksi kahvi vähitellen sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteisen uunin alaosassa 40-50 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä ennen kuorrutusta. Parempaa tulee, jos annat olla yön yli jääkaapissa kuvun alla ja kuorrutat vasta seuraavana päivänä. Myös kuorrutuksen on hyvä antaa kovettua jääkaapissa muutama tunti. 

Mikäli käytät Pätkistä kuorrutuksessa, huomaa, että pakkausselosteen mukaan se saattaa sisältää pieniä määriä vehnää. Voit korvata Pätkikset sulattamalla yhteensä 100 g tummaa suklaata. Sulata suklaat vesihauteessa, Pätkistä käyttäessäsi lisää seokseen pieni tilkka vettä, jotta saat siitä riittävän juoksevaa koristeluun. 

Itsehän tein näitä sitten tiistaina samalla vaivalla kaksin kappalein. Eikä ole enää kummastakaan palakaan jäljellä... saattapi mennä taas viikonloppuna leipomishommiksi ja mikä parasta, se viikonloppuhan alkaa taas jo tänään!

-Piia

PIENTÄ PUUHASTELUA

Siirsimme joululoman aikoihin pojan huoneesta Ikean Malm-laatikoston vauvan tavaroita varten makuuhuoneeseemme kuten aiemmin jo kirjoittelinkin. Laatikoston ylälaatikon reunaa oli pojan huoneessa koristanut mustat kolmiot, jotka olivat jo vähän rispaantuneita ja näin ollen ne piti poistaa. Poiston yhteydessä eivät lähteneet kuitenkaan ainoastaan koristeet, vaan myös maalipinta niiden alta, joten jotain oli keksittävä. Avuksi siis dx-fix ja uuttaa kuvioita pintaan. Ajattelin ensin jotain säännöllistä, mutta epäsäännöllinen kaarikuviointi vei kuitenkin voiton. Tuskailin myös yläreunan epätasaisuuden kanssa, suoraa kun on niin kovin vaikea leikata, mutta se ratkesi, kun taitoin dc-fixin reunan päälle, kaikkinensa siitä tuli oikein hauska ja edelleen ihan toimiva laatikosto.

Ja onpa noita pieniä ja ihania vaatteita tuonne laatikostoon kertynyt jo pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Mutta kuinka paljon niitä nyt sitten oikein tarvitsee? Apua! En muista enää yhtään miten paljon pienimpiä vaatteita todellisuudessa on järkevä hankkia ja kuinka kauan ne oikein mahtuvat. No ehkä se tässä kevään myötä selviää ja hyviä vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Käsityörintamallakin iso osa työn alla olevista on juuri nyt luonnollisesti vauvajuttuja. Vähän kirjailua, paljon ommeltavaa ja vielä enemmän suunnitelmia, jotka haluisin toteuttaa. Erityisen iloinen olen, että pääsen päällystämään tyttären aikaisen äitiyspakkauksen makuupussin. Olen hienoja makuupussin tuunauksia blogeissa aina kaihoilla katsonut enkä uskonut, että hommaan meillä olisi enää tarvetta, joten nyt sitäkin suuremmalla ilolla Marimekkoa makuupussin päälle! Katsotaan jaksaisiko sen projektin vielä sunnuntai-illan ratoksi aloittaa vai viekö sohva sittenkin voiton...

-Piia

VARASLÄHTÖ VIIKONLOPPUUN

Täällä vietetään pitkästä aikaa perjantaivapaata, joka ei johdu sairastelusta tai lomasta tai muusta normiarjesta poikkeavasta. Ihan vaan hoitovapaapäivä, johon kuuluu muutama tunti omaa aikaa aamusta, kun poika on eskarissa ja tyttö koulussa. 

Ja nämä muutamat aamun hiljaiset tunnit tuntuvat kieltämättä taas aika herkuilta! Rauhallinen aamupala ja vähän kodin siivoilua, muutama rivi villasukan vartta ja ennen kaikkea hiljaisuudesta nauttimista! Nämä varaslähdöt viikonloppuun vaan ovat parhaita! 

Niin ja se villasukan varsi, se se vasta ihanuutta onkin! Muita ihania -blogin Tiina on käynnistänyt talvivillasukkamysteerineulomushommelin, jossa päivittäin paljastuu uusi ohje villasukan jatkamiseksi. Jännää puuhaa ja mikä parasta, uudet ihanat villasukat tuloillaan! Näillä eväillä edessä ei voi olla kuin ihana viikonloppu! Sellaista myös sinulle!

-Piia

PAKKASKORISTEET

Idea näistä pakkaskoristeista on pyörinyt jo pitkään mielessä ja nyt sain viimein kokeiltua sitä myös käytännössä. Ajatus oli siis jäädyttää muotissa havunoksiin roikkumaan laitettavia koristeita, vähän kuin joulupalloja joulukuuseen. Jääpalamuotteja on saatavilla jos jonkinlaisia, paras meiltä tähän tarkoitukseen löytyvä oli perus kuutiota tekevä jääpalamuotti, joten sillä mentiin. 

Ripustusta varten piti keksiä joku systeemi ja sen ratkaisin niin, että pujotin paperinaruun pienen puuhelmen, jonka sain pysymään muotin pohjalla. Tämän jälkeen muottiin vesi, jääpalojen jäädystys ja varovainen irroitus, jonka jälkeen koristeet ovat valmiita ripustettavaksi.

Minusta lopputulos on aika hauska ja vielä tekisi mieli kokeilla pyöreitä koristeita esimerkiksi vesi-ilmapalloilla, jonka sisälle laittaisi samantyyppisen ripustussysteemin. Ja toki veden voisi myös halutessaan värjätä, jos värikkäitä koristeita haluaisi. 

Vähän jouluinen juttu tämä ehkä on, mutta täytyy yrittää ottaa näistä pakkasista kaikki ilo nyt irti vaikka sitten pakkaskoristeita terassille väsäämällä!

-Piia

DIY MOBILE VAUVALLE + OHJE

Sain joululahjaksi parin Finlaysonin elefantti keittiöpyyhkeitä ja kun pyyhkeitä oli kaksi, raaskin niistä toisen leikellä jatkojalostusta varten. Molemmat isommat lapset ovat selvinneet vauva-aikansa hyvin ilman minkäänlaisia mobileja, mutta nämä elefantit suorastaan vaativat päästä uuden tulokkaan vauvamobileksi! 

Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja askartelin vauvalle jo valmiiksi tälläisen söpöyden, sillä sellainen siitä minusta tuli, hurjan söpö kaikessa epätasapainossaan, joka ei minusta tätä tekelettä haittaa vaan päinvastoin, kuuluu asiaan!

Innostuin tästä niin, että otin myös muutaman making of -valokuvan, mikäli joku samanmoisen joskus haluaa askarrella. Seuraavassa hyvin suurpiirteiset ohjeet vauvamobilen tekoon.

Mobilen rungoksi tarvitset jonkinlaiset kepit. Minulla oli käytössä Biltemasta askartelukäyttöön hankkimiani jämäköitä sytytystikkuja. Liimasin kaksi tikkua ristiin ja porasin kunkin tikun päähän sekä keskelle pienet reiät. Tämän lisäksi käytössäni oli ohutta nahkanarua, erilaisia helmiä sekä kankaasta leikattuja kuvioita eli tässä tapauksessa elefantteja ja vanua kuvioiden täyttämiseksi.

 

Ensimmäiseksi ompelin elefantit mobilea varten, tämä on projektin aikaa vievin osuus. Oikeat puolet vastakkain ja selkään sopivalle kohdalle ripustusnaru siten, että ripustettava osa jää oikeiden puolten sisälle. Kääntämistä ja vanulla täyttämistä varten sopivaan kohtaan tulee jättää pieni aukko, jonka voi täyttämisen jälkeen sulkea joko koneella tai käsin. 

Kun tarvittava määrä kuvioita on ommeltu, voi naurun koristaa helmillä. Yksi helmi ja pitempi narunpätkä tulee säästää ripustamista varten. Puuristikon alapuolella oleva helmi pitää ripustusnarun paikallaan ja puutikkujen yläpuolelle tulevat helmet taas pitävät koristeena roikkuvat osat paikoillaan. Naurut voisi toki yksinkertaisesti solmiakin tikkujen ympärille, mutta minusta näin tuli kivempi.

Jos mobilen haluaa olevan tasapainossa, tulisi jokaisen roikkuvan osan olla samanpainoisia. Itse halusin kuitenkin käyttää kussakin osassa vähän eri määrän helmiä, joten ihan tasapainossa tämä omani ei ole, mutta kuten tuossa jo aiemmin kirjoitin, minusta se ei haittaa mitään. Täydellisiä voi ostaa kaupasta, epätäydelliset taas on suurella rakkaudella askarreltuja!

Hetken saa tämä elefanttijoukko vielä odotella paikalleen pääsyä ennen kuin se ripustetaan pinnansängyn päälle ilostuttamaan vauvaa. Tosin aika juoksee taas niin, että sekin aika taitaa olla enemmin kuin huomaan!

Mukavaa alkavaa pakkasviikkoa, meillä se alkaa edelleen sairastellen, joten muutakin diyta saattaa olla piankin taas luvassa.

-Piia

KOTINURKISSA

Vastoin ajatusten arkeen paluusta pitkän joululoman jälkeen, kotinurkissa on sitten mennyt koko kuluva viikkokin. Eskarilaisen flunssa osoittautui erityisen sitkeäksi tapaukseksi, päiväkotiin ei ole ollut asiaa ja päivät ovat kuluneet verkkaisesti peiton alla lepäillen.

Tämä ylimääräinen "loma" on myös nostattanut esiin uuteen vuoteen kuuluvan puhdistautumisen tarpeen ja flunssapotilaan levätessä olen ennättänyt siivota muutaman kaapin. Erityisesti käsityökaapin eli kangas- ja lankavarastojen läpikäyminen on ollut terapeuttista ja samalla myös inspiroivaa. Tavarat ovat löytäneet sotkusta takaisin paikalleen, tilaa tuli runsaasti lisää ja itselle tarpeettomat materiaalit on mukava lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Ja nyt tekisi mieli aloittaa sen kymmenen uutta projektia!

On myös ollut aikaa kahlata uusimmat sisustuslehdet läpi ja vähän askarrellakin. Aulan lipaston päältä löytyy nyt isompi versio paperitimantista, joita joulukoristeeksi askartelin. Tein tämän pistekirjotuspaperista, jota olen kaapissa jo jonkin aikaa hautonut, tulipa viimein käyttöä sillekin.

Lipaston päällä on edelleen myös jouluksi ostamani iso havunoksa. Heti joulun jälkeen olin valmis heittämään tuon pihalle, mutta kun pahimman joulukyllästymisen yli pääsin, niin annoin sille vielä aikaa. Voi olla, että pian on aika sanoa sille hyvästit ja vaikka viimein kunnon talvea tässä eletäänkin, niin tilalle on saatava jo jotain keväisempää ja kevyempää.

Tuon uuden Avotakan kansi enteilee jo kevättä ja sairastelun ja harmaan sään jälkeen sitä alkaa jo vähän jotain piristystä kaipaamaankin. Ehkäpä siis huomenna alkavan viikonlopun kunniaksi kukkakauppaan.

-Piia

PATALEIPÄHULLUUS - RESEPTI GLUTEENITTOMAAN PATALEIPÄÄN

Tänne on iskenyt oikea pataleipähulluus! Viimeisten parin viikon aikana tätä herkkua on valmistunut lähes päivittäin ja parhaassa tapauksessa uusi leipä aamuin illoin! Pataleiväthän ei ole mikään uusi juttu ja itse taidan olla myöhännäisherännäinen niiden suhteen, mutta sitäkin innokkaammin olen yrittänyt leipoa menetettyjä leipäkokeiluja kiinni.

Parasta pataleivässä on, että siitä tulee myös gluteenittomana hyvää ja kuohkeaa, mikä ei ole gluteenittoman leivän kanssa itsestäänselvyys, sillä gluteenittomista leivistä ja sämpylöistä tulee herkästi vähän turhan tiiviitä. Pataleipä antaa mahdollisuuden jättää taikina hyvinkin löysäksi, mikä toimii gluteenittoman leivän eduksi.

Olen testaillut leipää erilaisilla jauhoilla ja jauhoyhdistelmillä ja parasta leipää olen itse saanut aikaiseksi Semperin vaaleista jauhoista yhdistämällä ne gluteenittomiin kaurahiutaleisiin. Kaurahiutaleet ovat minusta hyvä lisä leipään, vielä on kokeilematta erilaiset siemenet, jotka nekin varmasti toimivat.

gluteeniton pataleipä

3,5 dl vettä

4,5 dl gluteenittomia (vaaleita) jauhoja

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

2 tl suolaa

1/2 pss kuivahiivaa

Lämmitä vesi reilusti yli kädenlämpöiseksi (kuivahiiva vaatii 42 asteen lämpötilan noustakseen) ja sekoita joukkoon suola sekä vähitellen jauhot (voit korvata kaurahiutaleet halutessasi 2-2,5 dl gluteenittomia jauhoja), joihin olet sekoittanut myös kuivahiivan. Älä vaivaa, hyvä lusikalla sekoittaminen riittää, taikina saa jäädä löysäksi. Peitä taikinakulho kelmulla ja jätä lämpimään paikkaan kohoamaan. Taikinan tulee kohota 12-24 tuntia, mitä pitempi kohoamisaika, sen parempi leipä! 

Ennen leivän paistamista lämmitä pata uunissa. Voit laittaa padan kylmään uuniin, joka lämmitetään 225 asteiseksi, jossa leipä paistetaan. Sillä aikaa kun pata ja uuni lämpenevät, kaada taikina jauhotetulle alustalle, pyöritä palloksi ja anna odottaa liinan alla uunin lämpenemistä.

Laita kuumaan pataan varovasti hieman öljyä tai voita pohjalle ja nosta taikinapallo pataan. Voit ripotella halutessasi päälle vielä vähän jauhoja. Paista 225 asteisessa uunissa 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen kansi padasta ja paista leipää vielä noin 15-20 minuuttia ilman kantta, kunnes pinta on kauniin ruskea. Ennen syömistä annan leivän vetäytyä hetki, älä kuitenkaan peitä leivinliinalla, jotta pinta säilyy rapeana. Herkuttele!

Tänäänkin olemme herkutelleet lämpimällä pataleivällä, arki kun alkoi pojan kovalla flunssalla ja töiden ja eskarin sijaan olemme olleet kotosalla ja on ollut hyvin aikaa paistella leipää. Niin nopeasti tuo taas parempiin suihin katoaa, että huomenna on varmaan taas uusi paistettava...

-Piia

PIENET IHANAT

Olohuoneen ruokapöydälle on muodostunut taas uusi asetelma pienistä ihanista jutuista, joista saan kiittää ystäviä ja läheisiä. Ihastuttavat Iittalan Ruutu-maljakot, kirkkaan ja lohenpunaisen, sain toisen mieheltäni ja toisen vanhemmiltani valmistujais-/syntymäpäivälahjoina. Olen kyllä aivan myyty noiden suhteen, upeaa muotoilua, joka varmasti tulee kestämään aikaa.

Ikkunaa koristavan kauniin kuparitimantin Katja toi tuliaisina Kööpenhaminasta. Myös Vihreän talon kauniin ja niin ihanan tuoksuisen tuoksukynttilän hän kiikutti minulle Parolan aseman joulumyyjäisistä, kun itse en paikalle päässyt. Onni on ihana ystävä!

Uutta pöydällä on myös kaunis Kastehelmi-tuikkukuppi, jonka Iittala lähetti mukavana yllätyksenä joulutervehdykseksi tykättyään eräästä instagram-kuvastani. Yhdessä vanhojen kynttilänjalkojen kanssa näistä on muodostunut pöydälle seesteinen kokonaisuus, joka miellyttää omaa silmääni juuri nyt erityisen paljon, varsinkin kun taustaksi on saatu vihdoin edes jonkinlainen lumipeite!

-Piia

LÄMMIKETTÄ PAKKASILLE

Tykkään tyynyistä, mutta eipä noita vilttejä taikka huopiakaan koskaan voi olla liikaa, vai mitä? Ostin itselleni ennakkojoululahjana ihanan Mairen ihastuttavasta Kettukarkkishopista tuon salmiakkiruutukuvioisen hamam-pyyhe/viltti/hartiahuivi asian jälkimmäisiin käyttötarkoituksiin. 

Tuo violetti neulomus taas on jo tovin puikoilla ollut vielä keskeneräinen liukuväriviltiksi joskus valmistuva ihanuus. Hamstarsin sitä varten ison kasan lankoja ennen loman alkua ajatuksena, että lomalla se viimein valmistuu. No ei ihan, mutta hyvin eteni, jatkellaan siis sitä vielä loman jälkeenkin.

Ja se loma. Se oli sitten siinä. Mutta hyvä loma oli ja huomenna iloisin mielin takaisin arkeen, jos vain herätyskelloon herää. Viimeistään sitten kun nenänsä ulos työntää...hrrrr.... 

-Piia

LAZY DAYS

Loma jatkuu vielä muutaman päivän verran ja täytyy sanoa, että loma on kyllä ollut varsin onnistunut ja tehnyt tehtävänsä. Lomailussa ollaan jo siinä pisteessä, että juuri mitään ei meinaa saada aikaiseksi ilman suurta ponnistusta ja sohva sekä sänky ovat ne paikat, joissa viihtyisi enemmän kuin hyvin. Jännityksellä jo odotan, miten sitä torstaina onnistutaan herätyskellon soittoon heräämään kun lapsetkin ovat onnistuneet kääntämään rytminsä niin, että herääminen tapahtuu muutama tunti eskari- ja kouluaamuja myöhemmin. Kääk! No onneksi edessä on varsin lyhyt työviikko ja lomapäiviäkin on vielä pari jäljellä.

Ihan pelkäksi löhöilyksi ei ole kuitenkaan mennyt ja jotain pientä kevättä silmällä pitäen on makuuhuoneessa jo tehty. Haaveilin makuuhuoneeseen uutta tai oikeastaan vanhaa kaappia vauvan vaatteita varten, mutta mitään mieluisaa ei ole netti- tai livekirppiksillä vielä tullut vastaan ja kun keksin olemassa olevista huonekaluista ihan toimivan ratkaisun, päätin ainakin toistaiseksi tyytyä siihen. Vaihdoimme eskarilaisen huoneesta Ikean malm-lipaston makuuhuoneeseen ja makuuhuoneessa olleet ps-kaapit siirtyivät eskarilaiselle sekä vaatehuoneeseen. Näin saimme jo hyvissä ajoin makuuhuoneeseen tilaa sinne jossain vaiheessa muuttavaa pinnasänkyä varten. Ja bonuksena eskarilaisen lelut siivottua ja inventoitua!

Vaikka aikaa järjestellä ja varautua vauvan tuloon on vielä ihan hyvin, kovasti kasvavan vatsan myötä pientä pesänrakennusviettiä on jo ilmassa. Mitään suuria hankintoja ei ole vielä tehty, mutta jotain pieniä vaatteita laatikostoon olen jo ostanut ja muutama diy-juttu on tekeillä, joista myöhemmin varmasti lisää! Mutta nyt sohvalta sänkyyn! ;)

Mukavaa maanantai-illan jatkoa!

-Piia

VUOSI KÄYNTIIN

Uusi kalenteri on ripustettu seinälle ja vuosi on käynnistelty rauhallisissa merkeissä. Erilaiset flunssat ja pöpöt tuntuvat vaivaavan itse kutakin ja uuden vuoden suunnitelmat muuttuivat meilläkin viime hetkellä vain oman perheen kesken vietettäväksi juhlaksi. Söimme hyvin, saunoimme, kävimme ampumassa lasten iloksi muutaman raketin ja teimme pieniä ennustuksia tulevaksi vuodeksi. Leppoisaa ja rentoa, juuri sopivaa tähän hetkeen!

Tänäkin vuonna tärkeät asiat raapustellaan Kanelimaan kauniiseen seinäkalenteriin, jolle on muodostunut keittiön seinään juuri sopivan kokoinen kolo. Samalla vaihdoin seinälle muutenkin vähän vaaleampaa  ja korvasin aiemmin seinällä olleen tumman taulun Teemu Järven sieniaiheisella kortilla. 

Keittiön nurkkaa koristaa myös uusi vanha ihanuus. anopilta joulun aikaan syntymäpäivälahjaksi saamani upea Grapponia kannu. Kelpaa kattaa nyt pöytä viime kesällä kirpputorilta löytämieni lasien kanssa! 

Kaikkinensa keittiön ilme asetelmineen on juuri nyt hyvin vaalea. Joulun koristusten ja runsauden jälkeen selkeys ja vaaleus miellyttää omaa silmääni niin keittiössä kuin muuallakin kodissa. Vielä kun viimein saadun pakkasen lisäksi saisimme samaa vaaleutta lumen muodossa myös pihalle, niin pääsisimme nauttimaan tämän loman aikana lumileikeistäkin!  

-Piia