31.12.2015

KATSE MENNEESEEN - VUOSI 2015


Jouluinen, tietokoneeton loma vierähti vähän suunniteltua pidemmäksi ja yhtäkkiä eletäänkin jo vuoden viimeistä päivää! Ensi ajatukseni nyt taakse jäävästä vuodesta oli, että sellainen ihan perusvuosi, mutta tarkemmin ajateltuna vuoteen mahtui paljon isoja juttuja, päätökseen saatettuja asioita ja lupauksia tulevasta. 

Eikä vähäisempänä kuluneen vuoden jutuista ole tämän oman uuden blogin pystyyn laittaminen kesäkuun lopulla, jolloin kirjoitin pilkkeitä-blogin ensimmäisen postauksen (UUSI ALKU). Ajatus omasta blogista yli kuuden, yhdessä ystävän kanssa kirjoitetun blogivuoden jälkeen, oli pyörinyt mielessäni pitkään. Päätös omilleen ryhtymisestä ei ollut helppo tehdä, mutta olen iloinen, että pilkkeitä-blogi syntyi. Vaikka takana on vasta puoli vuotta, tuntuu, että sen pitikin mennä juuri näin ja nyt olikin erityisen mukava kurkata mitä kaikkea tähän ensimmäiseen blogi(puoleen)vuoteen on mahtunut. 



Vaikka kesä ei säiden puolesta ollutkaan se paras mahdollinen, tuntuu kesä maalla kesältä säässä kun säässä! Maalla tehtiin tänäkin kesänä pientä pintaremonttia, tällä kertaa vintissä (VINTILLÄ)  sekä toisessa kammereista (KESÄMUISTOJA MAALTA). Maalla vietettiin myös ihanat kesäkemut (KESÄKEMUILLARYIJYT RIVISSÄ) pienellä blogiporukalla, jotka toivottavasti saavat jatkoa myös ensi kesänä!



Kotona järjestys vaihtui vuoden myötä tasaiseen tahtiin olohuoneessa (VAIHTELUAKOOLOHUONEEN UUSI JÄRJESTYS)  ja sohvat siirtyivät huoneessa puolelta toiselle, enkä epäilisi, etteikö sama jatkuisi myös ensi vuonna! Lokakuussa luettiin jännityksellä Avotakkaa (OMAA AIKAA JA YKSI LEHTIJUTTU ), jossa oli keväällä kuvattu juttu kodistamme.



Vuoteen on mahtunut tottakai myös paljon käsitöitä ja askarteluja, joista yllä muutama. Ihan aiempien vuosien tahtiin eivät puikot tänä vuonna heiluneet, mikä johtui viimeinkin loppuun saatettujen opintojen viemästä ajasta ja vihdoin suoritetusta diplomi-insinöörin tutkinnosta, mutta ehkä ensi vuonna sitten sitäkin ahkerammin! (EUKALYPTUSKRANSSI, MUSTAVALKEAA, VILLAPAITARAKKAUS, PIRISTYSTÄ PÄREKORIIN)



Isoimpia sisustuksellisia muutoksia vuoden aikana kokivat aula ja työhuone, jossa tauluja aseteltiin uuteen uskoon useammankin kerran (TYÖHUONEESSA TAPAHTUU ja TYÖHUONE JA PIILOPIRTTI). Erityisesti aulan uuteen ilmeeseen olen ollut tyytyväinen (AULASSA). Muutoksesta pitävälle huonekalut, jotka sopivat useampaankin huoneeseen, ovat kyllä iso onni!



Myös monenlaisia ruokia, kakkuja ja leivonnaisia on tullut jälleen tehtyä laidasta laitaan! Kuten joulukuun alussa kirjoittelin (ASIAN VIERESTÄ), olen saanut krooniseen vatsasairauteeni helpotusta gluteenittomasta ruokavaliosta ja yhteinen nimittäjä kaikille blogista löytyville resepteille onkin gluteenittomuus. Yllä kuvissa muutama suosikkini kuluneelta vuodelta. (JOULLUKAKKU, LEHTIKAALI-TOMAATTIPASTASYYSSOPPAA-PUNAJUURIKEITTO, MAIDOTON JA GLUTEENITON SUKLAAKAKKU)



Vuoden isoimmat asiat liittyivät lapsiin. Tytär aloitti syksyllä koulun (EKALUOKKALAISEN HUONEESSA) ja poika eskarin. Syksyllä saimme myös positiivisia uutisia, joista kerroin joulukuussa (PIENIÄ JUTTUJA-ISOJA UUTISIA). Nämä pienet isot uutiset tulevat varmasti olemaan se ensi vuoden isoin juttu!  

Ei siis mikään perusvuosi sittenkään, vaan ihana muistorikas vuosi, johon mahtuu paljon ihanaa ja iloista ja josta on hyvä jatkaa seuraavaan! Hyvää uutta vuotta siis meille kaikille! 

-Piia

20.12.2015

PAPERITIMANTIT JA JOULUN TOIVOTUS


Viikonloppu on vierähtänyt ystäviä tavatessa, lahjoja paketoiden ja viimeisiä joulukoristeita esiin laittaen. Olohuoneen pöydälle askartelin vielä muutaman paperitimantit. Olen näitä monissa blogeissa ihaillut ja hämmästyksekseni onnistuin ihan kelvollisia yksilöitä tekemään, vaikka origamit ja minä emme yleensä toimikkaan oikein hyvin yhteen. 

Ensi viikko nautitaan yhdessäolosta perheen ja sukulaisten kanssa, jännitetään joulupukin tulemista, herkutellaan ja vietetään paljon aikaa sohvalla kudin kädessä. Ensi viikon myös tietokone saa viettää joululomaa, joten toivottelenkin jo ennakkoon kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! 

-Piia

18.12.2015

JOULUPUU ON RAKENNETTU...

  

...ja joululoma on aloitettu! Loman aloitin askartelemalla jo viime viikonloppuna sisään tuotuun joulukuuseen vähän lisää koristetta koristenauhan muodossa. Itse olisin tullut toimeen ihan vaan noilla valkoisilla koristeilla, joita kuusessa jo oli, mutta lapset halusivat vähän väriä ja sitä heille myös suotakoon! 





Jemmaaminen ei mennyt nytkään hukkaan, sillä nauha syntyi kaapissa pyörineistä muutaman edellisen vuoden Kanelimaan seinä- ja joulukalentereista. Olen kalentereista jo aiemmin tehnyt nauhaa tyttären huoneeseen ja viime vuoden joulupaketteja koristelin kalentereiden kuvilla.

Nyt painelin ympyräleikkurilla ison läjän ympyröitä, jotka sitten surautin ompelukoneella yhteen, kaksi ympyrää vastakkain, jolloin nauhasta saa vähän tukevamman ja väriä tulee molemmin puolin. Leikkurin ympyrän kokoiset eläimet ja tekstit yritin ottaa talteen parhaani mukaan. Nauhasta löytyy siis mukavia viestejä ja kivoja kuvia etsittäväksi! 



Nauhasta tuli niinkin mukava, että mietin, josko vielä toisen samanlaisen ompelisin, tosin materiaali alkaa olla jo aika loppuun kaluttua ja ihan hyvä on näinkin. Ja hyvä on juuri nyt vaan olla, nauttia alkaneesta lomasta ja joulun odotuksesta! Loma jatkuu minulla aina loppiaiseen saakka ja täytyy sanoa, että tulee juuri nyt enemmän kuin tarpeeseen. Sen kunniaksi tänään glögiä ja piparia ja ehkä vähän suklaatakin!

Mukavaa alkavaa viikonloppua ja lomaa muille joululomansa jo aloittaville!
-Piia

15.12.2015

SUOLAISTA JA MAKEAA - VUOHENJUUSTOTORTUT



Suolaisen ja makean sekoitus leivonnaisissa on yksi suosikkijutuistani. Näiden vuohenjuustotorttujen ohjeen bongasin Melinan blogista ja heti oli ryhdyttävä leivontapuuhiin ja tehtävä herkuista gluteeniton versio! Näissä tortuissa on maun lisäksi muutama muukin hyvä juttu. Gluteeniton torttutaikina on aika hankalasti leivottavaa ja perustähtitortun tekoa siitä ei kannata edes lähteä yrittämään, tai no ainakaan itse en ole koskaan siinä onnistunut. Näiden kanssa sen sijaan voi turhan väkerryksen unohtaa ja kaunis leivos syntyy ihan vaan simppelin pyöreänmuotoisen taikinapalan päälle. Toinen hyvä juttu on, että näin raskaana ollessakin uskaltautuu syömään vuohenjuustoa, kun sen on kypsentänyt uunissa. Monta hyvää siis yhdessä ja samassa! Ja nopeita tehdäkin vielä!




Gluteenittomat vuohenjuustotortut

1 pkt gluteenitonta lehtitaikinaa
viikunahilloa
1 pkt vuohenjuustoa
muutama kourallinen pähkinöitä, esim. suolapähkinöitä tai kuorettomia pistaasipähkinöitä
siirappia
tomusokeria

Kaulitse taikina ja tee taikinasta ympyröitä muotilla tai esimerkiksi lasilla. Gluteeniton taikina ei kohoa samaan tapaan kuin tavallinen lehtitaikina, joten halutessasi voit laittaa kaksi ympyrää päällekkäin, pysyvät paremmin paikoillaan jos "liimaat" ne toisiinsa kostuttamalla vastakkaiset palat kevyesti vedellä. Levitä päälle hilloa sekä ohuehko vuohenjuustokiekko. Paista uunissa 225 asteessa reilu 10 minuuttia tai kunnes tortut ovat kauniin ruskeita. Anna jäähtyä hetki ja sirottele päälle murskattuja pähkinöitä. Koristele pienellä määrällä siirappia sekä tomusokerilla. Herkuttele!

Näistä on tarkoitus nautiskella jouluna, joten äiti vink vink, muista nämä ainekset!

-Piia

13.12.2015

PIENIÄ JUTTUJA - ISOJA UUTISIA


Joulun lisäksi viime aikona mielessä on ollut jo ensi kevät ja joululahjojen lisäksi jotain ihan pientä kevättä silmällä pitäen onkin tullut hankittua ja neulottua. Kuvasta voinee jo arvata ja instagramissa seuraavat jo tietävätkin, että täällä odotetaan kevätvauvaa! Ihana iloinen yllätys, ei itsestäänselvyys ja tämän vuoksi sitä tunteekin itsensä hyvinkin onnekkaaksi. 

Tämä iloinen yllätys on tuonut omat haasteensa syksyyn ja lisämausteen nyt jo onneksi päätökseen saatuihin opintoihin. Kolmannen lapsen odotus on ollut monella tapaa muutenkin jännittävämpää, ikää on jo muutama vuosi enemmän kuin edellisissä raskauksissa ja kuten vähän aikaa sitten kirjoittelin, omassa terveydessäkin on tuon jälkeen tapahtunut muutoksia, jotka tietenkin on täytynyt ottaa nyt huomioon. Onneksi kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin ja pahin väsymys ja huono-olo ovat nekin jo ohi. Toivotaan, että samojen suotuisien tähtien alla saadaan kulkea kevääseen saakka!

Sen verran voimat ovat olleet vähissä, että vaikka blogiin olisi monia juttuja, joista haluaisin kirjoittaa, on tahti ollut vähän verkkaista. Osasyyllinen on varmaan ollut myös diplomityö, jonka kirjoittamisen aikana läppäri oli sylissä suurimman osan vuorokaudesta ja tällä hetkellä koneen esiin ottaminen työpäivän jälkeen ei oikein innosta, puhumattakaan tästä säästä, oikea valokuvaajan unelma...nyt sitä lunta ja aurinkoa vähän äkkiä! Veikkaanpa kuitenkin, että kunhan vuosi tästä vaihtuu ja päivät taas pikkuhiljaa pitenevät, juttua riittää taas enemmänkin ja varmasti mukana tulee olemaan myös vauvantuoksuista tarinaa!



Mitään isoja hankintoja emme tosiaan ole vielä ennättäneet tehdä ja jotenkin minulla on tunne, että kolmas lapsi pärjää huomattavasti pienemmällä tavaramäärällä kuin aikaisemmat. Ensimmäiset pienet - ja voi hyvänen aika että ne ovat pienet ja varmasti silti liian isot! - villasukat ovat valmistuneet jämälankakerästä, nähtäväksi jää, laitetaanko niihin tuollainen pieni vaaleanpunainen rusetti vaiko jäävätkö ihan vaan sinisiksi. Samalla ajatuksella tilasin myös ihastuvan Tiina ylisöpön aarrekartta-julisteen, kuten myös taitavan Hanna-Riikan joulukortteja, jotka ajattelin sopivan seinälle ympärivuoden, ja joista kaikki passaavat, oli vauva sitten tyttö tai poika. Pikkuhiljaa täytyy varmaan muitakin hankintoja pohtia ja puikoille putoaa varmaan vielä paljonkin pientä ja ihanaa ennen kuin kevääseen päästään.

Tällaisten pienten juttujen ja isojen uutisten kanssa kohti uutta viikkoa, joka onkin viimeinen ennen perjantaina alkavaa, melkein kolme viikkoa kestävää joululomaa, jippii! Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin!

-Piia

9.12.2015

JOULLUKAKKU



Tänä vuonna erityisesti kaikki joululeivonnaiset ja herkut ovat pyörineet mielessä ja puhelin on täynnä kuvia lehdistä bongailluista toinen toistaan herkullisimmista resepteistä, joita en malttaisi odottaa päästä kokeilemaan. Yleensä lehdissä olevat reseptit eivät ole tarkoitettu erityisruokavalioille, mutta jauhot vaihtamalla gluteenittomaan, saan itsellenikin sopivaa syötävää. 

Tämän herkullisen kakun bongasin työpaikan kahvihuoneen pöydällä pyörineestä Kotivinkistä tai Kotiliedestä. Joulukakku nimeltään, mutta meillä sitä kutsutaan nyt joullukakuksi, kuten tyttäreni sen kirjoitti itsenäisyyspäivän menuun viime sunnuntaina! :) Tämä tosiaan maistuu joululle ja valmistuskin oli suhteellisen vaivatonta. Hieman muokkaamani resepti kuuluu seuraavasti.


Gluteeniton joulukakku

200 g (laktoositonta) voita
2,5 dl fariinisokeria
3 kananmunia
50 g valkosuklaata
1 dl mantelirouhetta
1 dl kuivattuja karpaloita
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl piparkakkumaustetta
0,5 dl (laktoositonta) maitoa

kuorrutus

1 pkt sokerimassaa
1-1,5 dl sileää hilloa (esim. mansikka)

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Murskaa valkosuklaa ja sekoita se mantelirouheen, karpaloiden sekä jauhojen ja mausteiden kesken. Sekoita kuivat aineet muun taikinan sekaan ja sekoita lopuksi joukkoon maito. Kaada taikina voideltuun ja jauhoitettuun irtopohjavuokaan. Paista uunin alatasossa 175 asteessa noin 40-50 minuuttia uunista riippuen. Älä paistaa liikaa, muuten kakusta tulee kuiva. Kakun jäähdyttyä levitä kakun päälle hillo. Kaulitse sokerimassa isoksi levyksi ja levitä se kakun päälle. Koristele esimerkiksi piparmintturouheella.


Itse tykkään, että tämän tyyppiset kakut jäävät sisältä hieman pehmeäksi, näin kakku säilyy mehevänä vielä muutaman päivän jälkeen leipomisesta. Jouluksi ajattelin tehdä tällä reseptillä (miinus karpalot, joista lapset eivät niin välitä) kuppikakkuja ja sokerimassan sijaan kuorruttaa ne porkkanakakkutyylisellä tuorejuustokuorrutteella, nam!

Makein ajatuksin mukavaa keskiviikkoillan jatkoa!
-Piia

7.12.2015

EUKALYPTUSKRANSSI ?



Tai en tiedä voiko tätä kranssiksi sanoa, mutta olkoon se, kun muutakaan nimeä en sille keksinyt. Tein tuohon takan kupeeseen viime jouluksi eukalyptuksesta pyöreän kranssin, joka jäikin siihen sitten pitemmäksi aikaa. Nyt tuo viime vuoden yksilö sai antaa tilaa tälle uudelle ja vähän erilaiselle koristukselle.



Sidoin kaksi tuuheaa eukalyptuksen oksaa rautalangalla toisiinsa ja taivutin viritelmän hieman kaarelle. Rautalangasta pyöräytin myös pienet kiinnikkeet oksien taakse, johon sain kiinnitettyä nahkanauhan, josta pistin koko komeuden takan kupeeseen roikkumaan.



Pyöreän kranssin jälkeen tästä tuli minusta oikein mukava ja raikas versio. Vähän erilainen, mutta kuitenkin jotenkin perinteinen ja jouluinen. Kun oksat ovat nyt muutaman päivän kuivuneet paikallaan, on kranssi kaartunut vieläkin kauniimmin reunoistaan. Saapa nähdä jääkö tämäkin paikalleen kunnes sen seuraavana jouluna taas uudella virityksellä korvaan.

-Piia

5.12.2015

JOULUA KOTIIN



Joulu on suosikkijuhlani ja joulu syntyy meillä kotiin pääasiassa kukilla, kasveilla ja kynttilöillä. Tontut, kuuset ja muut joulua alleviivat tekstiilit saavat jäädä kauppaan ja tänä vuonna erityisesti vihertävän sävyt inspiroivat muiden utuisten värien lisäksi. Nämä kestävät myös aikaa paremmin, eikä heti Tapanina tule tarvetta karsia kaikkea jouluista pois. Toki jotain ihan vaan jouluunkin liittyvää lasten iloksi hyllyille ripotellaan, vähintään ne eskarissa ja koulussa tehnyt sympaattiset joulupukit kavereineen. 

Tein viikolla muutaman pienen hankinnan kotiin joulua, tai no koko talvea varten. Olohuoneeseen ostin muutaman uuden tyynynpäällisen House Doctorilta, toisen samettisen vaaleanroosan, toisen vihertävän villaisen ja keittiöön kastehelmikuvioisen pellavapyyhkeen Iittalalta. Samalla kauppareissulla nappasin myös muutaman ison eukalyptuksen oksan askertelua varten.

Tänään illalla talo täytetään eukalyptuksen lisäksi myös piparin tuoksulla, kun lasten kanssa on tarkoitus muuta pellillinen pipareita vielä leipoa. Rentouttavaa lauantai-iltaa siis itse kullekin! Ja isot kiitokset kaikille edellisen postaukseen kannustavia kommentteja jättäneille! <3

-Piia

2.12.2015

ASIAN VIERESTÄ


Nyt mennään hieman tämän blogin aihepiirin ulkopuolelle ja pitkään mietinkin, että jätänkö koko postauksen julkaisematta. Toisaalta, blogin esittelyteksti lupaa pilkkeitä myös arjesta ja tämä aihe on osa jokapäiväistä arkeani, joten niinpä päätin painaa julkaise-nappia.

Tällä viikolla vietetään ensimmäistä kertaa Suomessa IBD-viikkoa. IBD tulee sanoista inflammatory bowel diseases, joilla tarkoitetaan tulehduksellisia suolistosairauksia. Näihin kuuluvat tunnetuimpina Crohnin tauti sekä Colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus. IBDtä sairastavia on Suomessa noin 45 000 ja sairastapaukset yleistyvät vuosittain. IBD on tyypillisesti nuorten ja nuorten aikuisten sairaus, jonka syytä ei tiedetä, eikä sen paremmin parantavaa hoitoakaan tunneta. 

Minulla diagnosoitiin Colitis ulcerosa reilu viisi vuotta sitten, jonka jälkeen sairaus on ollut osa arkea, juhlaa, jokapäiväistä elämää. Oma sairauteni on ollut verraten helppo ja se on pysynyt lääkityksellä toistaiseksi kurissa. Huonompina hetkinä lääkkeitä syödään enemmän, paremmin mennessä vähemmän. Tämän hetkinen päiväannos, 8 pilleriä päivässä, kuulostaa hurjalta määrältä 35-vuotiaalle, mutta paljon huonomminkin voisi olla. Minua ei ole tarvinnut leikata, minulla ei ole avannetta, en ole oman kotini vanki, vaan voin olla työelämässä. Olen voinut ja jaksanut työn ohella opiskella, pystyn harrastamaan vapaa-ajallani ja lasteni ei ole tarvinnut käydä minua katsomassa sairaalassa sairauteni vuoksi kuin  kerran. 

Kaiken kaikkiaan asiani ovat siis hyvin. Kuitenkin sairaus on osa minua joka päivä.  Kun lähden jonnekin, tarkistan aina ensimmäisenä missä on lähin vessa. Ennalta tuntemattomiin paikkoihin lähteminen on joka kerta stressi ja aina olisi helpompaa vain jäädä kotiin. Julkiset kulkuneuvot eivät ole suosikkejani. Ulkomaille lähtemisessä on omat riskinsä ja joistakin asioista joudun kieltäytymään vaikka kuinka haluaisinkin osallistua. Minulla on myös huomattavasti korkeampi riski sairastua suolistosyöpään ja mikä pahinta, lapsillani on kohonnut riski sairastua suolistosairauteen.

Olen kuitenkin päättänyt, että tämä sairaus ei määrittele minua. Minulle helpotusta on tuonut se, että kerron yleensä aika pian tutustumisen jälkeen uusille ihmiselle sairastavani kroonista suolistosairautta. Kertominen helpottaa ja näin vältyn monelta selittelyltä tai nolostelulta jos kiire vessaan yllättää. Myös läheisten tuki on tärkeää. Jo niinkin pieni asia kuin se, että mieheni käy useammiten ruokakaupassa, on iso helpotus minulle. Minun kohdallani gluteeniton ruokavalio on sekin auttanut paljon. Toki tulee hetkiä, jolloin ottaa päähän, ahdistaa ja pelottaa. En osaa kuitenkaan kovin kauan murehtia tulevasta, yritän elää päivän kerrallaan. Se otetaan mikä vastaan tulee ja mietitään sitä sitten.

IBD sairaudet aiheuttavat usein nolostelua ja salailua ja nyt meneillään olevan viikon tavoitteena onkin tuoda asiaa enemmän julki ja lievittää sairauksiin liittyvää häpeä. Tällä viikolla useampikin henkilö on tullut sairautensa kanssa julkisuuteen ja koska olen kokenut avoimuuden sairaudestani minua helpottavaksi, ajattelin, että miksen sitten minäkin ja jos tästä vielä on iloa edes yhdelle ruudun takana, aina parempi. Lisää aiheesta löytyy esimerkiksi Crohn ja Colitys ry:n sivuilta. Viime viikolla esitetty Inhimillinen tekijä: Paska juttu, kertoo jääkiekkoilija Teemu Ramstedtin ja Anna Hakalan tarinan IBDn kanssa. Annan elämä sairauden kanssa on ollut jotain ihan muuta kuin omani, mutta rohkea nainen ei silti ole antanut periksi. Suosittelen katsomaan jakson Areenasta. 

Kaikki sairaudet eivät näy päälle ja tämä on yksi niistä. Tästä ei voi ainakaan vielä toistaiseksi parantua, mutta tämän kanssa voi elää. Ja tällä hetkellä eläminen tarkoittaa joulun odotuksen jännittämistä. Juuri nyt tekisi mieli neuloa ja askarrella ja leipoa ja kaikkea tätä yhtä aikaa!

-Piia