29.9.2015

TAKKATULI


Takkatuli. Siinäpä yksi syksyn mukanaan tuoma ihanuus! Tyttöni on ollut tänään vähän kipeänä ja olen viettänyt päivän hänen kanssaan kotona ja mikäpä oli sen ihanampaa kun sytyttää heti aamusta takkaan tuli tuomaan lämpöä kylmän yön jäljiltä. Takkatuli on ihana tunnelman tuoja pimenevissä illoissa, mutta jotain maagista aamun takkatulessakin on, ehkä se luo aamuun omaa verkkaista tunnelmaa. Fiilistä, että tänään ei ole kiire minnekään!



Viime vuonna paperipussista askartelmani "Le Sac en Papier" on osoittautunut todella kestäväksi ja käteväksi poltettavien papereiden välisijoituspaikaksi ennen takkaan joutumista. Askartelin tämän oman versioni postin isosta paperipussista maalaamalla sen askartelumaalilla valkoiseksi. Painoin siihen myös tekstiä esikuvansa tavoin, joka kylläkin on haalistunut käytössä, mutta ei sen niin väliä. Hyvä mieli tulee tästä kierrätyksestä edelleen!




Niin kuin tulee hyvä mieli tuosta takasta ja takkatulestakin! On se vaan onni, että tuollainen löytyy omasta olohuoneesta! Takkatulen lisäksi sairaspäivään kuuluu pulla, joten nyt seuraavaksi sitä leipomaan! 

-Piia

27.9.2015

PEITON ALLE



Syksy on sitä aikaa kun viikonloppuisin tekisi mieli viettää koko päivä peiton alla hyvän kirjan kanssa tekemättä yhtään mitään, kaverina korkeintaan kuppi kahvia ja kasa suklaata. Todellisuudessa tämä ei tietenkään onnistu, koska viikonloppuisinkin eletään ihan normaalia lapsiperheen elämää. Täytyy siis myös pyykätä, laittaa ruokaa, leikkiä, käydä kaupassa, mitä näitä nyt on. Itselleni tämän perushomman päälle olisi vielä pahasti kesken jääneen diplomityön viimeistely. Sen, jonka piti valmistua jo viime keväänä, joka edelleen on kesken ja jonka kanssa tulee pian oikeasti ihan todella kova kiire. Ja voitte uskoa, että siinä tilanteessa peiton korville vetäminen houkuttelee vieläkin enemmän!




Mutta päätin olla itselleni armollinen ja eilen sallin itseni laiskotella. Aamupäivän sieniretken jälkeen tein pikasiivouksen, jonka jälkeen päivä meni enemmän tai vähemmän sängyllä löhötessä. Ja kyllä se vaan on sitten ihanaa! Löhöäminen, ei minkään tekeminen. Tänään on sitten taas ryhdistäydyttävä ja saatava muutama rivi tekstiä edistymään.

Olen miettinyt tässä noin viiden vuoden opiskelutaipaleen varrella, että miten se onkin niin vaikeaa aina motivoida itseään sillä tenttiin luku tai koulutyön kirjoittamisen hetkellä, vaikka tietää, että se on vain väliaikaista ja kun sen on hoitanut, on edessä ihan varmasti vielä monen monta vapaa hetkeä. No vaikeaa se on, ja mieluusti nytkin peiton  alle kömpisin, mutta toivotaan, että pian sekin aika koittaa, jolloin joka viikonloppu ei tarvitse keskeneräisiä opiskelutekemisiä miettiä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa, mitä se sitten sinulla pitääkin sisällään!
-Piia

23.9.2015

SYYSSOPPAA - PUNAJUURIKEITTO


Tämän syksyn lempisoppani on punajuurikeitto. Ihana väri ja herkullinen maku! Pientä vaivaa ja sotkua se vaatii, mutta kaiken sen arvoista on! Ja kun tekee ison satsin kerralla, sitä riittää pelastamaan tällaisen kiireisen viikon illat, jolloin tuntuu, että kotona ennättää käydä vain kääntymässä.




Punajuurikeitto

pussillinen punajuuria (noin kilo)
sipuli
muutama valkosipulinkynsi
1-2 omenaa
litra vettä
kasvisliemikuutio tai  kasvis Fond du chef
puoli pakettia Koskenlaskijaa tai muuta sulatejuustoa
tarvittaessa suolaa

Kuori punajuuret, sipuli, valkosipulinkynnet sekä omenat. Paloittele ja kiehauta kasvisliemessä kunnes punajuuret ovat pehmeitä. Kaada hieman nestettä vähemmälle ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää Koskenlaskija pieninä paloina. Keitä miedolla lämmöllä kunnes juusto on sulanut keittoon, Nauti turkkilaisen jogurtin tai smetanan kera.

Menossa on tosiaan kiireinen viikko, miten ne erilaiset työ ja muut iltamenot aina osuvatkin samalle viikolle? No onneksi olemme jo viikon puolivälissä ja ajatuksissa siintää viikonloppu, jolle ei ole mitään suunnitelmia, sellaiset tulevat välillä enemmän kuin tarpeen!

-Piia

20.9.2015

TYÖHUONEESSA TAPAHTUU



Perjantaina innostuin pölyjen pyyhinnän ja imuroinnin lomassa pistämään työhuoneen tauluseinän uuteen uskoon ja sain samalla helpotusta joka syksyiseen vaihtelunhaluuni. Seinässä ei ole tapahtunut pitkään aikaan muutosta, joten oli kiva saada siihen vähän uutta ilmettä. Yksi tärkeimmistä oli myös löytää paikka Teemu Järven Kettu- julisteelle, jonka Habitaresta tuliaisina ostin.




Myös toinen Habitare tuliaisistani, Samujin osastolta ostamani kolmihaarainen kynttilä, löysi sekin paikkansa työhuoneen kaapiston päältä. Kaveriksi kynttilä sai jo pitkään olohuoneen pöydällä olleet Bolian tuikkulyhdyn ja pienen kulhon, samalla sain siis vaihtelua myös olohuoneen puolelle. Ja itseasiassa myös makuuhuoneeseen, kun vaihdoin työhuoneen seinällä olleen valokuvataulun päikseen makuuhuoneessa olleen SeventyTreen printin kanssa.



Työ-/vierashuoneemme on erotettu olohuoneesta pariovilla ja huoneen päätyseinä tauluineen avautuu suoraan olohuoneeseen. Uudesta kokonaisuudesta tuli mieleinen ja erityisesti tuota sympaattista kettua on ihana ihailla olohuoneen sohvalta käsin.

Pientä laittamistakin vielä jäi, sillä yksi kehyksistä on tyhjillään odottamassa sopivaa sisältöä. Ja samalla myös työhuoneen mattoasia nousi taas ajatuksiini. Työhuoneessa on vaaleanharmaa karvalankamatto, jolle olen aina silloin tällöin koittanut keksiä vaihtoehtoa, no nyt sellainen olisi tarjolla. Useammassakin blogissa on hehkutettu Saanan ja Ollin Finartelle suunnittelemia mattouutuuksia ja myös minä olen niihin kovasti ihastunut! Piilopirtti tai aitta, kumman vaan voisin lattialle levittää ja se olisi varmasti täydellinen! Matot eivät ole hinnalla pilattuja, joten täytyy pistää harkintaan, josko sellaiseen sijoittaisi. Sitä ennen suuntaan kuitenkin työpöydän ääreen opiskeluhommiin!

Aurinkoista sunnuntaita!
-Piia

18.9.2015

PERJANTAIPAKETTI



Minulla oli tänään taas pitkästä aikaa perjantaivapaa. Muutamaan viime viikkoon on osunut töissä juuri perjantaille seminaaria tai muuta palaveria, minkä vuoksi olen joutunut säätämään hoitovapaapäiväni kanssa ja kun viikonloputkin on mennyt reissun päällä, on ihanaa että nyt saa taas nauttia pitkästä viikonlopusta kotona! 

Tänään päivä on vierähtänyt siivoten ja kyllä, sekin on ollut ihan nautinnollista, viimeistään nyt kun kynttilät palavat ja saa nauttia siististä kodista sohvalta käsin! Siivouspäivään kuului pitkästä aikaa myös kukat kukkakaupasta. Koko kesän ajan olen pärjännyt oman pihan kukilla, mutta nyt teki mieli hakea jotain vähän erilaista. Muutamalla eurolla sain hauskan hirssinsukuisen heinäkasvin sekä toisen oksan, jonka nimen onnistuin tietenkin jo unohtamaan. Näistä riitti koristamaan useampaankin maljakkoon.



Ja kun kukkakaupan yhteydessä on Iittalan tehtaanmyymälä, tuli sielläkin pyörähdettyä pitkästä aikaa. Tyhjin käsin en onnistunut poistumaan vaan nappasin mukaani jo keväällä ihastelmani Sarjaton - sarjan varpu kupin. Tämä muki on kuin tehty syksyyn! Ja kun uusimman Asun -lehdenkin viimein ennätin hankkimaan, on koossa aika täydellinen perjantaipaketti!

Näillä eväillä viikonloppuun, oikein mukavaa ja rentouttavaa sellaista myös sinulle!
-Piia

16.9.2015

PUOLUKKA-VALKOSUKLAAPULLAA



Kun näkee untakin pullasta, ei silloin ole muuta vaihtoehtoa kun ryhtyä leipomaan! Olen repäissyt tämän puolukka-valkosuklaapullan ohjeen jostain lehdestä talteen ja nyt sitten käänsin kaapit ylösalas sen löytääkseni, parempi siis kirjoittaa ohje muistiin, ennen kuin sen jälleen kadotan. Lämmin suositus tälle reseptille, on helppoa ja herkkua!





Puolukka-valkosuklaapullat


3 dl maitoa
30 g hiivaa
1 tl suolaa
1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl kardemummaa
1 kananmuna
7 dl gluteenitonta jauhoseosta 
100 g sulatettua voita

3 dl puolukoita (tuoreita tai pakastettuja)
1/2 dl sokeria
150 g valkosuklaata


Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna ja vatkaa tasaiseksi. Lisää joukkoon jauhot vähitellen sekoittaen. Lisää loppuvaiheessa joukkoon sulatettu voi. Taikina saa jäädä hyvin löysäksi. Jätä taikina kohoamaan liinan alle reiluksi puoleksi tunniksi.

Sekoita puolukat ja sokeri ja rouhi valkosuklaa pieniksi paloiksi. Sekoita puolukat ja valkosuklaa kohonneeseen taikinaan. Nostele tämän jälkeen lusikalla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille halutun kokoisia taikina"kasoja". Koska taikina on hyvin löysää, voivat pullat olla vähemmän pullamaisia ja enemmän muodottomia. Ripottele pullien päälle vielä halutessasi sokeria ennen paistamista. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia. 

Alkuperäisestä reseptistä poiketen, olen leiponut nämä pullat gluteenittomina, mutta gluteenittoman jauhon voi korvata halutessaan vastaavalla määrällä vehnäjauhoja.



Valkosuklaa ja puolukka ovat loistava yhdistelmä ja näissä pullissa on ihana syksyinen maku! Mikä onni se onkaan, että meillä on metsät täynnä marjoja vaikkapa sitten pullia varten!

-Piia

14.9.2015

VAIHTELUAKO




Tähän aikaan vuodesta vaihtelunhaluni kodin sisustuksen suhteen taitaa olla huipussaan. Kesän jälkeen sitä kaipaa jotain uuttaa, vaihtelua vanhaan. Juuri nyt en kuitenkaan vielä tiedä varmasti mitä se olisi, joten samat kipot ja kupit pysyvät edelleen olohuoneen pöydällä ja samat tyynyt vaihtavat sohvalta toiselle. Ja toisaalta, näinkin on ihan hyvä! Kun maljakkoon vaihtaa välillä kukan, piristää sekin jo kummasti ja voi jatkaa sitä inspiraation odottelua.




Habitaresta kotiin tuomisina tullut Teemu Järven juliste odottaa vielä paikkaansa pirteän oranssilla koristetussa kartiossaan ja kävipä minulla vähän aikaa sitten hyvä tuuri nuapurissa pidetyssä arvonnassa ja toinenkin uusi juliste on pian kotiutumassa. Ehkä näillä saan ensiapua vaihtelunhaluuni ja katsotaan sitten keksinkö mitä se muu voisi olla.

Mukavaa maanantaita ja inspiroivaa viikon alkua!
-Piia

10.9.2015

HABITARE 2015



Habitare avasi eilen ovensa ja minäkin hyppäsin aamulla junaan ja kävin kurkkaamassa mitä messuilla oli tänä vuonna tarjota. Seuraavassa kuvapläjäys tämän vuoden suosikeistani.




Tulevaisuuden trendejä esittelevä, trendianalyytikko Susanna Björklundin kokoama Signals-vainunäyttely oli kiinnostava katsaus tulevaan. Neljä eri maailmaa, neljä eri tunnelmaa.





Protoshop on ehdottomasti aina yksi Habitaren kiinnostavimmista näyttelyistä. Tänä vuonna erityisesti tekstiilit olivat hienoja! Ehdoton suosikkini ovat ylimmän kuvan Hanna Laurikaisen Rannalla kerran-painokankaat, kerrassaan upeita, toivon kovasti, että noita voisi pian jostain ostaa!




Kaikkinensa Ahead! alue ja erityisesti The Block - kortteli olivat parasta mitä messuilla oli tarjota. Nuorten suunnittelijoiden innovatiivisia, hauskoja ja rohkeita ideoita!




Trash Cuisine-näyttelystä taas löytyivät innovatiivisimmat keittiöideat. Kierrätysmateriaaleista valmistettu Living kitchen oli hieno kokonaisuus perunoineen päivineen ja esillä oli paljon upeasti käytettyä puuta.




Messuosastojen parhammistoa olivat Marimekko, jonka osastoa hallitsi upea kukkaseinä sekä Kannustalojen ja Asun-lehden yhteisosasto. Ladon ympärille rakennettu yhteisosasto oli Ulla Koskisen käsialaa, osasto oli tunnelmallinen, loppuun saakka harkittu ja upeasti toteutettu.




Suosikkilamppuni löytyvät Himmeen osastolta. Timo Niskasen Himmee on yhden miehen valaisinbrändi, joka lanseeratiin viime vuonna Habitaressa. Timo on hyvä ystäväni ja on hienoa nähdä miten pitkäjänteinen työ oman unelmansa toteuttamiseksi on käynyt toteen! Tämän vuoden uutuus on Filly-seinävalaisin, joka palkittiin messuilla Sisustustoimittajat ry:n jakamalla Toimittajien Tusina -palkinnolla. Onnea!




Ja ne tuliaiset kotiin? Ne löytyivät Samujin ja Teemu Järven osastoilta. Olen ihallut Teemu Järven upeita grafiikoita monissa kuvissa ja kun viimein pääsin niitä ihan livenä katsomaan, en malttanut olla ostamatta yhtä julistetta kotiin. 

Kaikkinensa mukava messupäivä, jossa erityisesti eri näyttelyalueet ja nuoret suunnittelijat olivat parhammistoa. Habitare on auki sunnuntaihin 13.9.2015 saakka, kannattaa pyörähtää läheltä ja vähän kauempaakin.

-Piia

8.9.2015

VILLAPAITARAKKAUS





Villapaitasäät alkavat pikkuhiljaa olemaan täällä ja viimein voin vetäistä ylleni tämän kesällä valmistuneen ihanuuteni! Neuloin viime talvena tästä samaisesta langasta huivin ja rakastuin lankaan aivan valtavasti. Kyseessä on Isagerin Merilin, joka on ihana pellavan ja merinovillan sekoite. Lanka on samanaikaisesti pehmeä ja rouhea ja värit ovat mitä täydellisimmät, varsinkin tuo vanha roosa, kauniimpaa saa hakea! Merilin on myös mahdottoman mukavaa neulottavaa, joten uskalsin laittaa puikolle jotain vähän isompaa perus sukista, lapasista, huiveista ja pipoista poiketen.

Halusin tehdä peruspaidan, joka käy moneen. Neuloin paidan ylhäältä alaspäin ja mittailin sopivaa silmukkamäärää neuleen edetessä. Hihansuut, helman ja pääntien jätin ilman resoreita ja sain juuri sellaisen sopivan rennon neuleen mitä toivoinkin. En epäile, etteikö tästä tulisi tulevan syksyn ja talven suosikki!

Ja nyt etsimään sopivaa junassa neulottavaa huomiselle! Jos vain kello jaksaa aamulla herättää, niin huomenna on tarkoituksena tsekata, mitä Habitare tänä vuonna tarjoaa. Mikäli satut olemaan paikalla, saa tulla nykäisemään hihasta, vaikkei se huomenna tämän villapaidan hiha olisikaan!

-Piia

5.9.2015

KEITTIÖTASON KULMASSA



Kippoja, kuppeja ja keittiöpyyhkeitä ei voi ikinä olla liikaa, vai mitä? ;) Keittiötason kulmaan on kerääntynyt jälleen sekalainen setti kippokuppisuosikkejani. Näihin katseeni kirppiksillä ja kaupoissa usein kääntyy ja joskus ei vain voi välttyä niiden kotiin kulkeutumiselta.




Arabian sininen kuppi on uusin kirpputori löytöni. Täydellisen sininen kuppi kustansi euron, joten sitä ei voinut jättää ostamatta. Keittiöpyyhkeistä keväällä Saanan ja Ollin inspiroimana kirjailemani on edelleen suosikkini. Ja kantarellit. Parempaa syysherkkua ei vaan ole! Tänä iltana kantarelleista on tarkoitus tehdä pieniä piiraita ja nauttia rauhallisesta illasta punaviinilasin kera. Ja ehkä olisi aika sytyttää myös takka ensi kerran tänä syksynä.

Leppoisaa lauantaita toivotellen,
-Piia

4.9.2015

DIY DINOSAURUS

 
 
Eipä ole ompelukone pitkään aikaan pöydälle eksynytkään muun kiireen keskellä, mutta erikoistapausta varten täytyi löytää aikaa, nyt se oli suloinen serkuntyttöni, joka täytti vähän aikaa sitten kaksi vuotta. Synttärisankari tykkää dinosauruksista ja kun sain vienon pyynnön, voisinko ommella dinosauruspehmon hänelle lahjaksi, en tietenkään voinut kieltäytyä!
 
Olen joskus ommellut sellaisia lättyversiopehmoja, mutta tästä halusin yrittää tehdä ihan oikeaa nelijalkaista dinoa. Yleensä tämäntyyppiset ompelut tuppaavat menemään minulla vähän pieneksi pipertelyksi ja nyt päätin kaavoja piirtäessä, että tällä kertaa tehdään ihan kunnon kokoinen tyyppi ja aika iso siitä sitten tulikin!
 

 
 
Ompelin dinon pehmoisesta velourista, silmät ja pilkut applikoin kaapista löytyneistä jämäkankaan paloista ja selkää koristamaan ompelin isoa pallonauhaa. Maha olisi dinolla voinut olla vähän kapoisempi, mutta tämä tapaus on nyt tällainen hyvin syönyt yksilö. Ja minusta myös ihan valtavan suloinen ja söpö! Arvatenkin selvää, että tyypin nähtyään omat lapsenikin kuulemma tarvitsevat dinopehmot, joten ehkä se ompelukone on taas pian otettava esiin...
 
-Piia