HEINÄKUUN VIIMEINEN

Kesäloma alkaa lähestyä loppuaan, jäljellä on vielä viimeinen vapaapäivä ennen paluuta arkeen. Loma on ollut hyvä ja luulen, että arki on tervetullut aikuisten lisäksi jo lapsillekin, varsinkin perheen pienin odottaa kovasti päiväkotia ja kavereita siellä. 

Vietimme suurimman osan lomasta kotona ja pienen kesäflunssailun vuoksi jouduimme jättämään muutaman ennalta suunnitellun lyhyen lomareissun väliin. Alkuperäisten suunnitelmien muuttuminen antoi kuitenkin mahdollisuuden pienille extempore retkille, jotka usein ovatkin sitä parasta ja jolle ehdottomasti pitäisi jättää lomalla enemmän tilaa! 

Viime viikon helteet olivat ihana lopetus kesälomalle. Eilen viilenevässä illassa pihalla lasten uima-allasta tyhjentäessä fiilis oli jo vähän syksyinen, kuin olisi pakattu kesä pikkuhiljaa pakettiin ja käännetty uusi sivu syksyyn. 

Vaikka elokuu luetaan vielä kesäksi, on huomenna alkavassa elokuussa jo syksyn tuoksua ja syksyn valoa. Sellaista pientä haikeuttua ja melankoliaa ja kuitenkin vielä auringon lämpöä, aika vuodesta, josta pidän todella paljon.

Nyt elämä siirtyy vähitellen taas enemmän sisälle ja voi jälleen käpertyä viltin alle sohvan nurkkaan kirjan ja käsityön kanssa. Kiitos siis kesä ja loma ja tervetuloa elokuu ja arki!

-Piia

JUURI NYT ON HYVÄ NÄIN

Onpahan ollut kaikenlaista hulinaa elämässä viimeisten viikkojen ajan. Viikkoihin on mahtunut normaalin arjen ja lasten kevään juhlien lisäksi monen monta junassa istuttua tuntia ja reissua Helsinkiin, jotka ovat valmistaneet ensi viikolla alkavaan mielenkiintoiseen uuteen työhön. Tosin uusi työ on vähän harhaanjohtava termi, sillä moni asia pysyy ennallaan kuten työnantaja, työkaverit ja jopa fyysinen työpiste, mutta tehtävät vaihtuvat toisiin ja luvassa on paljon uuden opettelua ja haasteita, jotka otan ilolla vastaan.

Myös vapaa-ajalla on ollut jos jotakin menoa, viimeisimpänä viime viikonlopun ihana sisustusbloggaajasiskojen reissu Vaasaan, jossa meidän vajaan kahdenkymmenen hengen mahtavaa porukkaa emännöi ihana Maiju yhdessä matkan tarjonneiden Somessa.com ja VisitVaasan kanssa. Harvoin mahtuu yhteen viikonloppuun niin paljon hyviä keskusteluja, naurua, tanssia ja ihania ihmisiä, joita yhdistää sama harrastus ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Onni on olla tuollaisessa porukassa mukana.

Kun muussa elämässä tapahtuu, kotona pysyy kaikki paikallaan ja se tuntuu mukavalta. Normaalisti kipot ja kupit tuppaavat vaihtamaan paikkaansa hyvinkin usein, mutta nyt moni asia ja esine ovat olleet naulittuna ja pölyttymässä paikalleen jo pitemmän aikaa. Kun ajatukset poukkoilevat juuri nyt normaalia enemmän sinne tänne, kodin pysähtyneisyys tuo mukanaan kaivattua levollisuutta. Juuri nyt on hyvä näin!

-Piia

IHANA MOON

Kauniin pyöreä, sametinpehmeä ja täydellisen vaaleanpunainen! Olohuoneen uusi ihanuus, Hakolan Moon rahi on juuri niin kaunis kun olin uskaltanut toivoa! Rahin myötä olohuoneessa tammikuussa alkanut huonekaluralli on saatu päätökseen ja tällä kalustuksella on tarkoitus nyt elellä tovi jos toinenkin. 

Olen ollut ihastunut Moonin siitä alkaen kun sen ensi kertaa Hakolan mallistossa näin. Samettinen pinta ja reilu koko tuntuivat houkuttelevilta. Ennen huonekalujen pyörittelyä rahille ei ole ollut olohuoneessa tilaa, mutta nyt kun mahdollisuus sen hankkimiselle tuli, en voinut sitä vastustaa.

Ensimmäinen ajatukseni oli hankkia rahi greigen sävyssä.  Lepakkotuolin tuleminen muutti kuitenkin suunnitelmaa ja päädyin lopulta ikisuosikkiväriini vaaleanpunaiseen. Onneksi! Vaaleanpunainen rahi on kuin ihana, suloinen ranskanpastilli keskellä olohuonetta!

Rahin päälle mahtuu useampikin jalkapari ja koska se on painava, pysyy se erinomaisesti paikallaan eikä liusu ikävästi jalkojen alta pois. Kokonsa puolesta toimittaa myös tarvittaessa sohväpöydän virkaa. Aika täydellinen tapaus kaikin puolin! 

-Piia

OLOHUONEESSA TAPAHTUU

Olohuoneessa tammikuussa alkanut  harkinta-aika uuden järjestyksen suhteen on tullut päätökseensä jo jonkin aikaa sitten. Sohva on jäänyt pysyvästi uudelle paikalleen ikkunoiden eteen ja olohuoneessa aiemmin ollut divaani on löytänyt uuden kodin. Myös suunnitelmat uusien kalusteiden suhteen ovat ehtineet muuttua nekin.

Olin ajatellut hankkivani olohuoneeseen suht perinteisen mallisen nojatuolin. Kävi kuitenkin niin, että huomasin erään tuttavani myyvän vanhaa lepakkotuoliaan ja päätin, että ehkä se voisikin olla toimiva vaihtoehto olohuoneeseemme. Niinpä kävin ostamassa tuolin meille ajatuksella, että jos ei olohuoneeseen niin sitten jonnekin muualle.

Muutaman kympin tuolissa runko oli pientä kulumaa lukuunottamatta hyvässä kunnossa, pellavainen istuinosa taas oli jo käyttökelvoton. Tarkoituksenani oli ommella itse tuoliin uusi päällinen, mutta päätin päästä tällä kertaa vähän helpommalla ja tilasin tuoliin uuden keinonahkaisen istuinosan. Aitoa nahkaa oleva kauniisti kulunut vintageistuin olisi tottakai ollut keinonahkaa houkuttelevampi vaihtoehto, mutta tämäkin ajaa asiansa. Väri on kaunis konjakinruskean ja se sopii hyvin kotimme värimaailmaan, myös materiaali tuntuu hyvältä ja kestävältä.

Lepakkotuolit tekivät uuden tulemisen muutama vuosi sitten, jolloin niitä oli sisustuslehdet pullollaan. Sittemmin trendi on tainnut jo taantua, mutta trendi tai ei, tuoli on olohuoneeseemme oikein sopiva. Kevyttä tuolia on helppo siirrellä ja pidän siitä, ettei selkänoja ole liian korkea. Lepakkotuoli on kivan rento eikä liian vakavasti otettava tuoli ja meillä erityisesti lapset ovat ottaneet sen omakseen ja suosikki-istumapaikakseen.

Uuden tuolitulokkaan myötä myös olohuoneen muut hankinnat ovat edenneet. Muutaman viikon kuluttua jotain ihanaa saapuu viimeistelemään olohuoneen uuden ilmeen yhdessä toivottavasti taas pian paistavan kevätauringon kera!

-Piia

SATEENKAARIRYIJY

Spontaani askartelu on jäänyt nykyisin harmillisen vähälle. Isoimpien lasten ollessa pienempiä kaikenlaista tuli väsättyä aina inspiraation iskiessä tai hyvän idean löydyttyä. Nyt kun kuopus lähenee kolmea ikävuotta alkaa hänestä kuoriutua jo oikein mainio askartelukaveri. Hänen puuhaillessaan omien askartelujensa parissa olen taas pitkästä aikaa innostunut askartelemaan myös itse. 

Olohuoneeseen takan viereen olen ideoinut jo jonkin aikaa pientä ryijyä tai vastaavaa. Erilaisia kauniita sateenkaariryijyjä on näkynyt siellä täällä ja kun lauantain lankakauppareissulta tarttui mukaan muutamia ihanan sävyisiä lankoja, syntyi pienen askartelukaverini seurassa samanmoinen tuohon pienelle seinänpätkälle.

Ideoita etsiessäni löysin hyvän ohjeen, jota sovelsin omassani.  Ohjeessa käytettyä köyttä ei nurkista löytynyt, sen sijaan niputin erilaisia lankoja, jotka teippasin yhteen siten, että teippaus jäi piiloon päälle kieputetun langan alle. Tein myös kaarista eri mittaisia vähän rennomman lopputuloksen aikaan saamiseksi.

Tuollainen lankojen kieputtelu ja väriyhdistelmien suunnittelu tuntuu erityisen rentouttavalta ja mukavalta puhalta. Siinäkin määrin, että tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi sateenkaareksi, joka viikonlopun aikana syntyi! Niistä muista ehkä myöhemmin vielä lisää. Tämä yksilö sen sijaan sopii minusta oikein mainiosti tuohon paikalleen ja tuo mukavaa leikkisyyttä olohuoneeseen, tykkään kovasti! Mutta kukapa ei, pieni vaaleanpunainen sateenkaari ripauksella kultaa ei voi olla kuin ihana!

-Piia

HARKINTA-AIKA

Harkinta-aika on alkanut ja  sohva on siirtynyt aiemmalta paikaltaan ikkunoiden eteen. Noin viikon verran sohva on törröttänyt uudella paikallaan ja käyttöasteen perusteella on ainakin muun perheen mieleen. 

Itsekin olen jo sohvan uuteen paikkaan jotenkuten tottunut. Ratkaisu ei ole niin huono kuin pelkäsin, sisustuksellinen kompromissi kyllä, mutta toisaalta uusia mahdollisuuksia aukaiseva, joista olen jo aika innostunut. 

Keskeneräisyyden sietäminen ei ole parhaita puoliani ja puolivalmiin tilan haluaisi heti valmiiksi.  Ja kun mielessä on uusia sisustusideoita, niitä haluaisi tietenkin päästä mahdollisimman nopeasti toteuttamaan! Onneksi ikä on tuonut mukanaan edes aavistuksen kärsivällisyyttä eikä harkinta-aika ennen minkään uuden kalusteen hankkimista ole ollenkaan huono juttu.

Mikään ei kuitenkaan estä suunnittelemasta, joten erilaisia kangasnäytteitä on jo testailtu ahkerasti. Mikäli sohva ainakin toistaiseksi tuolle sijalleen jää, luovumme divaanista ja sitä korvaamaan olen ajatellut Hakolan ihastuttavaa Moon rahia ja Ikean Vedbo nojatuolia, joka on katseenkestävä budjettiratkaisu. Nojatuolia on saatavilla kolmessa värissä, rahista värivalikoimaa löytyy runsaammin. 

Olen nyt makustellut kolmea erilaista vaihtoehtoista kombinaatiota. Mikäli harkinta-ajan päätyttyä uudesta järjestyksestä tulee pysyvä, on suosikkisävyt mahdollisista uusista huonekaluista jo valittu. Arvaatko mitkä ne ovat?

-Piia

MIKÄ MÄÄRÄÄ SOHVAN PAIKAN?

Meidän olohuoneestamme löytyy sohva sekä divaani, joista molemmista pidän kovasti. Pidän myös olohuoneen huonekalujen järjestyksestä, jossa sohva ja divaani ovat vastakkain, välissä on pieni matala sohvapöytäratkaisu ja kokonaisuus peittää näin mahdollisimman vähän ikkunoita ja metsämaisemaa. 

Sitten on televisio. Tv sijaitsee ikkunoiden vastaiselle seinällä, joka on ainoa paikka mihin sen voi sijoittaa. Itse katson hyvin vähän televisioita ja sen minkä katson, löhöän yleensä divaanissa. 

Viime aikoina on alkanut kuulumaan enemmän murinaa ja nurinaa sohvan sijoittelusta. Kun lapset pienempinä katselivat tv:tä pääasiassa lattialta käsin, ovat he pikkuhiljaa huomanneet sohvan olemassa olon ja mukavuuden.

Nykyinen sohvan sijoittelu ei ole ideaali tv:n katseluun tai pelikonsolilla pelaamiseen, myönnän, mutta sohvan sijoittaminen tv:tä kohti, ikkunoiden eteen ei oikein miellytä sekään. Ihanne tilanteessa meillä olisi tietenkin erillinen tv-huone ja olohuone olisi ainoastaan seurustelua varten, mutta lisää neliöitä ei ole tulossa, joten näillä on selvittävä.

Koska kodin on oltava viihtyisä sen jokaiselle asukkaalle, olen pikkuhiljaa taipunut ajatukselle sohvan kääntämisestä ikkunoiden eteen. Ja kun lapset vielä haluavat viettää aikaa yhdessä sohvalla sen sijaan että kukin olisi omalla älylaitteellaan omassa huoneessaan, täytyy sitä tietenkin vaalia.

Itse sohvan kääntäminen on tottakai helppo homma, mutta siitä seuraava ketjureaktio ei ole ihan ongelmaton. Jos sohva käännetään, divaanille ei ole enää paikkaa ja tilaa olohuoneessa. Pelkkä sohva ei riitä istumapaikaksi viiden hengen perheelle eli lisätilaa tulee saada jostain muualta. 

Sohvamme on Adean sohva, johon voisimme hankkia lisäpalan ja tehdä sohvasta kulmasohvan. Tämä toisi lisää istumatilaa, mutta on minusta vähän raskas ratkaisu. Kulmasohva ei tarjoaisi jatkossa paljoakaan muunneltavuutta eikä olisi myöskään se pienen budjetin vaihtoehto jota toivon. Luulen, että erillinen nojatuoli olisi paras ja toimivin valinta ja ehkäpä sen kaveriksi rahi. 

Pienten sohvapöytien päällä olevalle Artekin Bell-valaisimelle tulisi sillekin uuden järjestyksen myötä löytää toinen paikka. Tuo vähän hassun matalalalla oleva valaisin on yksi suosikeistani ja se toimii mukavana tunnelman luojana. Uudesta paikasta ei ole mitään visioita, mutta ehkä sekin ajan myötä löytyisi. Ja sohvapöytäasia menisi sekin kenties uusiksi. Perus yksi asia johtaa toiseen -tilanne siis mahdollisesti tulossa.

Mikä sitten lopulta määrää sen sohvan paikan? Meillä vaikuttaa siltä, että nykyisistä viihteen kulutuksen trendeistä ja suoratoistopalveluiden kasvavasta käytöstä huolimatta televisio on isossa roolissa kun olohuonettamme seuraavan kerran rymsteerataan ja sohvan paikkaa mietitään. Toisaalta, jos tv kerää perheen yhteen iltaisin, olen valmis tuolle ei niin sisutukselliselle kapistukselle antaamaan periksi ja kääntämään sohvaa sen yhdeksänkymmentä astetta. 

-Piia

TAVOITTEENA TASAPAINO

Minulla ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia. En aio tänäkään vuonna niitä tehdä, mutta olen ajatellut, että tälle vuodelle asettaisin tavoitteen. Tuo tavoite on tasapaino.

Työn ja perheen välissä oman itsensä jättää usein vähemmälle ja omista tarpeista on arjessa helpointa tinkiä. Tänä vuonna yritän löytää enemmän aikaa myös itselleni ja parempaa tasapainoa perheen, työn ja oman ajan välille. Omaan hyvinvointiin panostaminen ei varmasti ole perheeltä pois, mutta tämä on ehdottomasti asia, joka vaatii minulta opettelua. 

Olen mielelläni myös mukana monessa. Mukavista ja kiinnostavista asioista ja ehdotuksista on vaikea kieltäytyä. Välillä se olisi kuitenkin ihan paikallaan kiireen ja stressin välttämiseksi. Kieltäytymisen taito on tasapainon löytämistä sekin.

Kodin sisustamisessa tavoitteena taas on tasapaino haluamisen ja tarpeen välillä. Sisustuslehdet ja some ovat pullollaan kauniita koteja, ihania esineitä ja upeita huonekaluja, materiaaleja ja värejä. Näihin on helppo ihastua, mutta todellista tarvetta uudelle tyynynpäälliselle, torkkupeitolle, kynttilänjalalle taikka tuikkukupille harvemmin on.

Viime vuosi oli jo hyvä askel tämän tasapainon löytämisessä ja tänä vuonna toivon pystyväni olemaan entistäkin harkitsevaisempi hankinnoissa kotiin.

Toivon, että paremman tasapainon löytämisen kautta voin olla enemmän läsnä, vähemmän kiireinen, voida paremmin ja nauttia niistä oikeasti tärkeistä asioista. Aika ylevä ja haastava tavoite, myönnän, mutta toisaalta jotain sellaista mihin on ihan luonnollistakin pyrkiä. 

Huominen, loman jälkeinen paluu arkeen saattaa horjuttaa tasapainoa heti alkuunsa, mutta luotan siihen, että kun arki taas lähtee rullamaan, ei tämän tavoitteen saavuttaminen ole mahdotonta!

-Piia

VUODEN VIIMEINEN

Ihana joulu on takana ja vuoden viimeinen päivä jo hyvässä vauhdissa. Mieli on vielä joulun jälkeisissä viipyilevissä tunnelmissa ja olisin voinut näitä välipäiviä vielä jokusen jatkaa. Pitkästä aikaa joulusta ei tullut ähkyä eikä kaikkea jouluista ole ollut tarvis riisua heti joulunvietosta palattua kotoa pois. 

Kiireisen syksyn ja varsinkin todella kiireisen joulukuun jälkeen tämä rauhallisuuden ja kiirettömyyden tunne on ollut todella tervetullut. Jotain jonka haluan ehdottomasti ottaa mukaan myös uuteen vuoteen! 

-Piia

AJATUKSIA JOULUKUUN ALKUUN

Eilen se alkoi, vuoden jännittävin kuukausi! Olen jouluihminen ja minulle joulun odotus on vähintäänkin yhtä tärkeää aikaa kun itse joulun juhlapyhät. Se ihana, lämmin ja jännä fiilis joka joulun odotukseen kuuluu on jotain ainutlaatuista. 

Vaikka joulua rakastan, joulukoristeiden suhteen olen vähemmän on enemmän - tyyppiä. Kuusen lisäksi muutama paperitähti, jouluvalot ja kynttilät riittävät, sillä joulun tunnelma syntyy kuitenkin lopulta muusta kun tontturivistä ikkunassa tai kimaltavasta nauhasta kuusessa. 

Minulle joulun tunnelma tulee yhteisestä ajasta perheen ja ystävien kesken, joululauluista, lasten joulujuhlista, jouluherkkujen tuoksusta, lahjojen paketoimisesta illalla kynttilän valossa ja siitä, että omaa joulumieltä voi jakaa myös eteenpäin erilaisiin keräyksiin tai tapahtumiin osallistumalla. 

Tänä vuonna asuinalueellamme pihoille ja ikkunoihin rakennetaan joulukalenteriluukkuja ja oli itsestään selvää, että tähän haluan osallistua, niinpä pihalle askarrellaan jotain pientä tuomaan naapureille iloa. 

Ja kun omassa elämässä asiat ovat kohdallaan, on minusta silloin erityisen tärkeää muistaa myös heitä, jolla kaikki ei välttämättä ole niin hyvin. Olen jo useana vuonna kerännyt töissä rahalahjoituksia, joilla olen hankkinut lahjoja  Joulupuu-keräykseen. Joulupuu-keräyksellä muistetaan lapsia, jotka muuten jäisivät ilman lahjoja. Vaikka se materia ei joulussa se tärkein asia saisikaan olla, on jokainen lapsi jouluna ihan varmasti oman joulupakettinsa ansainnut ja jos itse voin olla siinä jotenkin auttamassa, teen sen enemmän kuin mielelläni.

Parina edellisenä vuonna joulunodotukseen on kuulunut myös blogijoulukalenteri. Vähän haikeudella totesin, että tänä vuonna aika ei sellaisen tekemiseen yksinkertaisesti riitä, mutta onneksi voi seurata muiden kalentereita! 

Upea lahjakas ystäväni Rilla tekee tänä vuonna  videojoulukalenteria, jota voi seurata hänen myös hänen bloginsa  Pieni musta mökki -kautta. Ihanat Tiina ja Pinja ovat puolestaan tänäkin vuonna yhdistäneet voimansa  Pinjacolada & Muita Ihania joulukalenterissa, joka on ihan varmasti täynnä kauniita ja inspiroivia pastellinsävyisiä luukkuja! 

Sellasilla sekalaisilla ajatuksilla ensimmäisen adventin iltaan, ihanaa alkanutta joulukuuta juuri sinulle!

-Piia

MELKO MAINIO MARRASKUU

Marraskuusta on vaikea keksiä paljoakaan hyvää sanottavaa. Marraskuussa on pimeää, märkää ja harmaata, marraskuu masentaa ja väsyttää. Ja onhan tuo nimen alkuperäkin aika synkkä, sillä marras viittaa latinankieliseen sanaan mors - kuolema. 

Vaikka kunnon pakkasta ja lunta jo haikailenkin, minulle tämä marraskuu on ollut melko mainio. Kun marraskuuhun on mahtunut jo kahden perheenjäsenen syntymäpäivät ja isänpäivä, on alkupuoli kuusta kulunut juhlien. Viikon päästä pääsen fiilistelemään joulua, silloin suuntana on Parola ja ne kaikista tunnelmallisimmat  Parolan aseman joulumarkkinat. Ja kun kuu päättyy ensimmäisiin pikkujouluihin, ei kokonaisuus ole ollenkaan huono!

Ja jos marraskuun pimeys meinaa kaikesta mukavasta ohjelmasta huolimatta päästä ihon alle, silloin on hyvä sytyttää tuli takkaan, istua viltin alle ja kaivaa kaapista vähän suklaata. Pian sitä sitten huomaa, että jouluhan on jo ihan nurkan takana ja tästäkin marraskuusta selvittiin!

-Piia