SYREENIN TUOKSUA

Tänäkin kesänä syreenin tuoksu huumaa ja kauneus lumoaa! Pienistä herkistä kukista muodostuvat röyhymäiset kukinnot ovat näyttäviä ja jo muutamasta oksasta saa komean kimpun. 

Omalle pihalle maalta aikoinaan tuodut syreenit kukkivat parhaillaan ensimmäistä kertaa, mutta niistä en raaskinut vielä oksia poimia. Onneksi villiintyneitä syreenejä löytyy lähiympäristöstä myös maljakkoon poimittavaksi.

Kesäkukkien kestävyys maljakossa on välillä vähän niin ja näin. Muutamalla pienellä kikalla syreenin oksat ja muut kesäkukat saa kestämään paremmin. 

• poimi kukat mahdollisimman myöhään illasta
• leikkaa kukat puhtailla saksilla ja aseta ne heti veteen
• syreeni ja pioni vaativat erikoiskäsittelyn, jossa kasvin varsi kastetaan kiehuvaan veteen noin viiden sentin mitalta noin minuutin ajaksi
• käytä vain puhdasta maljakkoa ja poista alimmat lehdet, jotta ne eivät jää veteen
• käytä vedessä leikkokukkavirkistettä

Luonnonkukkakauppa ollessa taas auki ja tarjonnan ollessa mitä parhainta, on ihana päästä sitä hyödyntämään. Pientareen reunojen kukista ja oman perennapenkin kasvateista löytää juuri nyt aina jotain maljakkoon sopivaa. Yksi syy lisää rakastaa kesää!

-Piia

JUURI NYT ON HYVÄ NÄIN

Onpahan ollut kaikenlaista hulinaa elämässä viimeisten viikkojen ajan. Viikkoihin on mahtunut normaalin arjen ja lasten kevään juhlien lisäksi monen monta junassa istuttua tuntia ja reissua Helsinkiin, jotka ovat valmistaneet ensi viikolla alkavaan mielenkiintoiseen uuteen työhön. Tosin uusi työ on vähän harhaanjohtava termi, sillä moni asia pysyy ennallaan kuten työnantaja, työkaverit ja jopa fyysinen työpiste, mutta tehtävät vaihtuvat toisiin ja luvassa on paljon uuden opettelua ja haasteita, jotka otan ilolla vastaan.

Myös vapaa-ajalla on ollut jos jotakin menoa, viimeisimpänä viime viikonlopun ihana sisustusbloggaajasiskojen reissu Vaasaan, jossa meidän vajaan kahdenkymmenen hengen mahtavaa porukkaa emännöi ihana Maiju yhdessä matkan tarjonneiden Somessa.com ja VisitVaasan kanssa. Harvoin mahtuu yhteen viikonloppuun niin paljon hyviä keskusteluja, naurua, tanssia ja ihania ihmisiä, joita yhdistää sama harrastus ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Onni on olla tuollaisessa porukassa mukana.

Kun muussa elämässä tapahtuu, kotona pysyy kaikki paikallaan ja se tuntuu mukavalta. Normaalisti kipot ja kupit tuppaavat vaihtamaan paikkaansa hyvinkin usein, mutta nyt moni asia ja esine ovat olleet naulittuna ja pölyttymässä paikalleen jo pitemmän aikaa. Kun ajatukset poukkoilevat juuri nyt normaalia enemmän sinne tänne, kodin pysähtyneisyys tuo mukanaan kaivattua levollisuutta. Juuri nyt on hyvä näin!

-Piia

KEVEYTTÄ VALOSTA

Joka kevät valon määrä pääsee yllättämään! Pitkän pimeän kauden jälkeen tuntuu aina yhtä uskomattomalta, miten päivät ihan yhtäkkiä ovatkin jo niin pitkiä, että vielä seitsemän aikaan on tänäänkin ollut valoisaa. 

Pidän talvesta kovasti enkä oikein haluaisi pimeydestä valittaa, mutta kyllä sitä huomaa valon lisääntyessä miten paljon valo antaa energiaa. Alkuvuodesta väsymys on vaivannut aika ajoin todella paljon, nyt tuntuu että tuo väsymys on pikkuhiljaa voitettu ja talviuni on taakse jäänyttä aikaa.

Valo tuo keveyttä paitsi sydämeen, myös kotiin. Tässä vaiheessa vuotta kodin ilmeen on ollut tapana keventyä ja vaaleantua. Yksinkertaisuus viehättää, vähän kun valmistuisi vastaanottamaan pian lumen alta paljastuvaa vihreyttä ja muita kevään värejä. 

Ja toivottavasti myös ne viime syksynä multaan piilotetut kukkasipulit! En enää muista mitä kaikkea maahan laitoin, ehkä jotain vastaavaa kun maljakosta nyt löytyvät hentoiset kukat.

Ihanan viikonlopun jälkeen, johon on kuulunut ystäviä, ulkoilua ja urheilua, voi hyvillä mielin taas astua arkeen, josta sääennusteen mukaan on luvattu varsin keväistä ja aurinkoista ja toivottavasti myös tunnelmaltaan varsin kepeää!

-Piia

IHAN VAAN RISUJA

Uuden vuoden alkuun on blogimaailmassa ollut keskustelua blogien sisällöstä. Nopeammat kanavat kuten instagram ovat yhä suuremmassa suosiossa ja tuntuu, että blogeilta vaaditaan tässä ajassa yhä enemmän aikakausilehtimäistä otetta, enemmän kantaa ottavia kirjoituksia ja laadukkaampaa sisältöä.

Entä jos haluaakin kirjoittaa ihan vaan risuista? Kertoa, että joulukuusen sijaan tuossa aulan kaapin päällä nököttää nyt lehtikuusen oksia, jotka ovat minusta omalla karulla tavallaan hurjan kauniita ja jotka sopivat minusta hyvin tähän vuoden aikaan. Ja että leikkokukkien ja vihreiden aika on sitten lähempänä kevättä. 

Ei nämä risuasiat erityisen kantaa ottavia ole, tuskin kovin laadukastakaan sisältöä, mutta sellaista sopivan arkipäiväistä asiaa, jota itse edelleen haluan omassa blogissani jakaa. 

Blogien ammattimaistumisen myötä kynnys julkaista tekstejä on noussut, mutta omalta osaltani ajattelin, että ehkä tänä vuonna voisi mennä vähän matalammalla kynnyksellä, olkoon se sitten vaikka asiaa risuista. 

Olisi mukava kuulla millaista sisältöä sinä haluaisit nähdä ja lukea? Kelpaavatko risut edelleen vai pitäisikö olla jotain ruusuisempaa?

-Piia

VILINÄÄ JA VILSKETTÄ

Perinteiseen tapaan nämä joulunalusviikot ovat olleet melkoista vilinää ja vilksettä. Ohjelmaa on ollut jos ei nyt ihan joka illalle niin melkeinpä jokatoiselle. Onneksi joukkoon on mahtunut myös niitä kiireettömiä koti-iltoja, joilloin on ollut aika nauttia oman kodin joulutunnelmasta.

Joulukuusia löytyy kotoamme tänä vuonna kaksin kappalein, joista tämä pieni ja sievä koristaa aulan kaapin päällä. Pieni kuusi sopii hyvin isoon lasimaljakkoon ja runsaassa vedessä se kestää karisematta pitkiäkin aikoja. Ajattelin tähänkin ensin muutaman kuusenkoristeen ripustaa, mutta päätin loppuen lopuksi antaa sen olla vain sellaisenaan, kaunis ja jouluisa kun on jokatapauksessa.

Isomman kuusen tieltä olohuoneessa talvisijoituksessa ollut  rottinkituoli siirtyi aulaan ja voi että miten hyvin se sopiikin tuohon! Tuoli tekee aulasta huonemaisemman tilan ja kun pienimmäinen tykkää yleensä leikkinsä tuohon aulaan matolle rakennella, on tuossa mukava paikka istuskella ja katsella hänen touhuamistaan. Näinköhän se sille tielleen jäi...

Isompien lasten koulun joulujuhlaa lukuunottamatta kalenteri alkaa näin vajaa viikko ennen joulua näyttää pikkuhiljaa tyhjältä ja kun perjantaina alkaa kauan odotettu joululoma on edessä kaksi viikkoa rauhallista, rentoa ja leppoisaa olemista ilman suurempia suunnitelmia, joulua parhaimmillaan!

-Piia

PIENTÄ SEINÄLLE

Aulamme seinällä on nähty varsin runsaitakin taulukollaaseja, mutta siitä saakka kun seinä vuosi sitten maalattiin uudelleen on seinä pysynyt varsin tyhjänä. Puolisen vuotta sitten uskaltauduin lyömään ensimmäisen naulan ja kiinnittämään seinälle ensimmäisen taulun. Jo tuolloin oli ajatus, että taulun kaveriksi haluan jotain, mutta tällä kertaa en rakentaisi seinälle uutta taulukollaasia vaan jollain pienimuotoisemmalla mentäisiin.

Verkkaisesti edennyt projekti on viimein saatu päätökseen kahden pienen taulun tai oikeastaan esineen myötä. Taulun kaverina seinältä löytyvät nyt pieni peili sekä pieni kirjontatyö. Tuota kirjontatyötä on tullut pisteltyä kun Iisakin kirkkoa vaikka lopputulos mahdollisimman yksinkertainen onkin. Pieni Hay Ruban peili taas oli kesän harvoja sisustusesineostoksia, sellainen vähän turhake, mutta niin hauska ja söpö, että en malttanut olla hankkimatta.

Kolmen kokonaisuus seinällä on juuri nyt omaan silmääni erityisen mieluisa. Yhden isomman ja kahden pienen yhdistelmä toimii hauskasti ja on vähän erilainen. Ja lipaston päällä vaihtuvat esineet ja kukat täydentävät sopivasti kokonaisuutta. Hiljaa hyvä tuli!

-Piia

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN

 

Juuri nyt on tullut tarve karsia ja yksinkertaistaa. Huomaan tämän vaiheen tulevan joka vuosi samaan aikaan. Kun pitkän valkean ja harmaan kauden jälkeen ikkunoista tulvii sisään vihreyttä, värejä ja runsautta, sisällä koti muuttuu neutraalimpaan ja vähäeleisempään suuntaan.

 

Aulan kaapin päälle on muodostunut toisinaan hyvinkin runsaita asetelmia. Nyt ilme aulassa on pelkistetty ja kynttilänjalkojen ja tuikkukuppien viettäessä ansaittua kesälomaa on kaapin päällä vain muutama esine. 

Nostin maljakon ja vadin seuraksi kaapin päälle kirjontakehyksen odottamaan inspiraatiota. Kehykseen on tarkoituksena tehdä tuohon aulan seinään sopiva pieni taulu kunhan keksin mitä siihen pistelisin.  

Vaihtelun vuoksi vaihdoin myös  aulan ja  kuopuksen huoneen mattoja päikseen. Sopivat hyvin molemmat näinkin päin ja tämä vaalea matto raikastaa mukavasti aulaa. 

 

Aulan seinänväri sen sijaan on uuden kesäisen valon myötä alkanut arveluttamaan. Talvisessa valossa seinä oli todella tumma, tällä hetkellä aurinkoisena päivänä se taas on todella vaalea, pilvisellä säällä jotain siltä väliltä ja joskus valosta riippumatta se tuntuu vaihtavan väriä ihan oman mielensä mukaan. Mahdollisesta uudesta sävystä ei ole kuitenkaan ajatusta ja koska elämä on juuri nyt ulkona, sisällä tapahtuvissa projekteissa niissäkin vähemmän on enemmän ja väri saa ainakin vielä toistaiseksi olla.

-Piia

KULISSIEN TAKANA TAVALLISTA ARKEA

Millaista on blogikodissa kuvien ulkopuolella? Onko koti aina siisti ja paikat tiptop vai onko kaaos rajattu kuvien ulkopuolelle? Char & the city -blogin Carita haastoi sisustusbloggaajaporukan paljastamaan behind the scenes -materiaalia ja totuuden kauniiden kuvien takaa.

Niin, onko meillä aina yhtä siistiä kuten kuvissa joita blogiin julkaisen? Jos ei ihan, niin ainakin melkein, tai siis niin siistiä kun viisi henkisen perheen arjessa nyt voi olla. Olen luonteeltani siisti ja tykkään, että asiat ovat paikoillaan ja järjestyksessä. Lasten leikit näkyvät toki kaikkialla ja tavarat jäävät kädestä siihen lähimmälle tasolle, mutta harvemmin meillä suurempia ryönäkasoja mihinkään ehtii muodostua. 

Minulle kodin perussiisteys ja järjestys ovat osa kodin viihtyisyyttä. Hektisessä arjessa koti on se paikka jossa rentoudun ja minulta se ei onnistu, jos paikat ovat mullin mallin. Olen se tyyppi, joka siivoaa kodin ennen reissuun lähtöä ja joka purkaa kaikki matkalaukut ja kassit samantien kun reissusta palataan, oli kello sitten kaksi iltapäivällä tai kaksi yöllä. En osaa istua illalla sohvalle ennen kuin levällään olevat tavarat ovat omilla paikoillaan ja huomaan, jos joku muu on asetellut tavarat erilaiseen järjestykseen missä ne ovat aiemmin olleet. 

Jep, jonkinlaista siivousneuroosin poikasta siis löytyy, mutta sen verran erikoinen tämä minun taudin kuvani on, että tämä ei jatku suljettujen kaapin ovien taakse tai laatikoiden sisäpuolelle. Keittiön astiakaappeja lukuunottamatta, jokainen kaappi onkin meillä enemmän tai vähemmän sekamelskassa, vaatehuoneesta puhumattakaan. Itseaiheutetun kaaoksen onni on kuitenkin se, että tiedän yleensä lähes poikkeuksetta missä mikäkin tavara sijaitsee. 

Lapset ovat onneksi opettaneet sietämään sotkuja paremmin ja yhteisen kodin tulee tietenkin olla paikka, jossa jokainen viihtyy ja saa toteuttaa itseään aiheutti se sitten sotkua tai kirvelyä äidin sisustussilmässä. Ja kun tavaraa on sopiva määrä ja noin suurin piirtein kaikelle on oma paikkansa, ei kotikaan pääse usein kaaoksen valtaan. 

Sitten on myös niitä arjen sujuvuuden kannalta oleellisia juttuja, jotka eivät ole niin esteettisiä ja jotka rajataan yleensä blogikuvien ulkopuolelle. Näihin kuuluu muun muassa eteisen string hylly, jossa kauniiden asetelmien sijaan mennään käytönnöllisyys edellä. Hylly on ulko-oven vieressä ja siihen jätetään kädestä niin avaimet kun aurinkolasit ja muu epämääräinen sälä, jolle muuta paikka ei ole. 

Myös jääkaapin ja pakastimen oveen kertyy jos jonkinlaista lippua ja lappua; seinäkalenteri, lasten harrastusaikataulut ja muut tärkeät tiedotteet koristavat yhdessä erilaisten korttien ja piirustusten vuoraamia ovia, ilman näitä arki olisi paljon haastavampaa.

Ei siis mitään hurjia paljastuksia vaan sellaista ihan tavallista, suht siistiä lapsiperhe-elämää, jossa tavarat laitetaan säännöllisesti paikalleen ensisijaisesti oman viihtymisen ei niinkään blogikuvien vuoksi. 

Jos haluat päästä kurkkaamaan miltä muiden bloggareiden siloittelemattomissa nurkissa näyttää kurkkaa Char & the city -blogiin huhtikuun alussa, jonne Carita kerää koosteen kaikista haastepostauksista.

-Piia

ENSIMMÄISEN NAULAN VAIKEUS

 

  Aulan seinän  maalaamisesta on nyt nelisen kuukautta. Ennen reikäjuustoa muistuttanut seinä on saanut maalaamisen jälkeen pysyä ehjänä ja tyhjänä. Erilaiset asetelmat ovat edelleen perinteiseen tapaan vaihdelleet lipaston päällä ja yksi suosikkitauluistani, Riikka Kantinkosken herkkä printti on nojannut lipaston päällä seinään.

Mitä kauemmin seinä on ollut tyhjillään, sitä suurempi kynnys ensimmäisen naulan naulaamiseen on tullut. Tämä ei ole tapaistani, sillä yleensä vasara on kädessä ja naula seinässä ennen kuin asiaa on välttämättä ihan loppuun saakka edes mietitty. Ehkä kärsivällisyyteni on kasvanut tämän neitseellisen seinän myötä, toisaalta olen edelleen pitänyt sen tyhjyydestä entisen runsaan taulukollaasin jälkeen.

 

  Nyt kuitenkin tuli aika tarttua vasaraan. Syynä ei vieläkään ollut ihan täysi varmuus siitä, mitä seinään loppuen lopuksi tulee ja millainen kokonaisuus siihen syntyy useammasta taikka vain muutamasta taulusta. Syynä ensimmäisen naulan lyömiseen oli, että seinään nojatessaan taulu on jo muutaman kerran valunut paikaltaan ja viimeksi näin tehdessään se lohkaisi yhden ihanista Iittalan Ruutu-maljakoistan  enkä enää uskaltanut jättää sitä vain nojailemaan. 

Ensimmäinen naula on siis lyöty ja luulenpa, että se seuraava on jo vähän helpompi. Ja nyt kun tuo taulu on paikallaan, myös ajatus siitä mitä sille kaveriksi, on alkanut hahmottumaan. Jotain vähän erilaista on mielessä, mutta katsotaan pikkuhiljaa miten ajatus jalostuu. 

-Piia

TIUKASTI TALVESSA

 

 

Tässä vaiheessa vuotta sana kevät pistää päivä päivältä enemmän silmiin paikassa jos toisessa. On kevättä rinnassa ja sisustuksessa. Itse en ihan vielä kevääseen suostu, minulle juuri nyt eletään talven parasta aikaa! On lunta, pakkasta ja aurinkoa!

Tälläinen runsasluminen pakkastalvi mahdollistaa jos jonkinlaisen talviurheilun, jota meidän perheessä harrastetaan paljon. Itsekin olen taas muutaman vuoden tauon jälkeen päässyt suksien päälle niin ladulla kuin rinteessä ja onpa tuo vaille kaksivuotiaskin jo muutaman kerran saanut laskettelusukset jalkaansa! Ja lumiukot, pulkkailu ja luminen metsä, rakastan! Sulava lumi, sohjo ja kura joutaa vielä odottaa!

 

Sisustuksessa tämä on minulle sitä seesteisintä aikaa. Koti on tällä hetkellä hyvin neutraali, jopa vähän väritön, jota myös ikkunoista pilkistävä luminen maisema toistaa. Juuri nyt en kaipaa suurtakaan muutosta suuntaa tai toiseen, teidän, että sekin aika tulee, nyt on kuitenkin ihan hyvä olla tässä pienessä sisustushorroksessa vielä hetki.

 

Pakkasella on myös ihana kietoutua sohvalle viltin alle, lämmitellä palelevia varpaita takan ääressä ja sauna tuntuu ehdottomasti parhaalta pakkasulkoilun jälkeen. Tyytyväisenä siis vietän vielä talvea, keväälle on aikaa myöhemminkin, viimeistään sitten kun nuo reilusti yli kolmimetriseksi auratut lumikasat talon vierestä sulavat!

-Piia

KUKKAKIMPUN JÄMISTÄ

 

Olen sitä sorttia, että kukkakimpusta tulee ottaa ilo irti ihan viimeiseen asti. Kun joulun aikaan syntymäpäiväni kunniaksi hakemani siduttu kimppu tuli matkansa päähän, purin sen ja pelastin maljakkoon vielä jokseenkin käyttökelpoiset yksilöt. 

Tummanpuhuvat kukat, mitä lie nimeltään, asettelin kolmeen pieneen maljakkoon aulan kaapin päälle. Tuollainen yksinkertainen asetelma on kovasti mieleeni ja sen vuoksi yleensä ostankin yksittäisiä kukkia valmiiden kimppujen sijaan. Vaikka sidottu kimppu oli kaunis sekin taidan pitää näistä risumaisista ja vähän jo kuivuneista oksista näin yksinään enemmän. 

 

Tummat oksat sopivat kauniisti harmaata seinää vasten, joka on osoittautunut varsinaiseksi kameleontiksi. Riippuen valosta seinä on välillä hyvin tumma, välillä vaalea, välillä selkeästi harmaa ja toisinaan taas violettiin taittava. Hauska nähdä mihin suuntaan sävy muuttuu valon lisääntyessä.

Kaunis sävymaailma on myös tuossa taitavan  Kaisan ihastuttavassa Murikat julisteessa, jonka ostin itselleni muistoksi  Parolan aseman joulumarkkinoilta, jolle sattui löytymään kotoa juuri sopiva kehys paspiksineen. Väliaikainen sijoituspaikka oli tuossa aulan ja keittiön välissä, mutta taulu näyttää kotituneen siihen niin hyvin, että väliaikaisesta on tainnut tulla pysyvä, ainakin toistaiseksi.

-Piia

VIIMEINEN SILAUS - VAALEANPUNAINEN VILLAMATTO

 

Yhteistyössä  Finarten kanssa

Minulla oli syksyllä aulan suhteen toiveena, että jouluun mennessä aulan seinä olisi saatu maalattua uudella sävyllä. Tämän toiveen suhteen sain yllättyä positiivisesti ja  uusi väri olikin seinässä jo syyslomalla. Muutama muukin idea aulan viimeistelemiseksi oli uuden maalin jälkeen ajatuksissa ja ilokseni nämäkin toteutuivat ennen vuoden vaihdetta. 

Luovuimme maalamisen yhteydessä yhdestä osasta kaapistoa ja jätimme aulaan pienemmän ja kevyemmän kokonaisuuden Ikean Bestå -kaapista. Tilasin kaappiin Superfrontilta kauniit koivuiset jalat ja pienellä muutokselle huonekalu muuttui kuin toiseksi. 

Toinen isompi haave aulaan oli uusi matto. Aulassa oli pitkään Annon Pandora-villamatto, jonka jälkeen siirsin siihen Finarten kauniin Saana ja Ollin suunnittelman Piilopirtti puuvillamaton. Piilopirtti oli kuitenkin aavistuksen liian pieni tilaan, joten hakusessa oli jotain vähän suurempaa. Uusi matto löytyi sekin Finarten valikoimasta. 

 

 

Aulan kautta kuljetaan isompien lasten makuuhuoneisiin, kodinhoitohuoneeseen ja siinä myös leikitään enemmän kuin muualla, siksi uuden maton tuli olla paitsi silmää miellyttävä myös kestävä ja helppohoitoinen. Olen todennut villamattojen täyttävän nuo ominaisuudet parhaiten ja aulaan valikoitui yksi Finarten uusista villamatoista  Norm*. 

Norm on kaunis ja minimalistinen villamatto, jonka jujuna on leveä kudonta, jossa kudontaraidat asettuvat maton leveyssuunnassa. Normia on saatavilla neljässä eri sävyssä; harmaana, tummanharmaana, valkoisena ja vaaleanpunaisena. Seinän ja lattian ollessa harmaita harmaansävyt matossa olivat poissuljettuja, valkoinen taas tuntui vähän turhan aralta, joten jäljelle jäi enää vaaleanpunainen. 

 

 

Vaikka vähän arkailin värivalinnan kanssa olen todella iloinen, että uskalsin valita vaaleanpunaisen maton. Sävy matossa on kauniin murrettu ja enemmän beigeen kun pinkkiin taittava, ihana pari harmaalle laatalle ja seinälle! Valitsemani matto on kokoa 160*230 cm ja juuri sopivan kokoinen aulaan. Normia on saatavilla vieläkin isommassa koossa, 200*300 cm, ja hinta on tuossa isossakin koossa vielä hyvin edullinen villamatolle.

Norm on osoittautunut käytössä hyväksi valinnaksi. Matosta ei irtoa villaa juuri ollenkaan ja vaikka matto ei kovin paksu ja raskas olekkaan, se pysyy hyvin paikallaan. Uuden maton myötä aulan muutos sai viimeisen silauksen ja kokonaisuus on juuri niin mukava kuin uskalsin toivoa!

 

Mikäli sinulla on tarvetta uudelle matolle, kannattaa kurkata nyt  Finarten verkkokauppaan, jossa on hetki sitten alkanut ale, joka kestää aina 14.1.2018 saakka. Yli 100 euron tilauksissa toimitukset ovat aina ilmaisia, mutta nyt koodilla joulu2017 saat myös sataa euroa pienempiin tilauksiin ilmaisen toimituksen. Norm-matot eivät ole verkkokaupassa aletuotteiden joukossa, mutta lukijoilleni koodilla Norm20 siitäkin saa nyt 20 % alennuksen, koodi on voimassa koko alen ajan!

Kun tämän vuoden sisustushaaveet on saatu toteuttua ajallaan voikin katseen hyvillä mielin kääntää uuteen vuoteen ja uusiin sisustushaaveisiin, sillä ainahan sellaisia löytyy...

-Piia

*matto saatu