29.10.2017

YSÄRI HERKKUA - KATKARAPU-SINIHOMEJUUSTOPIIRAS

 
Mietin viikko sitten, että mikä olisi se piirakka, jota tällä kertaa tarjoaisin kylään tuleville ystäville. Mielessä kävi perinteiset mozzarella ja tomaattipiirakat, kunnes muistin omasta nuoruudestani tutun piiraan, äitini ysäri-bravuurin, katkarapu-sinihomejuustopiirakan, joka taisi tuolloin kulkea iltapalapiiraan nimellä. En ollut syönyt tuota piirakkaa sitten yhdeksänkymmentä luvun, jolloin sinihomejuusto oli se the juttu, mutta piirakan maku palautui hetkessä mieleeni ja samantien oli soitettava äidiltä sen reseptiä!

Tämän piirakan pääraaka-aineet, katkarapu ja sinihomejuusto taitavat olla sellaisia maun jakajia, että joko niitä rakastaa tai sitten ei voi kuvitellakaan niitä syövänsä. Jos minun tavoin kuuluu tuohon rakastajien joukkoon, uskallan luvata, että silloin rakastuu myös tähän piiraaseen! 

Piiras on maukas ja helppo valmistaa, paistoaika on noin 40 minuuttia eli jonkin verran aikaa tekemiselle on kuitenkin varattava. Muokkasin reseptin oman ruokavalioni mukaan gluteenittomaksi, mutta muuten mennään äidin alkuperäisen ohjeen mukaan.


KATKARAPU-SINIHOMEJUUSTOPIIRAS 

pohja
1 dl vettä
1/2 dl öljyä
1/2 tl suolaa
1 dl kaurahiutaleita (gluteeniton)
2 dl kaurajauhoja (gluteeniton)
1/2 tl leivinjauhetta

täyte
2 kananmunaa
1/2 dl vettä tai kermaa
1 dl hienonnettua sipulia
50 g sinihomejuustoa
2 dl katkarapuja
2 dl juustoraatetta
sitruunapippuria

Sekoita pohjan aineet keskenään hyvin ja painele pohja jauhoitetuin käsin leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan. 
Täytettä varten vatkaa keskenään kananmunat ja vesi tai kerma. Murenna joukkoon sinihomejuusto ja lisää hienonnettu sipuli, sulatetut katkaravut sekä juustoraaste, sekoita varovasti keskenään. Mausta sitruunapippurilla ja kaada täyte pohjan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia kunnes piiras on kauniin kullan ruskea.

Minusta piiras on parhaimmillaan vähän lämpimänä ja edellisenä päivänä tehdyn piirakan voi hyvin lämmittää uudestaan, maut melkeinpä vain paranevat. Tämä piiras ei ole mitään kesäsyötävää, vaan tuhtina ja voimakkaan makuisena sopii paremmin syksyyn ja talveen, jolloin tarvitsee hyvää lohturuokaa! Kuten tänään, kun silmät meinaavat painua kellon siirroon ja touhukkaan viikonlopun jäljiltä ennen aikojaan kiinni. Täytyy kuitenkin vielä tovi pysyä hereillä ennen peiton alle kömpimistä, silloin kuppi kuumaa teetä ja pala tätä piirasta ovat parhaimmillaan!

-Piia

26.10.2017

PIENIÄ OSTOKSIA

 
  Olin tiistaina toista kertaa ihanan  @sisustushattaran sisustuskotikutsuilla  Melinan luona. Nämä sisustuskutsut ovat aivan loistava konsepti, joka tuo sisustuskaupan konkreettisesti asiakkaiden luokse. Mikäpä sen mukavampaa kun hypistellä erilaisia ihastuttavia sisustustavaroita samalla kun voi viettää iltaa ystävien seurassa!

Toki tässä on se vaara, että tyhjin käsin näin mukavilta kutsuilta on vaikea lähteä ja jotain pientä tälläkin kerralla tarttui mukaan. Koska kynttilänjalat kuuluvat tyynyjen ja keittiöpyyhkeiden kera siihen joukkoon, että niitä ei voi koskaan olla liikaa, ostin pienen ja sievän heksagonin mallisen kynttilänjalan. Toinen kotiin tuotavista oli iso betonia muistuttava vati, joka on todellisuudessa kierrätysmateriaalista valmistettu. Vati on paitsi kaunis, se oli myös hyvin edullinen, hintaa oli alle kaksikymppiä.


Kyllähän näistä molemmista ostoksestani vähän sellainen jouluinen fiilis jo mieleen hiipi. Koitan malttaa asian suhteen vielä hetken mieleni, tosin tänään satanut lumipeite ei hirveästi asiaa auta. Ja alle kaksi kuukauttahan siihen enää on...

-Piia

22.10.2017

AULAN UUSI VÄRI

  Muutama viikko sitten haaveilin josko jouluksi saisin aulan seinään uutta väriä. Isoksi ilokseni kävikin niin, että ei tarvinnut odotella jouluun saakka vaan sain houkuteltua perheen maalarimestarin telan varteen jo nyt syyslomalla. 

Kuten aiemmin kirjoittelin, olin kyllästynyt seinässä aiemmin olleeseen väriin. Aiempi sävy, Tikkurilan Ajopuu oli ollut seinässä kodin valmistumisesta saakka. Vaikka kyseinen sävy taitaa juuri nyt olla kovinkin muodikas, ajopuun lämpimään taittavan sävyn sijaan kaipasin seinään jotain vähän vähemmän ruskeaa. Seinällä vaihtuneiden tauluasetelmien vuoksi seinässä oli myös todella paljon reikiä eikä taulujen karsiminen ilman seinän paikkailua olisi onnistunut.


'
 

Remontteja tehdessä olen aika nopea liikkeissäni, en ollenkaan sitä tyyppiä, että testaisin useampaa maalin sävyä seinään ennen sen oikean valintaa. Nytkin päätös uudesta sävystä syntyi rautakaupan hyllyjen välissä vartissa ja saman päivän iltana se oli jo seinässä. Ja onneksi valinta osui ihan nappiin!

Kaunis vaaleanharmaan sävy löytyi Tikkurilan  Deco Gray -värikartasta. Maalasimme alkuvuodesta  makuuhuoneen saman värikartan tummemmalla sävyllä, johon olen edelleen todella ihastunut, siksi valinta saman sävyperheen hieman vaaleammasta harmaasta, sävy 1945, tuntui hyvältä.


 

Maalauksen yhteydessä luovuimme myös yhdestä osasta Ikean Bestå kaappia ja kaapin viereen mahtuu nyt yksi Domus-tuoleistani. Tässä vaiheessa halusin myös karsia kaapin päällä olleita tavaroita ja jättää seinän mahdollisimman tyhjäksi. Muutaman taulun laitoin toistaiseksi vain nojaamaan seinää vasten, kun seinä on taas ehjä, luulen että ensimmäisen naulan tai ruuvin laittaminen voi ottaa nyt oman aikansa. 


Kaappia on tarkoitus tuunata vielä hieman ja jotain muutakin on aulan suhteen vielä mielessä, mutta jo tässä vaiheessa ja näillä muutoksiala aula ja seinä freesaantui juuri kuten toivoin!

-Piia

19.10.2017

LOMAMOODISSA

  Syysloma on sujunut lepposissa merkeissä ja kuten lomat aina, aivan liian nopeasti! Pienimmäisen flunssaan sairastuminen muutti vähän lomasuunnitelmia ja mummolavisiitin sijaan olemmekin vain kotoilleet. Ei tämäkään huono vaihtoehto ole ollut ja aikaa on ollut myös ennalta suunnittelemattomiin juttuihin kuten aulan seinän maalaamiseen, josta joku aika sitten haaveilin, jei! Palaan siihen pian tarkemmin, sitä ennen tärkeämpään eli pieneen päiväunihetkeen pehmeän peiton alla, ehdottomasti parasta lomapuuhaa!

-Piia

15.10.2017

RENTOA ELOA

En varmaankaan ole ainoa, joka hyvin usein iltaisin huomaa, että kello näyttää nukkumaanmenoaikaa, mutta ennätän vasta tuossa vaiheessa istahtaa ensimmäistä kertaa alas ja hengähtää. Tämä elämänvaihe, jossa päivät kuluvat lapsiperhearjen, työn, omien harrastusten, lasten harrastusten ja muiden menojen kanssa jongleeratessa on antoisaa mutta toki välillä aika kiireistä ja aikamoista paikasta toiseen juoksemista eikä rentoutuminen monestikaan tunnu mahtuvan aikatauluun.

Huomaan usein ajattelevani, että sitten kun olen tehnyt sitä ja tätä istun sohvalle rentoutumaan ja luen uusimman sisustuslehden taikka sitten kun viikonloppu koittaa en tee mitään muuta kun korkeintaan neulon. No tosiasiassa niitä "sitten kun" -tilanteita tulee aika harvoin ja joku muu tekeminen, usein kuitenkin ihan mielekäs sellainen on tullut tilalle. Lopulta huomaa, että ne ihan pelkät olemisen hetket ovat aika vähässä. 

Meillä jokaisella on oma tapamme rentoutua, toiselle se voi olla juoksulenkki, toiselle tvn katselu, kolmannelle käsityöt. Useasti ajatukseen rentoutumisesta liittyy joku toiminta ja vaikka itsekin lukeudun niihin, jotka rentoutuvat enemmän tekemällä kuin vain olemalla, tiedän, että ei tekisi yhtään huonoa aina silloin tällöin vain olla paikallaan tekemättä yhtään mitään. Helpommin sanottu kun tehty... 

Tuo hetkeen pysähtyminen, rentoutuminen ja rentoutuneeseen tilaan pääseminen on toisille hyvin luonnollista, toiset, kuten minä, taas tarvitsevat siinä enemmän apua. Onnekseni suvustani löytyy miehiä, jotka ovat tehneet rentoutumisen ja sen opettelun helpommaksi ja pistäneet jokin aika sitten pystyyn verkkosivuston, Rentoelon, jolta löytyy monenlaisia rentoutusohjelmia ja harjoituksia erilaisiin tarpeisiin ja hetkiin.

Harjoitukset ja ohjelmat laatinut Jarmo Liukkonen on alan asiantuntija, liikuntapedagogiikan professori, joka on toiminut lukuisten suomalaisten huippu-urheilijoiden taustavoimissa ja tuntee psyykkisen hyvinvoinnin tarpeet. Teknisestä toteutuksesta ja ohjelmien musiikeista vastannut Mikko Tamminen taas on musiikkialan moniosaaja, tuottaja ja lauluntekijä. Yhdessä he ovat toteuttaneet laadukkaan kokonaisuuden äänitettyjä rentoutusohjelmia. 

Rentoelo-sivuilla on kaikille sopivia ohjelmia sekä erikseen muun muassa urheilijoille ja lapsille räätälöityjä harjoitteita. Terapeuttisia ohjelmia on esimerkiksi ihannepainoon pyrkiville sekä unen laadun parantamiseksi. Rentoutusharjoitteita voi tehdä tavoitteellisesti sivuilta löytyvien ohjeiden mukaisesti tai hyödyntää äänitteitä juuri niin kuin se itsestä tuntuu parhaalta.
 

 
Töihin palaamisen myötä omaa aikaa itselle on ollut entistäkin hankalampi löytää ja kiireen tuntua on usein myös niissä kiireettömissä hetkissä. Rentoutusharjoitteiden kautta olen itse pyrkinyt löytämään apua sitten kun -elämään ja yrittänyt ottaa aikaa rentoutumiseen juuri silloin kun olen kokenut sitä tarvitsevani. Ohjelmat kestävät kymmenestä minuutista puoleen tuntiin ja jo tuollainen kymmenen minuutin harjoitus kiireen keskellä tekee ihmeitä ololle! 

Mikäli rentoutuminen kiinnostaa, kannattaa kurkata Rentoelo-verkkosivut ja katsoa löytyisikö sieltä juuri sinulle sopiva ohjelma! Lokakuun loppuun mennessä tehtyihin tilauksiin on nyt tarjolla roima ale ja koodilla "syysloma17" saat kaikki harjoitteet puoleen hintaan!

Minulla itselläni arjen kiireisiin tulee ensi viikolla toivottu katko, kun edessä on syysloma ja itsekin lomailen koko viikon! Tavoitteena on tehdä vähemmän, keskittyä enemmän vain olemiseen ja ottaa aikaa myös rentoutumiseen ja hyvää oloon!

Rentoa viikkoa niin lomaisille kun arjessa jatkaville!
-Piia

11.10.2017

KAHDET IHANAT

Ostin kesällä ehkä maailman kauneimman lankakerän, ranskalaisen La Fee Filin ihanan vaaleanpunasävyisen herkkukakun. Lanka itsessään oli sekin aika herkkua, käsinvärjättyä liukuväristä nylonilla vahvistettua merinovillasukkalankaa, kauniisti kiiltävää ja ihanaa neulottavaa.

Ja siinä me nyt sitten pienimmäisen kanssa nökötetään portailla ihanissa villasukissa, jotka tuosta kerästä syntyi. Ihan tuommoiset perukset, mutta muuten puhdasta luksusta!



Olen jo jonkin aikaa jemmannut omiani kaapissa kun ei millään raaskisi käyttää, voisi vain hypistellä. Mutta nyt kun ovat kuviin ikuistettu, niin voi sitten laittaa jalkaan kunnes kuluvat puhki. Pienemmät eivät taida puhki asti ehtiä ennen kuin pieneksi jäävät, niin kovaa vauhtia tuo pian puolitoistavuotias kasvaa, mutta siihen saakka me tytöt kuljemme näissä keijulankaisissa ihanuuksissa.

-Piia

5.10.2017

AJATUKSIA AULASTA

 
Aulan kaapin päällinen, tuo alati muuttuvien asetelmien alttari. Viime viikonloppuna kasasin siihen taas uuden sekalaisen setin kippoa ja kuppia ja onpa tuo tauluseinäkin tässä jossain vaiheessa taas asettunut uusiin uomiin.

Aula on nähnyt enemmän tauluasetelmia, huonekaluja ja asetelmia kun mikään muu tila kodissamme. Viime aikoina olen päätynyt sen kanssa tilanteeseen, että jotain isompaa muutosta olisi nyt tarvis tehdä.



Olen sen ennenkin maininnut, että seinässä taulujen alla taitaa olla enemmän reikiä kun ehjää seinää, joten taulujen paikkoja ei enää juuri muutella. Toisaalta seinällä on nähty jo niin monta tauluasetelmaa, että olisipa virkistävää nähdä se välillä paljaana. 

Ja seinän väri, vaikka se aikalailla tällä hetkellä trendikästä greigeä vähän valosta riippuen muistuttaakin, olen itse siihen seitsemässä vuodessa jo aika kyllästynyt. Valkoisena en seinää näe, mutta ehkä joku vähän freesimpi väri olisi nyt paikallaan. Uusi mattokin tilaan tarvittaisiin. Ja kaappi, jotain kevyempää senkin osalta haluaisin, ehkä vain osa tuosta nykyisestä ja seinälle nostettuna.


 
Monenlaisia ajatuksia aulasta siis juuri nyt mielessä. Vähän täytyy mietteitä vielä makustella ja tuota puolisoa maalitelan varteen houkutella, mutta josko vaikka jouluksi jotain uutta saisi. Hyvät ideat säilytyskalusteesta ja seinänväristä otetaan ilolla vastaan!

-Piia

2.10.2017

KYNTTILÄT ESIIN

Illat alkavat olla jo kovin pimeitä ja viikonloppuna tuli kova hoppu kaivaa enemmän kynttilöitä esiin. Olohuoneen ruokapöytää on kevään ja kesän ajan koristanut iso maljakko vaihtelevilla kukilla, mutta nyt siirsin maljakon ainakin toistaiseksi sivuun ja keräsin pöydälle sekalaisen lajitelman erilaisia kynttilänjalkoja.

Vaikka yleensä kaipaan joka nurkkaan tai asetelmaan jotain vihreää, tämä värittömyys puhuttelee tällä hetkellä kovasti ja tuo valkeiden kynttilänjalkojen ja muutaman maljakon ryhmä tuntuu juuri nyt ihanan raikkaalta ja pelkistetyltä. Toki muualta olohuoneesta edelleen vihreää ja vähän väriäkin löytyy, mutta simppeli asetelma pöydällä tuo mukavasti vaihtelua koko tilan ilmeeseen.


Kauniista kynttilänjaloista koottu asetelma toimii minusta oikein hyvin myös ilman että kynttilöissä palaa tuli. Eikä joka kerta tarvitse laittaa kaikkia kynttilöitä palamaan, liekki muutamassa tuo jo mukavaa tunnelmaa syysiltaan. Yleensä kynttilät palavat viikonloppuisin, mutta tänä syksynä yritän muistaa kaunistaa myös arki-iltoja kynttilän valolla, aloitin jo tänään.

-Piia