NYTKÖ JO MAALISKUU

Viuhakkaasti kulkee taas kalenteri. Juuri käänsin seinäkalenterista esiin helmikuun ja melkeinpä samantien sai olla kääntämässä maaliskuuta näkyville. Mutta ei se auta kun pitää piposta kiinni ja yrittää pysyä perässä. 

Tämä viikko vietettiin Keski-Suomessa talvilomaa ja osan viikosta lomailin itsekin. Teki hyvää. Ehti saada arjen askareita ajantasalle ja samalla huomata, että  kaikenlainen kodin laittaminen ja sisustusinnostus alkaa taas kutkutella lisääntyneen valon myötä. 

Keväinen to-do lista alkaa olla jo hyvänmittainen alkaen viherkasvien mullanvaihdosta ikkunoiden pesuun, tuohon joka keväiseen ikuisuusaiheeseen, joka todennäköisesti venyy tänäkin vuonna vielä kuukausikaupalla. Sisustusideoita taas löytyy vähän joka nurkkaan ja myös pikkuterassille, joka viime syksyisen lasituksen myötä saadaan käyttöön tänä vuonna ennätysaikaisin!

Tänään upea aurinkoinen sunnuntai on mennyt sisätiloissa kun vatsapöpö iski perheen pienimpään. Onneksi auringosta ja valosta voi nauttia myös sisällä ja tautikin on osoittautunut pikaversioksi. Laskiaspullat paistuvat uunissa ja puikolla oleva ihana raitasukka valmistuu verkkaisesti, että  ihan hyvältä vaikuttaa maaliskuu vaikka vähän yllättäen koittikin.

-Piia

PERSIKAN PUNAISET SUKAT JA TUTTINAUHA

 

Kesä on hiljentänyt puikkojen tahtia ja vähissä ovat olleet viime aikoina valmistuneet neulomukset. Muutama tärkeä sentään on valmistunut. Pienen pienet persikan punaiset sukat ja kaveriksi niille suloisen virkatun tuttinauhan tein rakkaan serkkuni tyttärelle, ihanalle pienelle uudelle ihmeelle.

 

Nämä pienet sukat ovat mukavaa neulottavaa; valmistuvat nopeasti ja valmiina ovat niin valtavan söpöt. Ja junasukat ovat mallina pieniin jalkoihin ne parhaat. Itse olen monesti oikaissut niin, että teräosan olen tehnyt sileänä neuleena ja hyvin ovat silloinkin jalassa pysyneet. 

Ehkä pitäisi kokeilla itsellekin tuollaisilla varsilla sukat tehdä. Josko siitä seuraava projekti puikoille, sellainen, jonka voisi nimetä kesälomaprojektiksi, sillä vielä yksi päivä ja sitten se alkaa, kovasti odotettu kesäloma!

-Piia

SISUSTUKSEEN SOPIVA KÄSITYÖKORI

 

 

Kaikenlaisia kasseja, pusseja ja nyssäköitä keskeneräisille käsitöille löytyy vähän joka kolosta. Olohuoneen sohvan nurkka on suosikkipaikkani neuloa ja olohuoneessa on ollut sellaisen sisustukseen sopivan käsityökorin mentävä aukko. Tämä aukko paikattiin taannoisella kirpputorilöydöllä, kun mukaan tarttui söpö pieni kori, joka oli varustettu hauskalla kantokahvalla ja kannella. 

Itse en tätä suloista koria heti huomannut, mutta siksipä kirpputorille onkin hyvä mennä ystävän seurassa, kaksi silmäparia kun on tarkempi kuin yksi. Onnekseni hänellä ei ollut korille käyttöä, joten minä sain kävellä sen kanssa kassalle ja kotiin.

 

 

Arvatenkin taaperoa tämä kori ja sen kuljettaminen paikasta toiseen kiinnostaa kovasti. Kahva on osoittautunut tässä varsin käteväksi, jos mielenkiinto käy liian suureksi ja silmukat ja puikot uhkaavat irrottautua toisistaan voi korin ripustaa pienten kätten ulottumattomiin.

'

Korissa majailee tällä hetkellä ikuisuuskeskeneräisyysprojektini, Veera Välimäen kappa, ihana tuubimainen huivi, jolle tulee valmiina mittaa noin kaksi metriä. Lankana on ihastuttavan pehmeä silkin ja alpakan sekoitus ja lopputulos tulee olemaan varmasti upea, jokunen silmukka on siihen kuitenkin vielä matkaa. Ehkä se nyt tuosta vähän sutjakammin etenee, kun on paremmin käsillä tuossa uudessa käsityökorissa.

-Piia

MUITA IHANIA FANITYTTÖ-79

 

Meillä kullakin on varmasti ollut joskus joku tai jotkut, joita fanittaa. Minä fanitin nuoruudessani ensin New Kids On The Blockia, jossain vaiheessa siirryin Take Thatin ja myöhemmin huoneeni seinät oli vuorattu Guns n' Rosesin ja Skid Rown julistella.

Iän myötä fanitus muuttuu, mutta minusta aikuisiälläkin on ihan ok fanittaa. Aikuisiän fanitus on enemmän sellaista kunnioitusta ja ihailua hyviä tyyppejä kohtaan, kuten sitä ystävää, joka jaksaa aina olla iloinen ja toiset huomioon ottava vaikka omassa elämässä ei asiat niin hyvin olisikaan, tai sitä toista, joka on tehnyt omasta unelmastaan itselleen ammatin.

 

Kun 2009 itse astuin blogimaailmaan, oli blogeja huomattavasti pienempi määrä kuin nykyisin. Yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata oli Tilli Mössönpoika ja muita ihania, nykyisin varmasti jokaiselle blogeja seuraavalle tuttu  Muita ihania. Suloiset pehmolelut inspiroivat jo tuolloin ompelemaan samanmoisia omalle esikoiselle ja myöhemmin useampi blogin neuleohjeista on päätynyt puikoille.

Muita ihania on paketti luovuutta, neulontaa, ranskanpastilleja, pilvireunoja, pillisilppua, askartelua ja ompelua kauniiseen pastellinväriseen pakettiin käärittynä! Tiina on luonut blogistaan aivan oman maailman, jota on ilo seurata näytön toiselta puolelta ihastuksesta huokaillen ja ehdottomasti fanittaen!

 

Ja nyt kun kaikki tuo muu ihana on kirjana, oli se ehdottomasti omaan kirjahyllyyn hankittava! Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja on taattua muita ihania laatua; paljon rentoa tekemistä, kivoja ohjeita ja kauniita kuvia. Tämä fanityttö tykkää, vielä kun joskus nimmarin kirjan kylkeen saisi!

-Piia

SÖPÖ HUPPUPIPO TAAPEROLLE

 

Päiväkodin aloitusta varten olen neulonut meidän taaperolle villasukkia ja lapasia, jotta pienet sormet ja varpaat pysyvät ulkoillessa lämpimänä. Puikolla on ollut myös huppupipo, jollaisesta joskus jossain päin somea näin kuvan ja päätin, että tuollainen on meidänkin neitokaiselle saatava. Kuvan perusteella neulominen on aina vähän säätämistä, mutta muutamalla purkamisella syntyi lopulta aika hurjan söpö huppupipo!

Lankana pipossa on Sadness Garnin Spot, joka on alpakan, merinon ja nylonin sekoitus. Ihanan pehmeä lanka, jota on joutuisa neuloa. Värikartassa on kauniin murrettuja sävyjä ja tähän valikoitui harmahtavan lila.

Neuloin ensin kasvojen ympärille tulevan resorin pyörönä ja vaihdoin sen jälkeen tasoneuleeksi. Ensimmäisillä oikeilla kierroksilla lisäsin keskelle muutaman silmukan. Neuloin sileää neuletta niin pitkälle, että hattuosa riitti peittämään pään. Tämän jälkeen ompelin takasauman kiinni ja poimin avoimesta reunasta silmukat kauluriosaa varten. Kauluriosa on joustinneuletta, jossa neuloin joka kahdeksas kierros nurjan ja oikean vaihtumiskohdassa oikeat silmukat kaksi kertaa.

 

Tälläinen pipon ja kaulurin yhdistävä huppupipo on kyllä valtavan kätevä käytössä! Niska pysyy lämpimänä ja pipo pysyy hyvin paikoillaan. Koville pakkasille tämä on vähän ohut, joten voi olla, että puikoille pitäisi laittaa vielä toinen, jonka voisi sitten vuorittaa, sillä onhan tuollainen tupsukorvainen pieni tytöntylleröinen niin kovin suloinen säällä kun säällä!

-Piia

YLLYTYSHULLU KAULAHUIVITEHTAILIJA

 

 

Kaulahuivitehtaalta terve! Täällä on viime viikkoina puikoilla ollut lähes yksinomaan kaulahuiveja. Ja miksikö, no sen vuoksi, että olen sellaista helposti innostuvaa sorttia ja helposti huokuteltavissa mukaan kaikkeen kivaan, vähän sellainen yllytyshullu siis. Tällä kertaa se kiva tarkoittaa joulumyyjäisiä, johon yksi ihana  ystävä huokutteli seuraksi ja minähän suostuin.

Eihän siinä juurikaan järkeä ole, että yrittää ehtiä jotain myyjäismyytävää neuloa ja askarrella kaiken muun arjen keskellä, mutta toisaalta, eihän sitä aina kivoissa jutuissa tarvitsekkaan olla! Niinpä olen yrittänyt muutaman silmukan neuloa aina kun siihen on sopiva hetki löytynyt. Ja toki neulomuksien lisäksi jotain muutakin aika kivaa on myytäväksi suunnitteilla.

 

Joulukuussa on sitten tarkoitus suunnata kaulahuivilastin kanssa Nurmijärvelle ja  Ahjolan joulumyyjäisiin. Sitä ennen joulumyyjäistunnelmaa täytyy käydä fiilistelemässä  Parolan aseman joulumarkkinoilla, jonne sinnekin lupauduin  korttikauppialle assariksi.

Onneksi omaan erinomaisen organisoitikyvyn ja pärjään vähillä yöunilla, ilman näitä tämä yllytyshulluus voisi olla vieläkin huonompi luonteenpiirre, sillä eihän tämä myyjäishomma tietenkään ole ainoa jouluinen juttu jossa olen mukana... Joulufiiliskäyrä on jo aika hyvässä nousussa, vaikka vasta hetki sitten marraskuulle käännyttiin!

-Piia

KAHDET IHANAT

 

Ostin kesällä ehkä maailman kauneimman lankakerän, ranskalaisen La Fee Filin ihanan vaaleanpunasävyisen herkkukakun. Lanka itsessään oli sekin aika herkkua, käsinvärjättyä liukuväristä nylonilla vahvistettua merinovillasukkalankaa, kauniisti kiiltävää ja ihanaa neulottavaa.

Ja siinä me nyt sitten pienimmäisen kanssa nökötetään portailla ihanissa villasukissa, jotka tuosta kerästä syntyi. Ihan tuommoiset perukset, mutta muuten puhdasta luksusta!

 

 

Olen jo jonkin aikaa jemmannut omiani kaapissa kun ei millään raaskisi käyttää, voisi vain hypistellä. Mutta nyt kun ovat kuviin ikuistettu, niin voi sitten laittaa jalkaan kunnes kuluvat puhki. Pienemmät eivät taida puhki asti ehtiä ennen kuin pieneksi jäävät, niin kovaa vauhtia tuo pian puolitoistavuotias kasvaa, mutta siihen saakka me tytöt kuljemme näissä keijulankaisissa ihanuuksissa.

-Piia

VAUVAKUTSUT YSTÄVÄLLE

 

 

Muutama viikko sitten yllätimme ihanan ystävän, pian toisen lapsensa saavan Katjan ja järjestimme hänelle kymmenen naisen voimin vauvakutsut. Kutsut pidettiin Melinan kauniissa kodissa ja pääasiassa oli herkuttelu toinen toistaan ihanimmilla leivonnaisilla sekä rento yhdessä olo ystävien kesken. 

 

 

Vauvakutsujen vakiovarusteisiin kuuluu vaippakakku ja sellaisen mekin olimme Rillan kanssa kutsuja varten pyöräyttäneet. Vaikka ensikertalaisia tällaisissa leivontahommissa olimmekin, saimme aikaiseksi kuitenkin ihan komean kakun. 

Vaippojen lisäksi kakkuun piti tietenkin piilottaa myös pieniä yllätyksiä niin äitiä kun vauvaa varten. Suklaan ja muutaman söpösen vauvalelun lisäksi kakusta löytyi neulomani pienet lapaset ja sukat sekä pellavainen pehmo-kaveri, johon idea löytyi täältä. Villasukat ovat ne ainoat oikeat vauvan jalassa pysyvät eli junasukat ja tumput on tuollaiset sukkiin sopivat. Niin pieniä ja suloisia, reilussa vuodessa ehtii jo unohtamaan miten pieniä ne vastasyntyneelle neulottavat ovat!

Vauvakakun lisäksi olimme saaneet valita vauvaa varten Jollyroomilta lahjaksi joitakin hyödyllisiä vauvatarvikkeita kuten kauniin unipesän, vilttejä ja pienen pienen fleecehaalarin, äitiä taas muistimme lahjakortilla raskaushierontaan ja jalkahoitoon.

 

kuva:  Melina/Minishow

 

 

Kaikin puolin onnistuneet kutsut ja mikä tärkeintä, juhlien päätähti vaikutti onnelliselta ja otetulta. Tuollaisen ihanan sunnuntai-iltapäivän jälkeen toteaa, että juhlia, jotka kokoavat ystäviä saman pöydän ääreen pitäisi järjestää paljon useammin! 

-Piia

SYKSYN SÄVYJÄ JA HABITARE ARVONTA

 

  Syksyn tuntee paitsi kylmenevästä säästä ja pimenevistä illoista myös kynttilöistä, pehmeistä tekstiileistä sekä lämpimistä ja tummemmista sävyistä sisutuksesta.

Iltaisin on ihana kietoutua vilttiin ja olen edelleen aivan ihastunut tuohon neulomaani liukuvärjättyyn yksilöön. Ja iloinen, että valitsin tavoistani poiketen silloin vilttiin harmaan pariksi nuo pinkin, vaaleanpunaisen ja violetin sävyt. Kun kaverina on vielä teetä kauniista kupista tarjoiltuna, sitä melkein jo odottaa niitä pitkiä syksyn iltoja!

 

 

Syksyn tuntee tietenkin myös sisustusväen vuoden kohokohdasta, Habitare-messuista, jotka järjestetään 13.-17.9.2017 Helsingin messukeskuksessa. Messut jäivät minulta viime vuonna väliin, joten odotan tämän vuotisia messuja sitäkin suuremmalla innolla!

Japanilaisen MUJIn pop-up myymälä kiinnostaa kovasti, myös Ikea on mukana Habitaressa nyt ensimmäistä kertaa ja on hauska nähdä mitä he tuovat tullessaan messuille. Uusi myyntinäyttely, United Stories, joka yhdistää suomalaiset ja aasialaiset muotoilija-yritysparit ja lupaa muun muassa huonekaluja, astioita sekä valaisimia, kuulostaa sekin todella jännittävältä. Ja tottakai paljon, paljon muuta mielenkiintoista!

 

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa lippu sinulle ja ystävällesi Habitareen! Osallistut kahden messulipun arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen ja kertomalla mitä sinä odotat Habitarelta. Arvonta päättyy 3.9.2017 ja liput toimitetaan voittajalle sähköpostitse. Onnea arvontaan!

-Piia

KIRJONEULESUKAT SYKSYKSI

 

Olen tainnut useampaankin otteeseen mainita, että nämä käsityöhommat ovat tässä viime vuoden aikana olleet jokseenkin verkkaisia. Ihanien lankojen ja kankaiden haaliminen kaappiin ei ole ongelma, mutta että saa niistä jotain valmista... 

Vaikka moni neuloo kesäisin kepeitä kesäneuleita tai hentoja huiveja, olen minä panostanut villasukkiin ja neulonut niitä pääasiallisesti kesäreissujen automatkoilla. Autossa kukaan ei pääse sotkemaan lankakeriä ja matkakin taittuu nopeammin. Olen siis onnistunut kartuttamaan omaa vajaata villasukkalaatikkoani useammallakin parilla, joista yhdet suosikit ovat nämä kirjoneulesukat.

 

En ole mikään kirjoneule-ekspertti ja yleensä tyydynkin neulomaan yksiväristä. Käsialani on todella löysä ja siksi monista kirjoneuleista tulee ohjeen mukaan neulottuna valtavan suuria ja hylkään ne siihen aina kasvavaan keskeneräisten pinoon. 

Keväällä innostuin kuitenkin instagramin kautta  Rachel Coopeyn villasukista. Erityisesti hänen kirjoneulekuvioissa on minusta jotain tosi modernia ja väriyhdistelmät, joita hän käyttää, ovat valtavan herkkuja!

Käsialaongelman vuoksi en neulonut sukkia suoraan Rachelin ohjeista, vaan päädyin piirtämään omaan käsialaan sopivat kirjoneulekuviot eli syntyi sukat inspired by Rachel Coopey. Lankana on hänen oma sukkalankansa Socks Yeah! joka on merinon ja nylonin yhdistelmää. Pehmeä kuin mikä, mutta pitäisi kestää myös kulutusta. 

 

Himppu epätasainen tuo kirjoneuleen pinta paikoitellen on, mutta eipä tuo käytössä haittaa! Erityisen paljon tykkään kantapäästä, joka on perinteinen vahvistettu kantapää, mutta oikein-nurin neuleena, oikeat silmukat kiertäen neulottuna. Pinta on minusta oikein kaunis, voisi tuollaisen toistenkin tehdä!

Luulen, että näistä tulee syksyn suosikkisukat ellei sitten yksi vielä keskeneräinen liukuvärjätty pari mene ohi, tosin voi olla, että ne valmistuvat vasta jouluksi...

-Piia

PÄÄSIÄISEN PARHAAT

 

Tänäkin vuonna pääsiäinen ja tämä keväinen pieni loma arjesta on ollut juuri niin hyvä kun uskalsin toivoa! Pienestä kevätflunssasta huolimatta olemme juhlineet ihanaa 1-vuotiasta ja saaneet nauttia ystävien ja sukulaisten seurasta. Kokkailun ja herkuttelun lomassa aikaa on jäänyt myös ulkoiluun ja sohvalla löhöilyyn ja olenpa ehtinyt käyttää sukkapuikkoja synttärikakkukoristeviirin lisäksi myös ihan neulomiseen! :D Juuri sellainen tauko arjesta kun tähän hetkeen kaipasin ja vielä on melkein yksi kokonainen päivä jäljellä! Toivottavasti sinäkin olet nauttinut pitkistä vapaista!

-Piia

CREAM

 

Aika rapsakoista keleistä ollaan tässä muutama päivä päästy nauttimaan. Pakkanen on kuitenkin vain pukeutumiskysymys ja minulla ei ainakaan päätä palele, kun päässä on talven ihanin pipo - Cream!

 

 

Ohje pipoon on talven The neulelehdestä eli joulukuun alussa ilmestyneestä Laine Magazinesta. Laine on paitsi kauniita neuleohjeita, se on myös herkullisia reseptejä ja mielenkiintoisia artikkeleja ja aivan valtavan upeita ja tunnelmallisia kuvia, joihin voi uppoutua vaikkei neulomisesta piittaisikaan!  

Laineen päätoimittajana toimii tuhattaituri Jonna Hietala, joka on kuvannut suurimman osan lehden kuvista, Jonnan käsialaa on myös ohje tähän muhkeaan Creamiin. 

Minulla oli muutama kerä Sandnes Garnin ihanan sävyistä roosaa laamalankaa ja lankajemmasta löytyi vanhemmalle tyttärelle muutama vuosi sitten neulomastani bolerosta ylijäänyttä Rowanin silkki-mohairlankaa. Nämä kaksi yhdistin pipoon. Jännäsin alusta asti riittääkö silkki-mohair ja tietenkään se ei riittänyt eli sitten purkamaan bolerosta hihaa, onneksi oli jo vähän pieneksi jäänyt.  

Puikot sauhusi parina iltana lopputuloksena pipo joka on ihana, pehmoinen ja lämmin, aika täydellinen! Ja pelastaa pakkasella!

-Piia

LUUKKU 13 / HELMINEULETOSSUT

 

  Eilen vinkkasin useammasta neulotaan yhdessä-ohjeesta, joita voi jännätä jouluaattoon saakka. Tänään sen sijaan vinkki nopeammasta neulottavasta eli helmineuletossuista. Nämä ovat oikeastaan ihan tavalliset nilkkamittaiset villasukat, mutta kun vaihdat pinnan helmineuleeseen niistä tuleekin ihanat tossut! 

Jos helmineule ei ole entuudestaan tuttua, niin ohjeen siihen löydät esimerkiksi täältä. Näihin tossuihin olen neulonut vartta noin viiden kierroksen verran, sen jälkeen tehnyt ns. sileän tavallisen kantapään (ohje esim. täällä), mutta senkin helmineuleena ja sitten kärkiosan kavennuksineen edelleen helmineuleena kunnes tossu on jalkaan sopiva.

Meidän lattiat tuntuvat olevan sukkasyöppöätyyppiä ja olen huomannut, että tämä helmineulepinta on tavallista ainaoikein neuletta kestävämpi, joten vastaavat tossut ovatkin minulla lähes päivittäin käytössä.  

 

Nämä metsän vihreät tossut paketoin ystävälle. Kun ne pakkaa kauniiseen laatikkoon silkkipaperi kera, tulee tossuista vielä pikkuisen paremmat!

-Piia
#3xjoulukalenteri