TÄNÄÄN KAKSI VUOTIAS

 

Yhteistyössä  Nosh Organicsin kanssa

Tämä iloinen, touhukas, suloinen, välillä aika äänekäs ja kaiken kaikkiaan ihana tyttönen täyttää tänään kaksi vuotta. Hän tykkää tanssia, laulaa, auttaa ruuanlaitossa, leikkii mielummin isompien sisarusten leluilla enemmän kuin omillaan ja tykkää Pipsa Possusta, Annasta ja Elsasta ja Papu Orkesterista. Kun hän saa jotain uutta, hänestä se on aina valtavan inanaa, myös silloin jos äiti ompelee hänelle jotain uutta kuten nyt tämän simppelin vaaleanpunaisen tunikamallisen paidan.

Esikoisen ollessa pieni uusia vaatteita tuli ommeltua lähes joka viikko. Nykyisin ompelukone tulee nostettua pöydälle harmillisen harvoin, muka ajanpuutteen vuoksi. Joka kerta niin tehdessäni muistan kuitenkin miten mukavaa puuhaa ompeleminen ja siinä onnistuminen on ja kuinka valmistakin tulee loppuen lopuksi suhteellisen nopeasti.

Kuopus ei ole siis valitettavasti päässyt kulkemaan äidin tekemissä vaatteissa yhtä paljon kun isommat sisarukset, mutta onneksi aina silloin tällöin hänkin saa jotain itsetehtyä. Ja äiti saa joka kerta vilpittömästi ihastunutta palautetta!

 

 

Tämän tunikan, kuten lähes kaikki viimeaikaiset ompelukseni, ompelin luottokankaistani eli  Noshin luomupuuvillasta. Tämä kevyesti pintakuvioitu kangas* on vanhempaa mallistoa, jota olen jemmaillut kaapissa sopivaa projektia varten. Tällaiset tunikamalliset paidat ovat ehdottomasti suosikkejani taaperon yllä. Pidemmän helman ansiosta ei tarvitse miettiä pysyykö se napalukko, rento malli antaa tilaa touhuta ja puuvilla on pestävyyden, kestävyyden ja käyttömukavuuden kannalta ehdottomasti ykkönen.

Kaavan tunikaan piirsin soveltaen valmisvaatetta ja peruspaidan kaavaa. Mallista tuli aivan loistava ja näin jälkikäteen harmittaakin, etten sitä kaavapaperille piirtänyt vaan leikkasin suoraan kankaasta. Täytyy toivoa, että onnistuu vielä toisenkin kerran yhtä hyvin, sillä sen verran nopeasti tuo kaksivuotias kasvaa, että vaatekaapin sisältöä voisi olla vähän väliä uusimassa ja  Noshin kangasuutuuksista löytyy monta ihanaa vaihtoehtoa, jota mielisin kokeilemaan.

Haluisin tunikaan jonkun pienen kivan ekstrajutun ja kirjailin käsin helmaan tuollaisen piparireunan. Pieni yksityiskohta, joka tekee tunikasta vähän erityisemmän.

 

Vaikka tuon pienimmäisen kasvua välillä vähän haikein mielin katselee, on kuitenkin ihanaa nähdä miten hän päivittäin oppii ja oivaltaa uuttaa ja innostuu ja ihmettelee maailmaa kuten vain kaksi vuotias osaa! Ja on yhtä aurinkoinen kuin hänen syntymäpäivänsä!

-Piia

* kangas saatu Noshilta

PINKKI YSTÄVÄNPÄIVÄ PUPU

 

 

 

Taaperon huonetta piristämään on ilmaantunut uusi ihana pinkki ystävä. Tämä pieni kaveri on ollut to do-listallani siitä saakka kun isosisko kasvoi yli t-paidasta, jonka rinnusta hän aikaisemmin koristi eli kohta jo pari vuotta sitten. Sopiva hetki ja inspiraatio on antanut kuitenkin odottaa itseään, mutta nyt sellainen koitti ja taapero sai juuri sopivasti ystävänpäiväksi uuden pehmoisen kaverin!

 

Pupu on siis peräisin vanhasta t-paidasta. Hänestä olisi varmasti tullut ihan mainio ilman kirjailuakin, mutta en malttanut olla hyödyntämättä pupun kuvioinnin tarjoamia mahdollisuuksia ja niinpä kirjailin jos jonkinlaista jokaiseen sopivaan paikkaan. Nyt hän sopii hyvin kaveriksi  tällä toiselle kirjaillulle pupulle, jonka kaksi vuotta sitten tuolle pienelle, tuolloin vielä syntymättömälle pellavapäälle ompelin.

Pitkästä aikaa kirjaillessani muistin taas miten mukavaa ja koukuttavaa puuhaa se on! Kuin värittäisi kuvia kankaalle, mutta langalla. Sellaista sopivaa aivojen nollauspuuhaa, jota täytyisi harrastaa enemmän.

 

 

Pupu osoittautui heti mieluisaksi. Sellaiseksi jota on hyvä halia ja jonka vieressä on hyvä olla. Juuri niinkuin hyvä ystävä! Tänään ajatuksissani ovat omat rakkaat ystävät lähellä ja kaukana. Jokaiselle haluan toivottaa mitä parhainta ystävänpäivää! Kuten myös sinulle, ihanaa päivää ja pinkkejä ajatuksia!

-Piia

MUITA IHANIA FANITYTTÖ-79

 

Meillä kullakin on varmasti ollut joskus joku tai jotkut, joita fanittaa. Minä fanitin nuoruudessani ensin New Kids On The Blockia, jossain vaiheessa siirryin Take Thatin ja myöhemmin huoneeni seinät oli vuorattu Guns n' Rosesin ja Skid Rown julistella.

Iän myötä fanitus muuttuu, mutta minusta aikuisiälläkin on ihan ok fanittaa. Aikuisiän fanitus on enemmän sellaista kunnioitusta ja ihailua hyviä tyyppejä kohtaan, kuten sitä ystävää, joka jaksaa aina olla iloinen ja toiset huomioon ottava vaikka omassa elämässä ei asiat niin hyvin olisikaan, tai sitä toista, joka on tehnyt omasta unelmastaan itselleen ammatin.

 

Kun 2009 itse astuin blogimaailmaan, oli blogeja huomattavasti pienempi määrä kuin nykyisin. Yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata oli Tilli Mössönpoika ja muita ihania, nykyisin varmasti jokaiselle blogeja seuraavalle tuttu  Muita ihania. Suloiset pehmolelut inspiroivat jo tuolloin ompelemaan samanmoisia omalle esikoiselle ja myöhemmin useampi blogin neuleohjeista on päätynyt puikoille.

Muita ihania on paketti luovuutta, neulontaa, ranskanpastilleja, pilvireunoja, pillisilppua, askartelua ja ompelua kauniiseen pastellinväriseen pakettiin käärittynä! Tiina on luonut blogistaan aivan oman maailman, jota on ilo seurata näytön toiselta puolelta ihastuksesta huokaillen ja ehdottomasti fanittaen!

 

Ja nyt kun kaikki tuo muu ihana on kirjana, oli se ehdottomasti omaan kirjahyllyyn hankittava! Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja on taattua muita ihania laatua; paljon rentoa tekemistä, kivoja ohjeita ja kauniita kuvia. Tämä fanityttö tykkää, vielä kun joskus nimmarin kirjan kylkeen saisi!

-Piia

VAUVAKUTSUT YSTÄVÄLLE

 

 

Muutama viikko sitten yllätimme ihanan ystävän, pian toisen lapsensa saavan Katjan ja järjestimme hänelle kymmenen naisen voimin vauvakutsut. Kutsut pidettiin Melinan kauniissa kodissa ja pääasiassa oli herkuttelu toinen toistaan ihanimmilla leivonnaisilla sekä rento yhdessä olo ystävien kesken. 

 

 

Vauvakutsujen vakiovarusteisiin kuuluu vaippakakku ja sellaisen mekin olimme Rillan kanssa kutsuja varten pyöräyttäneet. Vaikka ensikertalaisia tällaisissa leivontahommissa olimmekin, saimme aikaiseksi kuitenkin ihan komean kakun. 

Vaippojen lisäksi kakkuun piti tietenkin piilottaa myös pieniä yllätyksiä niin äitiä kun vauvaa varten. Suklaan ja muutaman söpösen vauvalelun lisäksi kakusta löytyi neulomani pienet lapaset ja sukat sekä pellavainen pehmo-kaveri, johon idea löytyi täältä. Villasukat ovat ne ainoat oikeat vauvan jalassa pysyvät eli junasukat ja tumput on tuollaiset sukkiin sopivat. Niin pieniä ja suloisia, reilussa vuodessa ehtii jo unohtamaan miten pieniä ne vastasyntyneelle neulottavat ovat!

Vauvakakun lisäksi olimme saaneet valita vauvaa varten Jollyroomilta lahjaksi joitakin hyödyllisiä vauvatarvikkeita kuten kauniin unipesän, vilttejä ja pienen pienen fleecehaalarin, äitiä taas muistimme lahjakortilla raskaushierontaan ja jalkahoitoon.

 

kuva:  Melina/Minishow

 

 

Kaikin puolin onnistuneet kutsut ja mikä tärkeintä, juhlien päätähti vaikutti onnelliselta ja otetulta. Tuollaisen ihanan sunnuntai-iltapäivän jälkeen toteaa, että juhlia, jotka kokoavat ystäviä saman pöydän ääreen pitäisi järjestää paljon useammin! 

-Piia

KIERRÄTÄ, HANKI KESTÄVÄÄ JA TEE ITSE

 

  Sisustajana olen hyvin vaihtelunhaluinen. Vaihtelunhalu ja pieni tai jopa olematon budjetti sen sijaan eivät ole se paras mahdollinen yhdistelmä, mutta eivät missään nimessä poissulje toisiaan! Pienellä bloggaajaporukalla kiertää jälleen kuukausittainen teemahaaste, jonka aiheena syyskuussa on pikkurahalla sisustaminen. Varsin sopiva aihe minulle, joka pääasiassa minubudjetilla sisustaa, joten päätin tarttua haasteeseen ja kertoa omat ajatukseni edullisesta sisustamisesta.

Minulle helpoin ja edullisin tapa lisätä kodin kauneutta ja viihtyisyyttä ovat pienet asetelmat, joita löytyy eri puolilta kotia. Purkkien ja purnukoiden, kippojen ja kuppien, maljakoiden, kynttilänjalkojen ja muiden piensisustustavaroiden vaihtaminen paikasta toiseen on hyvä tapa tyydyttää vaihtelunhalua. Vanha tavara tuntuu monesti ihan uudelta kun sen siirtää toiseen paikkaan. Ja  tämä toimii myös isompien huonekalujen kanssa!

Huonekalujen varastoimista varten harvalta löytyy tilaa, mutta piensisustustavaroihin voi soveltaa myös samaa kuin lasten leluihin, jos esineen laittaa joksikin aikaa kaappiin piiloon, on se taas esiin otettaessa kuin uusi. Paitsi että tällä tavalla säästää rahaa, on se myös ekologisempaa kun ostaa uutta. 

Toki minäkin välillä hankin jotain uutta, mutta uudenkin suhteen yritän olla säästäväinen ja hyödynnän alennusmyynnit, poistopöydät sekä kirpputorit. Nykyisin myös entistä enemmän mietin, että tarvitsenko todellakin jotain esinettä ja monesti hetken harkinnan jälkeen huomaan pärjääväni ilman.

 

  Toinen pikkurahalla piristäjä ovat leikkokukat. Kotoani täytyy löytyä jotain vihreää ja viherkasvien lisäksi leikkokukilla on minulle iso vaikutus kodin viihtyisyyteen. Vaikka kodissa asuu touhukas ja tutkiva taapero, löytyy meiltä kukkia myös hänen käsiensä ulottuvilta. Maljakot siirtyvät tarvittaessa sivuun ja palaavat takaisin paikalleen iltaisin. Ilman en kuitenkaan osaa olla, sillä ilman vihreää siellä täällä jotain tuntuu puuttuvan.

Kesäaikaan luonto ja oman pihan perennapenkit tarjoavat ilmaista kaunistusta kotiin. Muulloin pyrin hankkimaan mahdollisimman pitkäikäisiä leikkokukkia, jolloin kukkakaupassa tarvitsee käydä harvemmin. Olen erikoistunut erilaisiin oksiin, jotka kestävät maljakossa yleensä useita viikkoja. Myös kasvit, jotka kuivuvat kauniisti, kuten eukalyptuksen oksat tai harsokukat kuuluvat suosikkeihini, näitä kun voi pitää maljakossa vaikka kuinka ja kauan.

 

Koska teen paljon erilaisia käsitöitä, löytyy kodin sisustuksestakin paljon itse tehtyä. Mikäli kiinnostusta ja intoa käsitöihin löytyy, saa itse tekemällä persoonallisia ja yleensä myös edullisimpia juttuja kotiin. Tyynynpäälliset ovat helppoja ommeltavia ja jos neulepuikot pysyvät käsissä voi sellaisen myös neuloa. Itse tehty taide kuten julisteet tai maalaukset ovat taatusti uniikkeja ja edullinen vaihtoehto nekin. 

Omat vinkkini pienen budjetin sisustamiseen voisikin tiivistää: kierrätä olemassa olevaa, hanki kestävää ja tee itse! Näillä pärjää pitkälle ja kotiin saa kauneutta ilman että kukkaro kovasti kärsi.

-Piia

KUIN VIIMEISTÄ KESÄPÄIVÄÄ

 

  Harvassa ovat olleet ne heinäkuun päivät kun mittari on noussut kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Ja kun se sen tekee, täytyy pikapikaa asettautua edes pieneksi hetkeksi terassille nauttimaan kesästä! 

Hankin jo hyvissä ajoin alkukesästä isommalle terassille uudet kansituolit auringonottoa varten. Kun valkoisella istuinosalla olevia tuoleja ei Ikealla tänä vuonna ollut tarjolla, ompelin sellaiset itse. Hyvät tuli ja valkoiset tuolit raikastavat kivasti harmaata terassia. Ainoa miinuspuoli on toistaiseksi ollut liian vähäinen käyttö. 

 

Mutta tänään on nautittu auringosta, lämmöstä, pilvettömästä taivaasta ja istuskeltu terassilla lukemattomien sisustuslehtien kanssa. Sitä kun ei tiedä mihin tämä kesä vielä kehittyy, niin parempi ottaa mainoksen neuvosta vaarin ja elää kuin viimeistä kesäpäivää kun sellainen sattuu kohdalle osumaan!

-Piia

PILKULLINEN BOMBER-TAKKI TAAPEROLLE

 

 

Yhteistyössä  Nosh Organicsin kanssa

Minussa on vähän, tai no aika paljonkin lanka- ja kangashamsterin vikaa. Kauniita lankoja ja kankaita on vaikea vastustaa ja usein molempia tulee hankittua, vaikka käyttötarkoitus on vielä epäselvää. Joskus eteen tulee kuitenkin kangas tai lanka, josta tietää heti mitä siitä haluaa tehdä.  Noshin ihana puuterinroosa  Pyry-kangas* kuuluu tähän joukkoon, sillä ensinäkemältä tiesin haluavani ommella kankaasta taaperolle bomber tyylisen takin. 

 

 

Ajatus takista pyöri mielessäni koko kevään, mutta itse toteutus oli taas vähän pitkissä kantimissa. Tämän kesän enemmän takkia vähemmän kesämekkoa -sää motivoi viimein ompelemaan takin valmiiksi ja lopputulos on juuri niin söpö ja ihana kun uskalsin toivoa!

Kaava takkiin löytyi vuoden 2010 Suuri Käsityölehdestä ja kyseisellä kaavalla olen itseasiassa ommellut tuona samaisena vuonna keskimmäiselle vastaavan takin, jota tuolloin pusakaksi kutsuttiin. Nyt nimeksi bomber ja taas ollaan muodin huipulla!

 

Takista on tullut lempivaate meidän tomeralle taaperolle, joka hänkin on enemmän takki ja farkut kuin mekko ja hulmuavat helmat tyyppinen lyyli. Sään suhteen toivon kuitenkin, että kesämekkojakin päästään vielä käyttämään. Ehkä seuraavaksi pitäisikin ommella muutama mekko, jos se säänhaltija siitä tajuaisi että heinäkuu ja helteet olisi kiva yhdistelmä!

-Piia

*kangas saatu Noshilta

JOUTSENIA

 

 

Ompeluhommat ovat edelleen aika verkkaisia pienen ja touhukkaan neidin kanssa, mutta olen yrittänyt viime aikoina nostaa ompelukoneen vähän useammin pöydälle ja saanut jotain valmistakin aikaiseksi puhumattakaan niistä kaikista uusista ideoista, jotka haluaisin lähiaikoina toteuttaa!

 Noshilta ilmestyi alkuvuodesta ihastuttavia kangasuutuuksia, joista joutsen oli yksi suosikeistani. En osannut päättää harmaan ja vaaleanpunaisen väliltä, joten päädyin tilaamaan yhteistyön merkeissä näistä kumpaakin. Kankaista* ompelin vaatetta meidän pienimmälle, toisesta haalarin, toisesta paidan, molemmista ihanat!  

 

Haalarin muokkasin useammasta eri kaavasta ja sovelsin sopivasti matkan varrella. Etuosaan halusin mahdollisimman paljon ehjiä kuvioita, mutta takakappaleen kanssa en muistanut kuviokohdistusta leikkausvaiheessa enää ollenkaan. Takana joutsenet ovatkin sitten vähän niin ja näin, mutta eipä se käytössä haittaa, niin vilkasta tuo meno pian yksivuotiaalla tytöllä jo on. Senpä vuoksi sovituskuvatkin jäivät tähän yhteen, kamera ja äiti kun eivät perässä pysy! 

 

  Harmaan paidan kaava on sekin yhdistelmä useammasta. Halusin vähän tunikamaisen, mutta en kuitenkaan liian pitkää paitaa, sellaisen sopivan legginsien kanssa käytettäväksi. 

Pienen jujun tällaiseen peruspaitaan sain kun kanttasin pääntien, helman ja hihansuut vaaleanpunaisella kankaalla. Pääntiessä ja helmassa vaaleanpunainen on selkeästi nurjalla puolella ja pilkistää vain ihan vähän, hihoissa taas jätin taitetta vähän enemmän näkyville, hauska ja simppeli yksityiskohta.

 

Kaunis ja laadukas kangas on aina ilo ommella ja luomupuuvilla on varmasti mukava ja turvallinen valinta myös pienen ihmisen pitää päällään. Ompeluinto on nyt aika kova, joten lisää ommeltua varmasti pian taas luvassa, ehkä jotain keväistä ja ainakin ajatuksissa ihan supersöpöä!

-Piia

*kankaat saatu Noshilta

VOIKO TYYNYJÄ OLLA LIIKAA?

 

En pidä teitä pitkään jännityksessä ja vastaan heti alkuun otsikon kysymykseen. Ei voi! Ainakaan minun mielestäni! 

Tunnustaudun aikamoiseksi tyynyhulluksi. Koriste- tai sisustustyynyjä, millä nimellä niitä nyt haluaakaan kutsua, on tähän talouteen vuosien saatossa kertynyt aika runsaslukuinen joukko. Uusin läjämäinen esiintymä on muodostunut vauvanhuoneen uudelle vierassohvalle, josta löytyy jos jonkin kokoista, muotoista ja väristä tyynyä.

 

Hankimme vierasvuoteena toimineen futonin tilalle uuden levitettävän laverimaisen sohvasängyn Ikeasta. Halusimme vähän "mummoystävällisemmän" version eli hieman korkeamman ja kunnon patjoilla varustetun vierasvuoteen. Yksi kriteeri oli myös 160 cm leveys eikä suhteellisen edullinen hintakaan ollut haitaksi. Ja koska tässä ei ole varsinaista pehmeää selkänojaa, tarjosi tämä oivan paikan kerätä ison kasan tyynyjä joihin nojailla!

 

Sohvan tyynyt ovat sekoitus itsetehtyjä ja kaupasta ostettuja. Uusimpana pellavainen tähtityyny, jonka tein nähtyäni vastaavan jossain netin syövereissä. Idea tässä on rispaantuneet reunat, jotka tein ompelemalla kappaleet yhteen oikealta puolelta. Vähän laiskasti jaksoin kangasta purkaa, mutta luulen, että reunat kuluvat pikkuhiljaa vielä kivemman näköisiksi.

Aikamoinen väripläjäyshän tämä on, mutta niin on tapettikin ja minusta sopivat hyvin yhteen. Tyynyhullu on tyytyväinen uudesta tyynynläjityspisteestä ja varmasti huoneen pieni asukaskin löytää näistä paljon iloa kasvaessaan.

Mutta miten on? Mitä sinä vastaat kysymykseen? Onko enempi parempi vai menikö jo överiksi?

-Piia

LATTIATYYNYN UUSI TULEMINEN

 

  Olohuoneemme lattialla on ollut muutaman vuoden ajan iso lattiatyyny, joka on erityisesti lasten lempipaikka istuskella. Päällystin ison lattiatyynyn tuolloin pari vuotta sitten pellavakankaalla, johon olin ommellut kaarikuviota ja viimeistellyt tyynyn nahkavyöstä tehdyillä kantokahvoilla (näkyy esimerkiksi täällä).

Valkoinen lattiatyyny tietenkin likaantuu käytössä ja jossain vaiheessa tuon kaarikuvioisen tyynyn oli aika mennä pesukoneeseen. No arvatenkin se oli virhe. Nahkaiset kantokahvat laskivat armottomasti väriä ja eihän siitä enää käyttökelpoiseksi ollut. Tämän jälkeen tyyny oli jonkin aikaa varastossa kunnes sitä kaipailtiin taas olohuoneeseen. Tämä tarkoitti uuden päällisen tekemistä.

Ensimmäinen ajatukseni oli neuloa tyynynpäällinen oikein paksusta langasta ja tätä työtä jo aloitinkin. Törmäsin kuitenkin instagramissa kuvaan suuresta lattiatyynystä, joka oli muutamasta isosta tilkusta tehty ja innoistuin siitä niin, että suunnitelma meni uusiksi. 

 

 

Päädyin siis jälleen ompelemaan pellavaisen päällisen, mutta tällä kertaa hieman erilaisen. En halunnut nyt erillisiä reunoja, vaan tein tyynystä ihan perinteisen tyynyn muotoisen ompelemalla sen kahdesta kappaleesta. Pohjakappale on yksivärinen ja pohjapuolelle laitoin vetoketjun. Päällispuoli koostuu neljästä palasta, joista yksi on neulottu. Sain siis tyynyyn kuitenkin aluperin suunnittelemaani neulottua pintaa, tosin eri langasta ja vain tilkun verran, mutta tähän versioon se on juuri sopivasti.

 

Tekeminen otti aikansa, mutta tälläkin kertaa lopputulos palkitsee ja tyynystä tuli todella kaunis. Neulottu tilkku tuo kivaa tekstuuria ja materiaalina pellava toimii aina. Tosin en tainnut ensimmäisen lattiatyynyn pesu-fiaskosta paljon oppia, sillä luulen, ettei tämäkään yhdistelmä ehkä pesukoneessa se paras mahdollinen ole, mutta ainahan voi nyrkkipyykätä. Muuten kyllä oikein onnistunut comeback, nyt ehkä jopa parempi kuin ennen!

-Piia

PUOLIVUOTIAS

 

  Meidän rakas pieni ihanuus on tänään puolivuotias! Hän on iloinen ja hyväntuulinen, hänen huulensa menee mutruun jos joku harmitttaa, isosiskon ja -veljen näkeminen hymyilyttää aina ja väsyneenä kaikki kikatuttaa! 

Ja koska hän nykyisin toisinaan nukkuu myös vähän pidempiä päiväunia, sain minä taas nostettua ompelukoneen pöydälle ja ommeltua muutaman mustavalkoisen jutun, jotka ovat olleet to do-listalla jo pitkään!

 

 

Vimman lettikangasta oli kaapissa vielä yhden legginssinlahkeen verran ja yhdistin sen Noshin mustavalkoraidalliseen kankaaseen, tuloksena huippusöpöt housut. Lettiä riitti vielä pientä rusettia varten, joka juhlapäivän kunniaksi laitettiin tänään päähän.

Uusi pehmolelu syntyi isoveljen paidasta. Aarrekidin pöllöt ovat minusta aina olleet todella söpöjä, mutta meillä niitä on ollut toistaiseksi vain koristamassa paitoja. Kun isoveljen paitaan oli tullut riittävästi niitä mysteerireikiä, joita pesukone tai siellä asuvat peikot tekevät, uhrasin paidan jatkamaan elämäänsä leluna. Tuli oivallinen painikaveri, ehkä on hankittava vielä toinenkin!

 

Kyllä sitä aina ihmettelee, että miten sitä on voinut saada aikaiseksi jotain noin söpöä! Enkä nyt tarkoita noita ompeluksia. Kirjoitin puolivuotta sitten, että onni on tässä ja nyt ja niin se on, edelleen!

-Piia