SATEENKAARIA YSTÄVILLE

Kun ensimmäisen  sateenkaariryijyn tekeminen oli niin mieluisaa, päätin tehdä toisen ja kolmannen. Niistä tuli miniversiot, jotka ovat minusta aivat ihanat! Söpön sievät ja sopivasti vaaleanpunaiset. Ajattelin, että ehkä muutama ystäväkin saattaisi niistä pitää. Niinpä kiinnitin ne korttiin, pistin kuoreen ja laitoin postiin sopivasti ystävänpäiväksi. 

Jokainen ystävä ansaitsisi oman sateenkaarensa, joten ehkä teen näitä vielä lisää! Vaaleanpunaisia ajatuksia lähetän kuitenkin sitä ennen jokaiselle ja samoin Sinulle, oikein hyvää ystävänpäivää!

-Piia

SATEENKAARIRYIJY

Spontaani askartelu on jäänyt nykyisin harmillisen vähälle. Isoimpien lasten ollessa pienempiä kaikenlaista tuli väsättyä aina inspiraation iskiessä tai hyvän idean löydyttyä. Nyt kun kuopus lähenee kolmea ikävuotta alkaa hänestä kuoriutua jo oikein mainio askartelukaveri. Hänen puuhaillessaan omien askartelujensa parissa olen taas pitkästä aikaa innostunut askartelemaan myös itse. 

Olohuoneeseen takan viereen olen ideoinut jo jonkin aikaa pientä ryijyä tai vastaavaa. Erilaisia kauniita sateenkaariryijyjä on näkynyt siellä täällä ja kun lauantain lankakauppareissulta tarttui mukaan muutamia ihanan sävyisiä lankoja, syntyi pienen askartelukaverini seurassa samanmoinen tuohon pienelle seinänpätkälle.

Ideoita etsiessäni löysin hyvän ohjeen, jota sovelsin omassani.  Ohjeessa käytettyä köyttä ei nurkista löytynyt, sen sijaan niputin erilaisia lankoja, jotka teippasin yhteen siten, että teippaus jäi piiloon päälle kieputetun langan alle. Tein myös kaarista eri mittaisia vähän rennomman lopputuloksen aikaan saamiseksi.

Tuollainen lankojen kieputtelu ja väriyhdistelmien suunnittelu tuntuu erityisen rentouttavalta ja mukavalta puhalta. Siinäkin määrin, että tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi sateenkaareksi, joka viikonlopun aikana syntyi! Niistä muista ehkä myöhemmin vielä lisää. Tämä yksilö sen sijaan sopii minusta oikein mainiosti tuohon paikalleen ja tuo mukavaa leikkisyyttä olohuoneeseen, tykkään kovasti! Mutta kukapa ei, pieni vaaleanpunainen sateenkaari ripauksella kultaa ei voi olla kuin ihana!

-Piia

MATKALLA MARKKINOILLE

Viime vuonna joulun odotus alkoi Parolan asemalta ja aseman joulumarkkinoilta, jossa yhdessä ihanan  korttikauppiasystäväni kanssa vietimme päivän hymyssä suin pienen  markkinapöytämme takana myyden Rillan upeita kortteja sekä askartelemiamme kransseja ja kestopaperipussukoita. 

Parolan asema on upea paikka ja aseman joulumarkkinoilla joulun tunnelma on käsin kosketeltavissa. Kun Rilla tänäkin vuonna pyysi matkaan mukaan, ei kauan tarvinnut miettiä että lähteäkö vaiko eikö! 

Siispä iltapuhteina on jälleen syntynyt kasa kransseja ja niitä jokapaikkaan sopivia kestopaperipussukoita. Kransseja kuten pusskoitakin on eri kokoa ja näköä. Jokainen omia ihania yksilöitään, jotka toivottavasti löytävät ilostuttamaan ehkä juuri sinun joulua ja kotia!

Ensi lauantaina lastataan kimpsut ja kampsut autoon, matkataan markkinoille ja asetellaan myyntipöytäämme asemalla oikein nätiksi.  Joulumarkkinat alkavat kello 11 ja kestävät kello 16 saakka. Myynnissä tulee olemaan valtavasti ihania tuotteita ja aseman lisäksi myyjiä löytyy myös vanhalta tavaramakasiinilta ja herkkuja tarjoilee pop-up kahvila Muru. Lisää infoa löydät  Parolan aseman joulumarkkinoiden facebook -sivulta. Lauantaita odotellessa!

-Piia

PIENTÄ SEINÄLLE

Aulamme seinällä on nähty varsin runsaitakin taulukollaaseja, mutta siitä saakka kun seinä vuosi sitten maalattiin uudelleen on seinä pysynyt varsin tyhjänä. Puolisen vuotta sitten uskaltauduin lyömään ensimmäisen naulan ja kiinnittämään seinälle ensimmäisen taulun. Jo tuolloin oli ajatus, että taulun kaveriksi haluan jotain, mutta tällä kertaa en rakentaisi seinälle uutta taulukollaasia vaan jollain pienimuotoisemmalla mentäisiin.

Verkkaisesti edennyt projekti on viimein saatu päätökseen kahden pienen taulun tai oikeastaan esineen myötä. Taulun kaverina seinältä löytyvät nyt pieni peili sekä pieni kirjontatyö. Tuota kirjontatyötä on tullut pisteltyä kun Iisakin kirkkoa vaikka lopputulos mahdollisimman yksinkertainen onkin. Pieni Hay Ruban peili taas oli kesän harvoja sisustusesineostoksia, sellainen vähän turhake, mutta niin hauska ja söpö, että en malttanut olla hankkimatta.

Kolmen kokonaisuus seinällä on juuri nyt omaan silmääni erityisen mieluisa. Yhden isomman ja kahden pienen yhdistelmä toimii hauskasti ja on vähän erilainen. Ja lipaston päällä vaihtuvat esineet ja kukat täydentävät sopivasti kokonaisuutta. Hiljaa hyvä tuli!

-Piia

RAKUKERAMIIKKAA

 

 

Kaatosade, lähes tuhat asteiset uunit, ilmassa liekkejä, savua ja jännitystä! Viime viikon sunnuntaina oli jännät paikat, kun  rakukeramiikkakurssin kipot, kupit, pöllöt ja muut saivat lopullisen muotonsa rakupoltosta. Aika hurjaa hommaa ja sen verran pelottavaakin, että olisi jäänyt tekemättä jos kurssilla ei olisi ollut ohjaajan lisäksi useampiakin konkari hoitamassa kaikkein vaikeimpia vaiheita.

Ensikertainen meinasi olla solmussa lasitteiden ja nakurakujen ja muiden liuosten kanssa, joilla työt vielä kertaalleen ennen rakupolttoa viimeisteltiin. Vaikka kuinka yritti arvailla, miltä työ lopulta tulisi näyttämään, oli jokainen nosto savupöntöstä yllätys, pääasiallisesti positiivinen sellainen.

 

Pienet pallomaljakot ovat ehdottomasti suosikkejani tekeleideni joukossa. Sopivat hyvin tuohon olohuoneen pikkupöydälle ja ovat sellaisia yhdelle kukalle tai oksalle sopivia joista tykkään. Maljakoista on kolmaskin vähän suurempi versio, joka etsii vielä toistaiseksi paikkaansa.

 

 

Pidän myös erityisen paljon mustanpuhuvasta pöllöstä. Ei ihan Oiva Toikkaa, mutta kun sen on omin käsin tehnyt, on se sitäkin arvokkaampi. Olin alunperin ajatellut, että silmät olisivat yksin jääneet mustaksi ja muuten pöllössä olisi ollut vähän enemmän väriä, mutta tässä ensikertalaisuus yllätti ja tuli sitten tälläinen. Mutta ei haittaa, hän on ihan hyvä näinkin!

Edellisten lisäksi valmistui kolmen kynttilänjalan sarja, yksi isompi maljakko sekä seinäkoriste. Nämä etsivät vielä paikkaansa ja ehkä nekin tänne blogiin kuvaan kun sellainen löytyy.

-Piia

KÄSITYÖTERAPIAA

 

Jos minulla olisi enemmän omaa aikaa, käyttäisin siitä ehdottomasti ison osan käsitöihin. Käsityöt ovat toimineet minulle jo pitkään tapana rentoutua, sellaisena kevyenä terapiana. Oli se sitten neulomista, ompelua, askartelua tai jotain muuta, ei sillä niin väliä.

 

Viime viikonloppuna terapiaa tuli tupla-annos kun vietin lauantain sekä osan sunnuntaista rakukeramiikkakurssilla ystävän kera. Saven työstämisessä jos jossain on jotain hyvin terapeuttista. Keskittyessä intensiivisesti halutun muodon tekemiseen unohtaa helposti kaiken ylimääräisen. Ja kun ei ota lopputuloksesta stressiä se on myös valtavan hauskaa ja rentouttavaa.

 

Varsinkin rakun kanssa lopputulosta on turha stressata, sillä muodon jälkeen tulee vielä useampi polttovaihe ennen valmista esinettä. Lopullinen ulkonäkö rakulle tulee tulesta ja savusta ja riippuu niin pintakäsittelystä, polttoajasta, hapetuksesta ja monesta muusta, joka näin ensi kertalaiselle jäi vielä arvoitukseksi.

Se millaisia omista töistä lopulta tulee, saa odottaa vielä muutaman viikon. Tuolloin työt viimeistellään ja tehdään viimeinen polttovaihe, joka kuulosti valtavan jännittävältä. 

 

 

Minulle kuitenkin itse tekeminen on melkeinpä lopputulosta tärkeämpää. Se, että saa käsillään jotain konkreettista aikaiseksi ja siinä samalla voi nollata aivojaan, on valtavan hieno tunne joka itsessään jo palkitsee. Vaikka ei sekään toki haittaa, jos näistä vielä keskeneräisistä maljakoista, oivatoikka-lookalike-pöllöistä ja muista mitä viiden kilon saviköntistä syntyi, tulisi lopulta jotain valtavan upeaa!

-Piia

JUHANNUSKRANSSI

 

 

Kun oma sulhanen on juhannuksena jo kainalossa, eikä seitsemää kukkaa tarvitse kerätä tyynyn alle sulhon selvittämiseksi, voi niistä kiepauttaa juhannuskranssin. Ja minkä ihanan kranssin luonnonkukista saakaan! Kaunis, herkkä ja niin kesäinen!

 

 

Ja huomenna, kun juhannus on ohi, voi tämän nimetä kesäkranssiksi ja jatkaa ihastelua niin kauan kun kukat kestävät. Ja tämän jälkeen tehdä vaikka toisen!

Valoa ja kukkien tuoksua juhannuspäivän iltaan ja yöhön!

-Piia

TAAPERON TUOLIT

 

Toiset projektit ottavat enemmän aikaa kun toiset. Nämä taaperon uudet vanhat tuolit kuuluvat siihen joukkoon, josta oli tulla ikuisuusprojekti.

Ostin tuolit käytettynä jo viime vuoden puolella. Viiden euron tuoleiksi ne olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta halusin kuitenkin uudistaa pinnat ja vaihtaa istuinlevyn keltaisen värin johonkin vähän neutraalimpaan.

 

 

Teksti tuolien pohjassa kertoo, että tuolit ovat aluperin peruja päiväkodista. Vanhojen päiväkotikalusteiden paras puoli on, että ne on tehty kestäväksi, ovat todella tukevia ja taitavat olla pääasiassa kotimaista tuotantoa kuten luulen näidenkin olevan. Kun ovat myös kokopuuta, hiominen ja uudelleenkäsittely on helppo homma. Tai on ja on, kunhan sen saa vaan tehtyä.

Aloitin tuolien kunnostamisen joskus joululoman tienoilla, kahden pienen tuolin hiominen ei kauan aikaa vienyt, mutta sen jälkeen meni kuukausi jos toinenkin kun puolivalmiit tuolit pyörivät nurkissa ja odottivat maalia ja lakkaa pintaansa.

 

Mietin ensin tuolien maalaamista yksiväriseksi, mutta päädyin lopulta lakkaamaan puuosat mattalakalla ja maalaamaan vain istuinlevyt. Vinkiksi muuten, että jos maalia tarvitsee vain ihan vähän, kannattaa kysellä josko joltain ystävältä sattuisi löytymään sopivaa jämämaalia. Omastani kiitos  Marulle, jonka porrasprojektin jämät Tikkurilan laasti-sävyssä sopivat tuoleihin mainiosti.
 

 

Vaikka aikaa meni enemmän kuin olin ajatellut, valmista näistäkin lopulta tuli. Ovat olleet nyt tovin käytössä ja lopputulos on minusta oikein kaunis. Ja mikä tietenkin tärkeintä, käyttäjä on ollut erittäin tyytyväinen omiin pikku tuoleihinsa!

-Piia

PARIKSI PARIKOILLE - DIY LAUKKU

 

Kiireisenä alkaneen  uuden arjen vastapainoksi eilen illalla pistettiin parasta päälle, kun sain kunnian olla ystäväni avecina Keski-Suomen Yrittäjäjuhlassa. Juhlat, lasten syntymäpäiviä lukuunottamatta, ovat nykyisin todella harvassa ja illan juhlava pukukoodi olikin aiheuttaa päänvaivaa, omasta vaatekaapista kun ei juuri mitään sopivaa löytynyt. Onneksi on kuitenkin nettikaupat, viime viikolle sopivasti ajoittunut työreissu Helsinkiin sekä kangaskauppa ja ompelutaito.

Kengät aiheuttivat ehdottomasti eniten päänvaivaa, sillä korkeat korot ja minä emme tule toimeen. Työmatkalla Helsinkiin ehdin onnekseni piipahtamaan nopeasti Stockmannilla ja rakastua ensisilmäyksellä ihaniin puputupsuisiin Minna Parikoihin. Tarkoitukseni oli ostaa järkevät mustat korkokengät, mutta kun nainen ja kenkä kohtaavat tositarkoituksella, ei järjellä ole enää sananvaltaa. Nämä pupu loaferit olivat sopivan matalalla korolla varustetut, mutta kuitenkin riittävän juhlavat ja mikä parasta, isossa alennuksessa. Niinpä mustien peruskorkkareiden sijaan matkaan tarttuivat edelleen liian kalliit, mutta ah niin upeat kengät!

 

Kenkäongelman ratkettua asu oli vielä käsilaukkua vailla. Sopivan löytäminen kaupasta tuntui niin epätodennäköiseltä että päätin tehdä laukun itse. Ajattelin ensin jotain pientä ja pörröistä, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta päädyin simppeliin pieneen kirjekuorilaukkuun.

 

Olisin halunnut ommella laukun nahkasta, mutta värivaihtoehtojen ollessa rajalliset päädyin villahuopaan, jota sattuin olemaan saatavilla juuri kenkien tupsun värissä. Yksinkertaisen laukun juju on lettinauha, jonka alle saa sujautettua laukun läpän ja tavarat pysyvät laukun sisällä. Metallisen olkahihnan ostin valmiina ja kiinnikeet sitä varten asetin laukun sisään niin, että laukkua voi käyttää joko hihnan kanssa tai ilman.

Minusta laukusta tuli oikein söpö ja oiva pari ihanille Parikoille. Upeat olivat myös illan juhlat ja seura mitä parasta. Luulen, että se nahkaisenkin version käsilaukusta vielä teen, uusia juhlia siis odotellessa!

-Piia

LUUKKU 21 / MODERNI TONTTUOVI

Niinpä se vaan meillekin tiensä löysi tuo tämän joulun hitti, tonttuovi! Tonttuovi jakaa varmasti mielipiteitä vahvasti, toisten mielestä se on aivan älytön juttu ja toisten mielestä tonttuovi on parasta sitten pipareiden.

Itse lukeuduin aluksi tuohon ensimmäisten joukkoon ja olin hyvin vakuuttunut, että ei varmasti tule meille tuollaista, ihan on hömppää. Mutta niin se vaan joulu muuttaa ihmisen mielen ja jotenkin päädyin tilanteeseen, että mitä jos sittenkin... 

Perheen miesväki innostui askarteluhommista ja rakensivat meille tämän modernin version tonttuovesta. Vanerinen musta ovi on tottakai saranoilla avautuvaa mallia ja portaatkin on rakennuttu just eikä melkein, jotta tonttu pääsee laskeutumaan jalkalistan yläpuolelle asetetusta ovesta. Oleellisena osana tonttuoveen kuuluu käsittääkseni postilaatikko, joten sellaisenkin he rakensivat. Ja toki postilaatikosta löytyy päivän sanomalehti. 

Minä puolestani askartelin oveen kranssin. Sen kanssa mentiin ajatuksella enempi on parempi ja aikamoisen muhkean kranssin tonttu oveensa saikin.

Ja onhan se nyt aika hieno. Ja aika hauskakin. Ja koska jouluun on enää kolme yötä, niin varmasti ovi on yhä ahkerammassa käytössä sillä punalakkisella kaverilla, joka yön pimeinä tunteina tuosta ovesta käy.

Mutta miten on teidän joulu, tonttuovella vai ilman?

-Piia

#sisustajanjoulu

LUUKKU 4 / KRANSSI

 

Jos joulusisustuksen ykkönen kodissamme ovat  kynttilät, tulee kranssit hyvänä kakkosena. Tänä vuonna joulun odotukseen on kuulunut erityisen paljon kransseja, sillä olen ehtinyt tehdä niitä  myytäväksi asti ja tänään on tarkoituksena tehtailla toinen tusina lisää ensi viikonlopun  Ahjolan joulumyyjäisiä varten.

Olohuoneessamme takan kylki on ollut vakiopaikka kranssille ja siinä on roikkunut erilaisia kransseja niin  kesällä kuin  talvella. Aina on mukava kokeilla jotain uutta ja tänä vuonna yhdistin kranssiin kynttilän. 

 

Kranssiin sopiva pyöreä rengas löytyi kesällä maalta. Todennäköisesti pajusta tehty rengas on pitänyt koossa vaneriputkea, jota pitkin heinää on puhallettu ladon ylisille. Otin kesällä näitä renkaita useammankin mukaani kotiin mielessäni erilaiset askartelut ja ovathan ne kauniita jo ihan sellaisenaankin. 

Kirpputorilta taas löytyi vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä. Nämä kaksi vanhaa elementtiä sopivat minusta kauniisti yhteen ja muutaman laakakatajan oksan kanssa niistä syntyi kaunis ja herkkä kranssi tai ainakin kranssityyppinen koriste.

 

  Yritin asetella kynttilänpidikkeen siten, että leikki ei osu suoraan ylöspäin vaan hieman etuviistoon, jolloin se ei suoraan kuumenna puurengasta. Puuta ja tulta yhdistäessä on kuitenkin aina muistettava paloturvallisuus ja tämän kranssin kynttilää poltettaessa on oltava erittäin varovainen, eikä kynttilää passaa jättää vartioimatta palamaan. Onneksi kranssi näyttää kauniilta myös ilman tulta kynttilässä.

Tänään #sisustajanjoululla on tarjota kolme muutakin ideaa erilaisiin jouluisiin kransseihin. Katja on ripustanut kranssinsa perinteistä poiketen vaakatasoon, kurkkaa tarkemmin  täältä. Jennin kranssi taas on ihanan herkkä ja hentoinen, katso tarkemmin  täältä. Marun kranssi puolestaan on jotain syötävän hyvää,  täällä siitä lisää.

-Piia

#sisustajanjoulu

LUUKKU 3 / DIY KYNTTILÄT

Minulle joulusisustuksen ykkönen ovat kynttilät. Ei niin väliä ovatko ne pöytäkynttilöitä, kruunukynttilöitä, tuoksukynttilöitä vaiko tuikkuja, jokaiselle löytyy paikkansa.

Tänä vuonna päätin kokeilla ensimmäistä kertaa kynttilöiden tekemistä itse ja se osoittautui varsin helpoksi puuhaksi. Diy-kynttilöitä varten  tarvitsee vain kynttilämassaa, kynttiläsydämiä sekä muotin kynttilän valmistukseen. 

Kynttilämassaa on saatavilla erilaisista aineista valmistettuna. Parafiinimassa on öljynjalostuksen sivutuote ja näin ollen epäekologinen vaihtoehto, toisaalta parafiinista valmistetut kynttilät ovat laadukkaimpia ja hajuttomimpia. 

Steariinia valmistetaan joko eläinrasvoista tai palmuöljystä. Palmuöljystä valmistetun steariinin alkuperä on aina syytä varmistaa, jottei sitä ole tuotettu uhanalaisista metsistä. Steariinikynttilät valuttavat vähemmän ja päästävät vähemmän hiilidioksidia parafiinin verrattuna. Useasti kynttilämassassa on sekoitettu sekä parafiiniä että steariinia. 

Geenimanipuloimattomasta soijasta valmistettu kynttilämassa on ekologisin vaihtoehto. Soijavaha nokeaa vähemmän ja on biohajoava. Soijavahakynttilät valuttavat kuitenkin paljon ja soijavaha sopiikin parhaiten tuikku- tai kuppikynttilöiden valmistukseen. 

Kynttiläsydämiä on mahdollista valmistaa itse, mutta askarteluliikkeissä on tarjolla hyvä valikoima valmiita sydämiä eripituisille kynttilöille ja jotka soveltuvat kaikille kynttilämateriaaleille.

Muotiksi kynttilän valmistukseen sopii periaatteessa mikä tahansa lämpöä kestävä tiivis muotti, josta jähmettynyt kynttilä on helposti irrotettavissa. Neliönmallisia kynttilöitä voi valmistaa esimerkiksi maitotölkistä ja pyöreäpohjaisia pahvisesta muffinivuoasta. Omaan kynttiläkokeiluun valikoituivat pienet vanhat metalliset leivosmuotit, joita ostin vanhan tavaran liikkeestä muutamalla eurolla. 

Kynttilä valmistetaan kuumentamalla kynttilämassaa sulamispisteeseen saakka, jolloin massa muuttuu nestemäiseksi. Itse kuumensi massan vesihauteessa muovisessa "jogurttiämpärissä". Juokseva massa kaadetaan tämän jälkeen muottiin johon sydän on asetettu. Sydämen voi ripustaa esimerkiksi muotin päälle poikittain asetettuun grillitikkuun, jolloin se pysyy pystyssä kynttilän jähmettyessä.

Värillisiä kynttilöitä halutessaan massaan voi lisätä kynttiläväriä tai valmista kynttilää voi koristella kynttilöille tarkoitetuilla vahakynillä. Lisäämällä muutaman tipan eteeristäöljyä kynttilämassaan saa tuoksukynttilän omassa lempituoksussaan.

Valmistamani pienet leivosmuottikynttilät sopivat käyttöön sekä muotin kanssa että ilman. Kaunis ja hento muoto koristaa kauniisti vaikkapa jouluista kahvipöytää ja pieniä ja sieviä kynttilöitä on mukava viedä joulutuliaisiksi ystävälle.

-Piia

#sisustajanjoulu