31.7.2016

PIKKUTERASSILLA

Nyt jos koskaan kesä on ollut parhaimmillaan ja auringosta ja lämmöstä on saatu nauttia yllin kyllin. Omaan makuuni on jo ollut vähän turhankin kuuma, mutta eipä näitä hellepäiviä kovin monta vuoteen mahdu ja ainahan sitä voi varjon puolelle siirtyä olostaan nauttimaan!



Kun isompi terassimme kylpee päivisin auringossa, löytyy pikkuterassilta myös hetkittäin tuota kaipaamaani varjoa. Hankin terassille keväällä uuden pikkupöydän, muutaman korin yrttejä varten sekä aurinkokennolla toimivat pienet pallovalot, jotka syttyvät iltaisin ja luovat terassille ihanaa tunnelmaa. Näillä muutamilla pienillä jutuilla terassi onkin tänä kesänä ollut viihtyisämpi kun koskaan ennen!


Helteet taitavat olla huomenna alkavan elokuun myötä ohi, mutta aurinkoisia kesäpäivä ja lämpimiä iltoja terassilla nauttimiseen on varmasti vielä edessä. Ja perheen yhteistä lomaakin on vielä viikko jäljellä ennen kuin ryhdytään jännittämään koulun alkua! Tämä kesä on jo tähän mennessä ollut pitkä, lämmin ja ihana!

-Piia

23.7.2016

MELKEIN VALMISTA

  Reilu viikko vierähti ja maalla on melkein valmis uusi keittiö! Remontti, jota ei pitänyt tapahtua ja sitten tapahtuikin pikapikaa, aika uskomatonta! Iso kiitos kuuluu isälleni ja miehelleni, jotka ahersivat remontin kimpussa ja valmista syntyi nopeasti.



Keittiö istui hyvin paikalleen ja asentamista helpotti ystäväni hyvin tekemä suunnitelma. Jotain pieniä yllätyksiä matkaan mahtui, mutta ihme olisi, jos ei näin vanhassa talossa seinät vähän vinossa olisi. 

Isoimman ylimääräisen työn aiheutti muutaman vanhan kaapin takaa paljastunut seinälevytön kohta, josta löytyi vanhaa tapettia suoraan hirsiseinän päältä. Isäni on kuitenkin rakentamisen ammattilainen, joten tästäkin selvittiin pienellä ylimääräisellä fiksauksella. Tapettia otin palan talteen ja ajattelin kehystää sen seinälle paikalle, jossa sitä on aikanaan ollut, jää mukava muisto menneestä.


Kun palasimme maalta takaisin kotiin muutama päivä sitten, puuttui keittiöstä enää välitilanlaatoitus sekä muutama sokkeli, jotka isäni on tämän jälkeen vielä tehnyt. Nyt en malttaisi odottaa, että pääsen takaisin näkemään keittiön täysin valmiina! Uskallan kuitenkin sanoa jo tässä vaiheessa, että kaiken vaivan arvoinen urakka ja valtava muutos parempaan! Ennen ja jälkeen kuvia laajemmassa kuvakulmassa toivottavasti siis pian vielä luvassa!

-Piia

14.7.2016

HUPS, SIITÄ TULIKIN KEITTIÖREMONTTI

Tänä kesänä maalla ei pitänyt remontoida. Aiemmin remontoidun yhden kammarin ja viime kesänä remontoitujen vintin ja toisen kammarin jälkeen olin jokseenkin varma, että remontit ovat nyt toistaiseksi tässä. Seuraavat kohteet kuten keittiö tai tupa kun olisivat isompia sekä kooltaan että budjetiltaan, mikä tekisi niistä tuskin mahdollisia remonttikohteita ihan lähiaikoina. 

Joskus kuitenkin eteen tulee tilaisuus, jota ei voi jättää käyttämättä ja niin kävi juuri nyt. Ja siksi pihalla seisoo juuri peräkärry täynnä keittiötä... hups tosiaan!

Tilaisuus tuli keittiöremonttia tekevien ystäviemme kautta kun he ehdottivat josko heidän vanha keittiönsä sopisi maalle. Tyylillisesti keittiö on vanhaan taloon sopiva ja kun hintakin oli kesäkodin keittiöremontin pienen budjetin rajoihin istuva, on edessä vanhan keittiön päivittäminen ainakin melkein uuteen!


Vanhan keittiön istuttaminen uuteen paikkaan on aina aika haasteellista. Tässä meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä keittiönomistaja sattuu olemaan sisustussuunnittelija ja hän on työskennellyt aiemmin myös keittiösuunnittelijana. Ammattitaitoa siis löytyy ja keittiön mukana tulikin suunnitelma sen uudelleen toteutuksesta.

Vanhaa taloa remontoitaessa joutuu tekemään tietenkin kompromisseja ja niin tässäkin tapauksessa. Paikalleen jää muun muassa vanha elämää nähnyt, mutta toimiva liesi, joka sijaitsee irrallisena kaapittomalla seinällä ja siihen myös edelleen jää, hassu paikka, mutta parempaa ei ole. 

Olisin halunnut myös astiapesukoneen sijoitettavan kalusteiden "sisään". Tämäkään ei onnistu, sillä talo on talvet kylmillään, mikä tarkoittaa että astianpesukoneen vesi on poistettava joka syksy ja siksi vanha kone jää vanhalle paikalleen, irrallisena kaapiston reunaan. Toivon kuitenkin, että taso saataisiin jatkumaan sen päälle, remontin edetessä nähdään onnistuuko tämä.


Suunnitelma on siis valmiina, peräkärry täytettynä keittiöllä ja täytyy vaan pitää peukkuja, että keittiö myös istuu paikoilleen eikä suurempia yllätyksiä matkan varrella tule. 

Minä puolestani olen kaivellut kaapeista jo jos jonkinlaista tavaraa maalle vietäväksi keittiön sisustusta ja somistamista varten. Sehän se on se remontin paras hetki, sisustuksen viimeistely! En tiedä tuleeko näistä mitään loppuen lopuksi käytettyä ja milloin tähän vaiheeseen päästään, mutta siitä olen varma, että keittiö ainakin tulee kokemaan aikamoisen muodonmuutoksen!

Ja vaikka viime lokakuussa kammarista kirjoittaessani toivoin, että tänä kesänä remonttien sijaan nautittaisiin, niin täytyy myöntää, että kyllähän tämä nyt parempi vaihtoehto on! Nautitaan entistä enemmän sitten remontin jälkeen! ;)

-Piia

12.7.2016

SYKSYÄ SILMÄLLÄ PITÄEN

 
Vaikka kesäsäät taisivat vihdoin taas tehdä paluun, niin tässä jo ihan pieni ajatus syksyyn ja pienen neidin syksyn pukeutumiseen. Pääsin ennakkoon tutustumaan eilen julkaistuihin Noshin uutuus syyskankaisiin ja niistä syntyikin monta ihanaa vaatekappaletta meidän prinsessalle. 

Kaikki kankaat ovat jälleen luomupuuvillaa ja taattua Noshin laatua; kauniita, jämäköitä ja mukavia ommella. Valitsin uutuuksista sekä collegea että puuvillajerseytä, kaikki mukavia materiaaleja vauvan yllä. Aina toimivien raidan ja pilkun lisäksi uutuusmallistossa on ihana uusi printti Polku-nimeltään, jota on saatavilla neljässä eri värissä. Vaaleanpunasävyinen Polku olisi tottakai houkutellut, mutta herkullinen toffee, syksyyn sopivana, vei voiton.

Noshin verkkosivuilta löytyy useita ilmaisia kaavoja sekä aikuisille että lapsille ja Noshin omalla leggarikaavalla ompelin sekä Polku-kankaasta* sekä harmaapohjaisesta Minipolkasta* molemmista leggarit. Polusta syntyi myös oiva syyspipo ja raitacollegesta* valmistui tunikamekko omalla kaavalla.


  
Ja koska pilkut vaan on niin ihania ja vauvalle sopivia, syntyi Minipolkasta myös toinen tunikamekko. Tähän käytin samaa omaa kaavaani kun raidalliseen mekkoon. Kokeilin ensimmäistä kertaa alavaralla huoliteltua pääntiensuuta siten, että alavara jatkuu hihojen alapuolelle. Lopputulos on minusta tosi kiva ja vähän huolitellumman oloinen kun jos olisin resoria käyttänyt. 

Nyt jäännään, miten alavaran kanssa käy pesussa ja joudunko sen vielä ompelemaan päällikankaaseen kiinni. Matkan varrella opin myös, että alavaraa ei kannata ommella kuin pääntienhen kiinni ja muilta osin hoitaa sen kiinnitys sivu-, olka- ja hihasaumojen kanssa samaan aikaan, näin saumoista ei tule liian paksuja. 


  Pilkkutunikan olkapäille ompelin myös pienet frillat, jolloin tunikasta tuli hieman juhlavampi. Kiinnitys hoituu niskassa olevalla napilla ja kuminauhalenkillä. Aika söpö sanon minä!

Ompelin kaikista vaatteista tosi reiluja, noin kokoa 68 eli ovat vielä hieman isoja meidän huomenna kolme kuukautta täyttävälle vauvalle (ja tähän isolla se perus apuamitenaikavoimennäniinnopeasti), mutta ovat varmasti sopivia sitten syssymällä!

-Piia

* kankaat saatu Noshilta

9.7.2016

MUUTAMA LAPSIYSTÄVÄLLINEN MUSEOVINKKI

Museot on kuuluneet elämääni niin kauan kuin muistan. Äitini oli töissä museossa ja museoissa käyminen on aina ollut olennainen osa sekä lomaa että arkea. Samaa museo-intoa olen yrittänyt jakaa myös lapsilleni ja onnistunutkin siinä ihan hyvin. Museot ja näyttelyt eivät ole vain aikuisia varten ja monissa museoissa lapset on huomioitu omana kohderyhmänään. Museossa voi käydä ajan kanssa tai ihan vaan ohimennen hetken mielijohteesta sen kummemmin suunnittelematta. Jyväskylässä on erittäin monipuolinen museokattaus, mutta seuraavassa vinkkinä kolme museota, jotka ovat meillä erityisesti lasten suosikkeja. 

Ensimmäisenä Suomen Käsityön museo, joka sijaitsee Jyväskylän keskustassa kävelykadun varrella. Museon alakerrasta löytyy perusnäyttely, johon liittyy erilaisia äänipolkuja ja yksi on lapsille suunnattu "Missä villalanka kasvaa?". Polun kiertämistä varten infosta on saatavilla oma Päkäpassi, jonka kartan ja museossa olevien äänitteiden avulla selviää missä villalanka kasvaa ja mistä saadaan punaista. Äänipolku ei ole liian pitkä ja museon pimeässä valaistuksessa kulkeminen on jännittävää, museovierailun lopuksi infosta saa myös pienen palkinnon polun suorittamisesta. Perusnäyttelystä löytyy myös aistitila, jossa saa kokeilla, haistaa ja jopa maistaa erilaisia käsitöihin liittyviä juttuja. Kaikkinensa ihana ja tunnelmallinen näyttely, jossa lapsille on parasta, että sieltä löytyy paljon asioita ja esineitä, joihin on lupa koskea!

Museon yläkerrassa on avoinPaja, jossa on mahdollista tehdä ja askarrella itse pientä materiaalimaksua vastaan. Tarjolla on ohjeita, monipuolisia materiaaleja sekä työkaluja. Olemme kuluttaneet lasten kanssa Pajassa monia tunteja, kun askartelu on vienyt mukanaan! Kerran kuussa museossa järjestetään myös low budget ohjattuja työpajoja eri teemoilla. Näiden lisäksi on vielä vaihtuvat näyttelyt sekä erinomainen museokauppa eli paljon nähtävää saman katon alla!


Toinen lasten suosikki on Jyväskylän taidemuseon Pasi Rauhalan kotimuseo. Taidemuseo sijaitsee keskustassa Kirkkopuiston vieressa ja Pasi-näyttely sijaitsee museon kolmannessa kerroksessa johon on rakennettu 1960-luvun Oravan perheen koti, jossa Pasi asustaa. Kyseessä ei ole siis perinteinen näyttely, vaan asunto, jossa saa liikkua vapaasti, koskea esineisiin, soittaa pianoa, kokeilla vaatteita ja lasten ehdoton suosikki, vastata ja soittaa lankapuhelimella. Olemme käyneet tässä näyttelyssä useita kertoja ja aina se jaksaa innostaa lapsia yhtä paljon! Myös taidemuseolla järjestetään avoimia työpajoja ja onpa siellä mahdollista viettää lastenkutsut tai syntymäpäivät tarjoiluineen kaikkineen! Kuten Käsityönmuseolla, myös taidemuseolla on hyvä museokauppa. 

Kolmas vinkki on Keski-Suomen luontomuseo, joka sijaitsee Harjun Vesilinnassa. Ei yhtä upea ja laaja kun Helsingin luonnontieteellinen museo, mutta kiva pieni kohde, josta lapset pitävät ja johon voi yhdistää vaikka vierailun Harjun tornissa. Luontomuseoon on vapaa pääsy, aina ja kaikille! Kuten myös Harjun torniin, joten tämä on erittäin matalan kynnyksen kohde. Myös Käsityönmuseoon ja taidemuseoon on vapaa pääsy aina alle 18-vuotiailta ja perjantaisin myös aikuisilta.

Museot ovat ehdottomasti mahdollisuus ja varsin hyvää puuhaa vaikka loman sadepäiviin, kannattaa ainakin nämä kolme katsastaa, jos eivät ole jo ennestään tuttuja!

-Piia

7.7.2016

AURINKOTERAPIAA JA AJATUKSIA KODIKKUUDESTA



Voi tätä Suomen kesää juuri nyt! Vaikka yleensä ajattelen, että säästä on turha valittaa, koska sille emme voi tehdä itse mitään, niin kyllähän tämä ainainen vesisade ja kylmä sää alkaa jo vähän tökkiä. Löysin koneelta nämä muutama viikko sitten ottamani kuvat aurinkoisesta olohuoneesta, jotka ovat jääneet julkaisematta ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä pienelle aurinkoterapialle. On se joskus paistanut ja eiköhän se taas pian paista uudelleen!

Samalla aloin miettimään kodikkuutta, josta monessa blogissa on viime aikoina kirjoiteltu ja joista Valkoisen Harmajan Suvi oli tehnyt kivan koostepostauksen.




Minulle kodikkuus on sitä, että kotona viihtyy ja jokaisella siellä asuvalla on hyvä ja turvallista olla. Se on se tunne kun reissun jälkeen avaa oman kodin oven ja tuntee olevansa onnellinen, että saa asua juuri tässä kodissa ja juuri näin! 

Olohuone on meilläkin se paikka, johon suurin osa olemisesta keskittyy. Siellä luetaan, pelataan, nukutaan päiväunia viltin alla, voimistellaan, tanssitaan, syödään iltapalaa ja kuten tänään, jännätään jalkapalloa koko perheen voimin. 

Vaikka aina ihastelen hyvinkin pelkistettyjä ja minimalistisia sisustuksia, omassa kodissa kaipaan kuitenkin tietyn määrän tavaraa ja tilpehööriä ympärilleni. Erilaiset materiaalit tuovat kerroksellisuutta ja itse tehdyt jutut persoonallisuutta, kuten myös sellainen sopiva tyylien sekamelska. 




Minulle on myös tärkeää, että tavaroilla on tarinoita. Mieheni hymypoikapatsasta ei korvaa mikään kaupasta ostettu ja roskalavatyyppisenä aarteena meille eksyneiden Domus-tuolien takana on sellainen seikkailu ystävän kanssa, että se hymyilyttää edelleen. Toki meiltä löytyy myös paljon ihan tavallisia kaupasta hankittuja juttuja sekä niitä joka paikassa nähtyjä, mutta sekoitettuna niihin ei katalogista saataviin, syntyy juuri se meidän kodin tunnelma ja kodikkuus.

Ja toivotaan, että se tunnelma on pian taas yhtä aurinkoinen kuin näissä kuvissa! Pihalla odottaa kitkettävää ja kasvimaa kaipaisi huomiota, eikä muutama pisamakaan pahaa tekisi!

-Piia

6.7.2016

KUN VAUVA NIMEN SAI

 
Vietimme vauvamme kastajaisia muutama viikko sitten, mutta kun tähän väliin mahtuu sekä juhannus että ensimmäinen kesälomareissu, tuntuu, että juhlista on aikaa jo vaikka kuinka paljon! Onneksi on kuitenkin kuvat, joiden myötä on ihana palata tuohon kauniiseen, rakkauden ja kiitollisuuden täyttämään päivään, jonka saimme viettää yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Itse en juurikaan kameran takana ollut, mutta ohessa muutama pikainen räpsy, jotka kakkupöydästä ja koristeista ehdin napata.

Kuten aiemmin kirjoitin, pidimme kastajaiset kotona ja helpoimman kautta mentiin niin tarjoilujen kuin koristelujen suhteen. Upean kakun ja pieniä cupcakesia kahdessa eri maussa tilasin Minna Bakesilta. Lisäksi tarjolla oli keksejä ja karkkeja ja leivoin itse ainoastaan suklaakakun. Suolaiset piiraat olivat paikallisesta kahvilasta ja niiden lisäksi tein mansikka-mozzarella salaatin. Ensimmäistä kertaa hankin juhliin näin paljon tarjottavia valmiina, mutta ratkaisu oli erinomainen. Edellisenä iltana ei tarvinnut kukkua puolille öin keittiössä ja itse juhlapäivänäkin oli aikaa muuhun kun viime hetken leipomiseen. Ihan hyvä päästä itsensä välillä vähän helpommalla!



Koristeetkin olivat loppuen lopuksi hyvin simppeleitä ja silkkipaperiaskartelutkin jäivät toiseen kertaan, harsokukat sekä muutama pioni riittivät oikein hyvin. Tein harsokukasta kranssin takan kupeeseen, siinä onkin ollut tähän saakka jouluna tekemäni eukalyptuskranssi, joten ehkä olikin jo aika vaihtaa! Keittiöön askartelin samanlaisia kukkanauhoja harsokukasta kuin vappuna, nämäkin roikkuvat edelleen katossa, toivottavasti eivät nyt sentään jouluun saakka!

Näiden harsokukkakoristeiden kanssa olin vähän turhan aikaisin liikkeellä ja ne ennättivät kuivua jonkin verran ennen varsinaista juhlapäivää. Toisaalta kauniita ne ovat kuivuneinakin, mutta jos uudelleen tekisin niin nämä jättäisin edelliseen iltaan, vaikka olihan siinä muutakin puuhaa jo ihan riittämiin.

Päivänsankari oli oma suloinen ja hyväntuulinen itsensä koko päivän ja kasteen ajan nukkui kummisedän sylissä. Kummit ja mummit muistivat pientä ihanilla lahjoilla ja mekin halusimme muistaa vieraita pienellä kiitoksella. Ystäväni Melina oli ottanut pikkuneidistä ihania kuvia hänen ollessaan noin kuukauden ikäinen ja olimme teettäneet yhdestä kuvasta jokaiselle vieraalle kortin, jonka toiselta puolelta löytyi vauvan nimi ja syntymäaika sekä syntymäpituus ja -paino. Tämä oli minusta kiva muisto sekä vieraille että meille itsellemme.

Kaikkinensa upea ja ikimuistoinen päivä, jossa rakkaus tuohon pieneen ihanuuteen kiteytyi laulun sanoihin "sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon sillä en sun särkyä anna mä en" jonka kummitäti vauvalle kasteen päätteeksi lauloi! 

-Piia

3.7.2016

LOMA JA LÖYLY

 


Mieheni aloitti kesälomansa maanantaina ja tavallaan tämä aika on nyt sitten minunkin kesälomaani kun kotona on lisäpari käsiä auttamassa vauvan kanssa ja isompien lasten viihdyttämisessä. Mitään tarkempia aikatauluja ei seuraavalle kuudelle viikolle vielä ole, sään ja fiiliksen mukaan mennään.

Viime kesäiseen tapaan loma alkoi visiitillä Tukholmaan. Viime vuonna haaveilin, että ensi kerralla olisimme Tukholmassa pidempään ja tulisimme lentäen, mutta vauvan kanssa kulkupeliksi valikoitui kuitenkin laiva ja perinteinen risteily oli helpoin vaihtoehto pienen ensimmäiseksi reissuksi ja isommille lapsille muumidiskot ja muut vaan uppoavat. Itse keskityin lähinnä käsidesillä lotraamiseen, arvanette siis mille laivalle olimme risteilyn keväällä buukanneet... Risteily meni kuitenkin mukavasti, Tukholma on aina kaunis ja vanhan kaupungin kaduilla on kiva käyskennellä ihan pikaisestikin. Samalla reissulla Helsingin päässä pääsimme me vanhemmatkin toteuttamaan omia kesälomatoiveita ja kävimme ennen kotiinpaluuta visiitillä paljon puhutussa Löylyssä.  


 
Ja on kyllä ihan kaiken puheen arvoinen paikka! Avanto arkkitehtien suunnittelema puurakennus on upea, sijainti on mitä hienoin aivan meren äärellä ja Joanna Laajisto on luonut Löylyyn upean sisustuksen. Kokonaisuus on komea, kaikki yksityiskohdat ovat loppuun saakka mietittyjä ja puun käyttö on taidokasta. 


 
Sää ei olisi voinut olla parempi ja tuolla upealla terassilla olisi voinut viettää vaikka koko päivän merta ja purjeveneitä ihaillen! Myös lapset nauttivat olostaan ja on mukava nähdä, miten hekin osaavat jo arvostaa hyvin suunniteltuja tiloja, maisemia ja esteettisyyttä ympärillään.

 
  Löyly oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen! Voi olla, että vielä toistamiseenkin se täytyy tänä kesänä katsastaa kun Helsinkiin suunnataan, sillä lasten lomatoivelistalla lukee Linnanmäki ja itse haluaisin Kiasmassa ja Taidehallissa käydä. 

Ennen seuraavaa Helsingin reissua suunta taitaa kuitenkin olla Tampereelle, jossa ehdottomasti ainakin Sara Hildénin taidemuseo ja Ron Mueckin näyttely on nähtävä! Vinkkejä hyvistä lapsiperheille sopivista hotelleista Tampereella otetaankin vastaan, tilavuus ja edullisuus on plussaa kun tällä konkkaronkalla reissataan!

-Piia