27.1.2018

ÄLÄ UNOHDA ITSEÄSI - BRUNSSI YHDELLE


Minun piti saada eilen muutama ihana ystävä kylään ja olin ajatellut laittaa sitä varten pientä brunssimaista purtavaa. Tähän aikaan vuodesta enemmän ja vähemmän vaivaava flunssa tuli kuitenkin ja sotki suunnitelmat ja treffit siirtyivät myöhemmäksi. 

Olin ehtinyt jo fiilistellä brunssitarjottavia ja mietin, että mikä estää minua tekemästä brunssia ihan vain itselleni. No ei tietenkään mikään! Pienimmän nukkuessa päiväunia ja koululaisten ollessa omissa touhissaan, kokkailin, katoin pöydän ja nautin hetken rauhallisuudesta ja hyvästä ruuasta omassa seurassani. Ja kuinka siitä nautinkaan!


Arjen kiireessä sitä unohtaa helposti itsensä. Lapset, perhe ja työt vievät mukanansa ja oma aika jää illan viimeisiin tunteihin, mikäli silloin jaksaa vielä hereillä pysytellä. Jokainen tarvitsee kuitenkin omaa aikaa. Toiselle se voi olla juoksulenkki tai vaikka elokuvissa käynti, minä taas kaipaan eniten hetkiä jolloin voin olla ihan yksin kotona. 


Vaikka olen sosiaalinen, rakastan kutsua ystäviä kylään, käydä illanvietoissa, istua kahvitunnilla työkavereiden seurassa ja viettää aikaa yhdessä perheeni kanssa, aina silloin tällöin parasta mitä tiedän on olla yksin. Ainoa ihminen kenen kanssa minun on tultava toimeen jokaikinen hetki, olen minä itse ja sen vuoksi itsensä seurassa on tärkeä viihtyä ja aina hetkittäin olla. Asia, joka välillä unohtuu ja jolle on vaikeinta järjestää aikaa vaikka pitäisi, sillä uskon, että kun on hyvä olla itsensä kanssa, on hyvä olla myös muiden kanssa.




Elämässäni on varmasti juuri nyt menossa ne kaikista kiireisimmät vuodet jonka vuoksi omasta jaksamisesta olisi pidettävä entistäkin parempaa huolta. Tiedän, että silloin tällöin varastetut omat hetket tekevät minusta paremman äidin, vaimon, työkaverin ja ystävän. Peruuntuneet treffit ystävien kanssa ja vahingossa järjestynyt oma pieni hetki oli hyvä muistutus tästä, niinpä silloin tällöin vastaedeskin aion kattaa brunssin ihan vain itselleni, koska minä olen tärkeä! Ja niin sinäkin, joten älä sinäkään unohda itseäsi!

-Piia

25.1.2018

HAAVEITA JA TAVOITTEITA SISUSTUSVUOTEEN 2018

  Uuteen alkaneeseen vuoteen asetetaan usein toiveita ja haaveita. Uusi vuosi on uusi alku, joka motivoi monia aloittamaan uuden harrastuksen, kuntokuurin, terveellisemmät elämäntavat tai kuten meitä sisustusintoilijoita, haaveilemaan myös uusista asioista kodin sisustuksessa.

Sisustusbloggaajien keskuudessa kiertävä haaste on tammikuussa kauniin ja tyylikkään  Coffee Table Diaryn Giseldan käsialaa. Haaste kehottaa haaveilemaan hetken ja listaamaan omia sisustustoiveita vuodelle 2018.

Viime vuonna haaveilin useistakin muutoksista kotiin ja monet sekä vähän päälle näistä toteutuivat. Kun viime vuosi startattiin rytinällä ja pintaremonttia tehtiin vähän siellä ja täällä, ainakin toistaiseksi tuntuu, että tämä vuosi mennään verkkaisemmalla otteella. 

Suurimmat haaveeni koskevat tällä hetkellä keittiötä. Jo viime vuonna haaveilen uudesta, pyöreästä pöydästä ja tämä haave on edelleen voimissaan. Kohtuuhintainen ja omat kriteerit täyttävä pöytä ei kuitenkaan ole se helpoin löydettävä. Pöytähaaveen osalta olen myös hieman ristiriitaisissa mietteissä, sillä pyöreän pöydän kanssa emme voisi enää pitää puusohvaa. Olen sohvaan kovin kiintynyt, toisaalta myös jo hieman kyllästynyt, eikä se aina ole se kaikista käytännöllisin. Tämä tarkoittaisi siis myös uusien tuolien hankkimista.


Osittain tuoliongelman saattaisi ratkaista meiltä löytyvät kaksi Domus-tuolia. Yksi tämän vuoden haaveista koskeekin näitä tuoleja ja tavoitteena on saada tuolit viimein kunnostettua. Tuolit ovat siinä kunnossa kun ne olivat löytöhetkellä ja liitokset alkavatkin kaivata jo kiristystä, myös pinnoissa on parantamisen varaa. Vinkit hyvästä entisöijästä Jyväskylän suunnalla otankin mielelläni vastaan!

Uuden pöydän ja tuolien myötä niemekkeen pieni seinäpätkä olisi mukava maalata jollain uudella sävyllä ja ehkä seinähyllyjenkin varalle voisi silloin keksiä jotain uutta...


Keittiön päivitys haaveiden lisäksi tavoitteenani on tänä vuonna sisustaa harkiten, välttää heräteostoksia sekä hyödyntää jo olemassa olevaa. Katsotaan kuinka haaveiden ja tavoitteiden vuoden mittaan käy. Ja koska kyse on naisesta ja sisustamisesta, todettakoon vielä, että oikeudet muutoksiin pidätetään.

Jos haluat tietää mistä muut haasteeseen osallistuneet sisustusbloggaajat unelmoivat, seuraa Giseldan blogia, jonne tulee kuunvaihteessa kooste uuden vuoden sisustushaaveista.

-Piia

21.1.2018

PARIKSI PARIKOILLE - DIY LAUKKU

Kiireisenä alkaneen  uuden arjen vastapainoksi eilen illalla pistettiin parasta päälle, kun sain kunnian olla ystäväni avecina Keski-Suomen Yrittäjäjuhlassa. Juhlat, lasten syntymäpäiviä lukuunottamatta, ovat nykyisin todella harvassa ja illan juhlava pukukoodi olikin aiheuttaa päänvaivaa, omasta vaatekaapista kun ei juuri mitään sopivaa löytynyt. Onneksi on kuitenkin nettikaupat, viime viikolle sopivasti ajoittunut työreissu Helsinkiin sekä kangaskauppa ja ompelutaito.

Kengät aiheuttivat ehdottomasti eniten päänvaivaa, sillä korkeat korot ja minä emme tule toimeen. Työmatkalla Helsinkiin ehdin onnekseni piipahtamaan nopeasti Stockmannilla ja rakastua ensisilmäyksellä ihaniin puputupsuisiin Minna Parikoihin. Tarkoitukseni oli ostaa järkevät mustat korkokengät, mutta kun nainen ja kenkä kohtaavat tositarkoituksella, ei järjellä ole enää sananvaltaa. Nämä pupu loaferit olivat sopivan matalalla korolla varustetut, mutta kuitenkin riittävän juhlavat ja mikä parasta, isossa alennuksessa. Niinpä mustien peruskorkkareiden sijaan matkaan tarttuivat edelleen liian kalliit, mutta ah niin upeat kengät!


Kenkäongelman ratkettua asu oli vielä käsilaukkua vailla. Sopivan löytäminen kaupasta tuntui niin epätodennäköiseltä että päätin tehdä laukun itse. Ajattelin ensin jotain pientä ja pörröistä, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta päädyin simppeliin pieneen kirjekuorilaukkuun.


Olisin halunnut ommella laukun nahkasta, mutta värivaihtoehtojen ollessa rajalliset päädyin villahuopaan, jota sattuin olemaan saatavilla juuri kenkien tupsun värissä. Yksinkertaisen laukun juju on lettinauha, jonka alle saa sujautettua laukun läpän ja tavarat pysyvät laukun sisällä. Metallisen olkahihnan ostin valmiina ja kiinnikeet sitä varten asetin laukun sisään niin, että laukkua voi käyttää joko hihnan kanssa tai ilman.

Minusta laukusta tuli oikein söpö ja oiva pari ihanille Parikoille. Upeat olivat myös illan juhlat ja seura mitä parasta. Luulen, että se nahkaisenkin version käsilaukusta vielä teen, uusia juhlia siis odotellessa!

-Piia

15.1.2018

KUKKAKIMPUN JÄMISTÄ


Olen sitä sorttia, että kukkakimpusta tulee ottaa ilo irti ihan viimeiseen asti. Kun joulun aikaan syntymäpäiväni kunniaksi hakemani siduttu kimppu tuli matkansa päähän, purin sen ja pelastin maljakkoon vielä jokseenkin käyttökelpoiset yksilöt. 

Tummanpuhuvat kukat, mitä lie nimeltään, asettelin kolmeen pieneen maljakkoon aulan kaapin päälle. Tuollainen yksinkertainen asetelma on kovasti mieleeni ja sen vuoksi yleensä ostankin yksittäisiä kukkia valmiiden kimppujen sijaan. Vaikka sidottu kimppu oli kaunis sekin taidan pitää näistä risumaisista ja vähän jo kuivuneista oksista näin yksinään enemmän. 



Tummat oksat sopivat kauniisti harmaata seinää vasten, joka on osoittautunut varsinaiseksi kameleontiksi. Riippuen valosta seinä on välillä hyvin tumma, välillä vaalea, välillä selkeästi harmaa ja toisinaan taas violettiin taittava. Hauska nähdä mihin suuntaan sävy muuttuu valon lisääntyessä.

Kaunis sävymaailma on myös tuossa taitavan  Kaisan ihastuttavassa Murikat julisteessa, jonka ostin itselleni muistoksi  Parolan aseman joulumarkkinoilta, jolle sattui löytymään kotoa juuri sopiva kehys paspiksineen. Väliaikainen sijoituspaikka oli tuossa aulan ja keittiön välissä, mutta taulu näyttää kotituneen siihen niin hyvin, että väliaikaisesta on tainnut tulla pysyvä, ainakin toistaiseksi.

-Piia

12.1.2018

SÖPÖ HUPPUPIPO TAAPEROLLE

 

Päiväkodin aloitusta varten olen neulonut meidän taaperolle villasukkia ja lapasia, jotta pienet sormet ja varpaat pysyvät ulkoillessa lämpimänä. Puikolla on ollut myös huppupipo, jollaisesta joskus jossain päin somea näin kuvan ja päätin, että tuollainen on meidänkin neitokaiselle saatava. Kuvan perusteella neulominen on aina vähän säätämistä, mutta muutamalla purkamisella syntyi lopulta aika hurjan söpö huppupipo!

Lankana pipossa on Sadness Garnin Spot, joka on alpakan, merinon ja nylonin sekoitus. Ihanan pehmeä lanka, jota on joutuisa neuloa. Värikartassa on kauniin murrettuja sävyjä ja tähän valikoitui harmahtavan lila.

Neuloin ensin kasvojen ympärille tulevan resorin pyörönä ja vaihdoin sen jälkeen tasoneuleeksi. Ensimmäisillä oikeilla kierroksilla lisäsin keskelle muutaman silmukan. Neuloin sileää neuletta niin pitkälle, että hattuosa riitti peittämään pään. Tämän jälkeen ompelin takasauman kiinni ja poimin avoimesta reunasta silmukat kauluriosaa varten. Kauluriosa on joustinneuletta, jossa neuloin joka kahdeksas kierros nurjan ja oikean vaihtumiskohdassa oikeat silmukat kaksi kertaa.



Tälläinen pipon ja kaulurin yhdistävä huppupipo on kyllä valtavan kätevä käytössä! Niska pysyy lämpimänä ja pipo pysyy hyvin paikoillaan. Koville pakkasille tämä on vähän ohut, joten voi olla, että puikoille pitäisi laittaa vielä toinen, jonka voisi sitten vuorittaa, sillä onhan tuollainen tupsukorvainen pieni tytöntylleröinen niin kovin suloinen säällä kun säällä!

-Piia

9.1.2018

UUDENLAISEEN ARKEEN

Niin se vaan pisinkin loma loppuu ja huomenna on edessä paluu arkeen. Loma tuli tarpeeseen ja tuntuu, että se oli paljon pidempi kuin vajaa kolme viikkoa jonka se kesti. Kun joulu ja uusi vuosi oli juhlittu jäi vielä hyvin aikaa lomailla lasten kanssa kotona, kutsua ystäviä kylään, käydä kylässä ja viettää kiireettömiä päiviä.

Muulla perheellä arki alkoi jo muutamia päiviä aikaisemmin. Mieheni palasi töihin uuden vuoden jälkeen neljä kuukauden hoitovapaan jälkeen, koululaiset aloittivat koulun maanantaina ja myös perheen pienimmän ensimmäinen päiväkotipäivä koitti maanantaina. Jotta päiväkodin aloitus olisi mahdollisimman pehmeä, olin itse vapaalla muutaman ylimääräisen päivän ja päiväkotiura saatiin käyntiin lyhyemmillä tutustumispäivillä. 

Reipas ja tomera neitokainen on pärjännyt hoidossa hienosti, joten hyvillä mielin voi itsekin taas töihin mennä. Vaikka tuo vajaa kaksi vuotias on pärjäävää sorttia, tuntuu hän vielä niin kovin pieneltä, että vähintään kevään ajan minun onkin tarkoitus tehdä neljä päiväistä työviikkoa jotta hänen viikkonsa olisi vähän kevyempi. Tein nelipäiväistä viikkoa myös ennen hänen syntymäänsä koululaisten vuoksi ja se ei ollut yhtään hullumpaa, joten mielissäni olen, että voin sitä taas jatkaa. 


Toki tämä uudenlainen arki vähän jännittää. Koululaiset ovat nyt ensimmäistä kertaa iltapäivisin keskenään, varmasti pärjäävät, mutta tietenkin se vaatii toteuttelua puolin ja toisin. Jommankumman vanhemman olleessa kotona harrastuksiin vieminen on sekin ollut helpompaa ja nyt on soviteltava viemisiä ja työaikatauluja uudella tavalla yhteen. Samaan aikaan päiväkotilaisen päivät pyritään pitämään mahdollisimman lyhyinä, joten harjoiteltavaa arjen ja aikataulujen kanssa varmasti riittää. 

Onneksi ollaan kuitenkin menossa valoisampaa vuoden aikaa kohti ja energiaa ja voimaa arjen haasteisiin saa jälleen esiin tulleesta auringosta. Ja se todellakin on jälleen! Jyväskylässä on paistanut aurinko viimeksi marraskuun puolessa välissä ennen viime sunnuntaita, joten jo oli aikakin. En ole edes tajunnut kuinka olen aurinkoa kaivannut! 

Kotikin näyttää auringon valossa ihan erilaiselta. Valon ja varjojen leikkiä on ihana seurata, eihän se kameraan yhtä upeana taltioidu, mutta näin pitkästä aikaa nähtynä muutama kuva oli otettava. Tervetuloa takaisin aurinko ja niin myös uusi arki!

-Piia

4.1.2018

RIISUTTUA JA RAIKASTA

 
Kaipaan joulun jälkeen kotiin selkeyttä ja raikkautta. Maltoin joulukuusen ja joulukoristeiden kanssa tällä kertaa normaalia pidempää, mutta kyllä ne heti uudenvuodenpäivän tultua saivat väistyä kaappiin odottelemaan taas seuraavat yksitoista kuukautta. Koti saa nyt hetken olla riisuttu kaikesta ylimääräisestä ja uusi sisustusvuosi saa alkaa puhtaalta pöydältä.


  Tämän pienen suvantovaiheen jälkeen kevättä kohti mentäessä sisustusinspiraatio valtaa taas ihan uudella tavalla ja pikkuhiljaa kipot ja kupit löytävät taas uuden paikan, tyynyt siirtyvät huoneesta toiseen ja maljakkoon laitetaan uutta vihreää. 

Sisustushaaveita uudelle vuodelle kypsyttelen kuitenkin pikkuhiljaa. Kun viime vuosi käynnistyi remontilla, nyt olen aloittanut askartelemalla pienempien keskeneräisten projektien parissa. Fiilis uudesta vuodesta on hyvä ja jotenkin levollinen, katsellaan rauhassa mitä tuleman pitää!

-Piia

2.1.2018

KATSE MENNEESEEN - VUOSI 2017

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2018! Minulla on ollut tapana koota blogivuoden kuulumiset yhteen vuoden viimeisenä päivänä, ihan tuohon aikatauluun en nyt ehtinyt, mutta menneeseen voi palata oikein mukavasti vielä näin uuden vuoden toisenakin päivänä. 

Blogia selatessa paljastui, että viime vuonnakin aika paljon kaikenlaista on tullut tehtyä ja myös paljon sellaista, jonka olin jo ehtinyt unohtaa tai jonka luulin tapahtuneet jo joskus paljon aikaisemmin. Kertonee siis ehkä tästä ajanjaksosta, jota parhaillaan elän eli ne kuuluisat ruuhkavuodet. Vaikka blogi on vain pintaraapaisu elämästäni, on postausten takana sitä oikeaa elämää, joka kuvien ja tekstien kautta palautuu mieleen vielä vuosienkin päästä, siksi olen erityisen iloinen että aikaa blogille on edelleen löytynyt.

Mitä blogivuosi 2017 sitten on pitänyt sisällään? Vuonna 2017 teimme pintaremontteja useammassakin huoneessa. Isoin muutos tapahtui heti alkuvuodesta kun perheen pienin sai huoneekseen meidän vanhempien makuuhuoneen ja me muutimme entiseen työ- ja vierashuoneeseen. Pienimmän huoneen yksi seinä tapetoitiin näyttävällä tapetilla joka ihastuttaa edelleen (KURKISTUS VAUVANHUONEESEEN). 

Huoneeseen hankittiin uusi levitettävä vierassohva ja sohvalla pelattiin tyynyrulettia useampaankin otteeseen ( KAHDEN TYYNYN ERO). Kirpputorilta huoneeseen löytyi pieni pyöreä pöytä ( 1-VUOTIAAN HUONEESSA) ja ehdittiin järjestystäkin pyöräytellä uusiksi vuoden aikana ( TAAPERON HUONEEN KUULUMISET).


Pientä pintaremonttia tehtiin myös aulassa. Vuoden mittaan aulan kaapiinpäällinen sai osaakseen useampia asetelmia ja seinä erilaisia taulukollaaseja ( VAIHTUVAT ASETELMAT). 

Syksyllä ajatuksiin hiipi toive isommasta muutoksesta ( AJATUKSIA AULASTA) ja loppuen lopuksi muutos tapahtuikin nopeammin kuin uskalsin toivoa ja syyslomalla aulan seinä sai uuden sävyn ( AULAN UUSI VÄRI). Aulan uusi ilme viimeisteltiin loppuvuodesta uuden maton ja uusien kaapin jalkojen muodossa ( VIIMEINEN SILAUS - VAALEANPUNAINEN VILLAMATTO).


Uusi makuuhuoneemme maalattiin sekin alkuvuodesta kauniilla tumman harmaan sävyllä ( UUDESSA MAKUUHUONEESSA). Tuohonkin muutokseen olen edelleen erittäin tyytyväinen ja uni maistuu loistavasti tummassa huoneessa. 

Lumipalloefektin tavoin pienemmät ja isommat projektit levisivät vähän joka puolelle kotia ( LUMIPALLOEFEKTI) ja seiniä paikkailtiin, järjestystä vaihdettiin (OLOHUONEEN KIINTEÄ KIRJAHYLLY) ja uutta rakennettiin melkeinpä kodin jokaisessa huoneessa ( KOULULAISEN HUONEEN UUSI TYÖPÖYTÄ JA ILME). 


Olohuoneen ruokapöytää koristi vuoden aikana useita erilaisia kukkia ja oksia. Oksat maljakossa ovat ikisuosikkini ja keväällä kukkakaupasta löytynyt hevoskastanja on ollut yksi kestävimmistä ( HEVOSKASTANJAN OKSA), kesällä koiranputket taas ovat ihan must ( KESÄÄ OLOHUONEESSA). 

Olohuoneen kuvien kera kirjoittelin myös elokuusta, joka oli viime vuonna erityisen merkityksellinen, sillä se oli viimeinen kuukausi jonka vietin kotona lasten kanssa, syyskuussa palasin jälleen puolentoista vuoden kotiäitinä olon jälkeen töihin (ERITYINEN ELOKUU). Töihin paluu oli tuolloin astetta helpompi kun mieheni oli syksyn hoitovapaalla. Joululoman jälkeen palaamme molemmat töihin, joten uuden edessä ollaan taas hyvin pian.

Blogeissa kiertävät haasteet ovat nykyisin harvemmassa, mutta mukavia tehdä ja minusta myös todella mielenkiintoisia lukea, siispä tartuin marraskuussa yhteen haasteesta ja listasin sisustuksen viisi ensimmäistä eri kategorioissa, tässäkin olohuoneen sisustus oli hyvin edustettuna ( SISUSTUKSEN ENSIMMÄISET X 5). 


Viime vuonna vihersisustaminen oli erityisen paljon esillä useissa blogeissa, niin myös täällä. Minulla alku ei ollut erityisen lupaava ( MITES SE VIHERSISUSTAMINEN) mutta päätin kokeilla onneani uudestaan ( VIELÄ KERRAN MAHDOLLISUUS VIHREÄLLE) ja kodin uusista ja vanhoista viherkasveista muodostuikin kotiin kauniita asetelmia ( VIHERKASVIASETELMIA). 

Syksyllä bongasin vielä facebookin roskalavalta ison traakkipuun viherkasvikokoelmani jatkoksi ( ROSKALAVALÖYTÖ). Viherpeukalon taidoissa riittää hiomista vielä tällekin vuodelle, sillä ihan kaikki viime vuotisista kasveista eivät selvinneet tähän vuoteen, hämmästyttävän moni kuitenkin, joten ehkä en ole ihan toivoton.


Käsitöiden osalta tuntui, että viime vuonna en ehtinyt touhukkaan taaperon kanssa juurikaan tekemään mitään, mutta onneksi ompelukone aina silloin tällöin pöydälle pääsi. Yksi suosikkiompeluksistani oli ihana bomber-henkinen takki pienimmälle (PILKULLINEN BOMBER-TAKKI TAAPEROLLE), hänelle ompelin myös kauniin joutsenhaalarin ( JOUTSENIA) sekä suloisen tiipii-teltan omaan huoneeseen ( DIY TIIPII). 

Hankin viime vuonna uudet kansituolit auringonottoa varten isommalle terassille. Kun sopivan värisiä ei suoraan ollut tarjolla, ompelin niihin uudet istuinosat itse (KUIN VIIMEISTÄ KESÄPÄIVÄÄ). Viime kesä ei juurikaan hellepäiviä tarjonnut ja tuolit olivat hyvin vähällä käytöllä, täytyy toivoa, että tänä vuonna sää olisi kesällä vähän toisenlainen!


Neulottuakin tuli ehkä aikaisempaa vähemmän, toisaalta se tunne saattaa johtua siitä, että aika paljon neuleista päätyi lahjaksi tai muuten muualle. 

Omaan päähäni neuloin vuoden käsityölehtitapauksesta Laineesta heti alkuvuoden pakkasiin ihanan cream-pipon ( CREAM). Keväällä puikoilla syntyi pieniä sukkia Keski-Suomen ensikodin vauvoille ( PIPOJA JA VILLASUKKIA ENSIKODIN VAUVOILLE). Oli hienoa päästä mukaan tuohon hyväntekeväisyystempaukseen ja ottaa osaa omalla pienellä tavallani. 

Syksyllä pienet sukat ja lapaset taas päätyivät lämmittämään ystävän pientä poikaa (VAUVAKUTSUT YSTÄVÄLLE). Loppuvuodesta urakoin useamman söpön kaulahuivin joulumyyjäisiä varten, osa meni kaupaksi ja loput ystävien lapsille joululahjoiksi (YLLYTYSHULLU KAULAHUIVITEHTAILIJA).


Vuoteen mahtui myös tottakai oleilua maalla, jossa joka käynnillä on jotain pientä taikaa ( KESÄN ENSIMMÄINEN, AINA YHTÄ JÄNNITTÄVÄ), kirjoittelin myös viimeinkin siellä jo edellisenä vuonna tehdystä keittiöremontista ( KURKISTUS KESÄKODIN KEITTIÖÖN). Noita kuvia katsellessa tulee aina kaipuu kesään ja tuonne isoon tupaan ja hiljaiseen pihaan!

Viime kesänä lomamatkat suuntautuivat uusiin kohteisiin ( MINILOMA PÄRNUSSA) ja tuttuakin tutumpiin maisemiin ( ASUNTOMESSUT 2017 - MENOVINKKEJÄ MIKKELIIN). Molemmat kohteet yllättivät positiivisesti, jättivät mieleen ihania muistoja ja molempiin palataan varmasti vielä uudelleen.


Vuoteen mahtui myös mahtavia uusia kokemuksia. Keväällä pääsin suunnittelmaan ja toteuttamaan kahdensadan hengen kutsuvierastilaisuuden somistuksia ( YHDET KEVÄISET FESTIVAALIT). Oli ihana päästä mukaan ideoimaan ja tekemään ja samalla tutustumaan uusiin hienoihin ihmisiin, näitä jos mitä tekisi mieluusti toistenkin!

Toinen vuoteen mahtunut ensimmäinen kerta oli osallistuminen joulumyyjäisiin (JOULUTUNNELMAA PAROLAN ASEMALLA). Upea kokemus tämäkin, joka oli hieno jakaa ystävän kanssa ja vieläpä kaksi kertaa. Hymyilyttää vielä pitkään kun noita markkinoita muistelee!

Että kaiken kaikkiaan aika hieno vuosi tuo 2017 oli, sekä täällä blogissa kuin sen ulkopuolella! Paljon kivaa kotona sisustuksen parissa, hienoja uusi kokemuksia ja tilaisuuksia johon pääsin osallistumaan ja joihin uskalsin tarttua ja tänäkin vuonna upeita kohtaamisia uusien ihmisten kanssa, uusia tuttavuuksia ja uusia ystäviä.

Iso kiitos myös sinne ruudun taakse viime vuodesta, kaikista kommenteista, viesteistä ja siitä että luet, toivottavasti myös nyt alkaneena vuonna, olkoon sekin täynnä onnen hetkiä ja hyvää mieltä meillä kaikilla!

-Piia