31.10.2018

MAUSTEINEN MYSKIKURPITSAKEITTO

Olen suuri kasvissosekeittojen ystävä ja meidän perheen yksi arkiruokavakioista onkin tämä bataatti-porkkana kasvissosekeitto. Näin kurpitsasesonkina on sosekeiton raaka-aineeksi vaihtunut myskikurpitsa ja muutamaa löytämääni reseptiä mukaillen siitä syntyy herkullista sesonkisoppa.



MAUSTEINEN MYSKIKURPITSAKEITTO

2 keskikokoista myskikurpitsaa
2 pientä sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl juustokuminaa
2 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
2 tl suolaa
öljyä

1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
1/2 tölkkiä kookosmaitoa

 

KORIANTERIKERMA

1 prk creme fraichea
1 valkosipulinkynsi
reilu puntti korianteria

Kuori myskikurpitsa ja poista siemenet sekä niitä ympäröivä pehmeä osa. Paloittele myskikurpitsa ja levitä palat uunipelille. Kuori ja pilko sipulit ja levitä ne myskikurpitsan joukkoon. Ripottele mausteet ja valuta öljy kasvisten päälle. Paahda 225 asteisessa uunissa noin 30 minuutin ajan.

Kumoa kaikki kasvikset pelliltä kattilaan. Lisää joukkoon noin litra vettä sekä kasvisliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä parinkymmenen minuutin ajan. Lisää joukkoon puoli tölkkiä kookosmaitoa ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Kiehauta vielä keitto nopeasti ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

Valmista korianterikerma. Silppua korianteri ja purista valkosipulinkynsi creme fraichen sekaan. Sekoita hyvin.


Myskikurpitsa on itsessään maultaan miedon pähkinäinen ja maku korostuu entisestään kun myskikurpitsan paahtaa uunissa. Kun joukkoon lisätään muutama itämainen mauste tulee makuun mukavaa twistiä ja kookosmaito tekee keitosta ihanan samettisen. Keiton päälle lisätty nokare korianterikermaa kruunaa kokonaisuuden ja tekee tästä sopasta taivaallisen hyvää. Juuri sellaista lohturuokaa jota pimeinä syksyn iltoina kaipaa! Suosittelen testaamaan!

-Piia

28.10.2018

30 KYSYMYSTÄ


Päätin tarttua blogeissa kiertävään kyselyyn, jossa kerrotaan itsestä 30 kysymyksen kautta. Nämä ovat minusta hauskaa luettavaa ja sellaista sopivaa hömppää sunnuntai-illan ratoksi, joten tässäpä tulee!

Avioliittoja - yksi ja toivottavasti se ainoa, joka solmittiin reilu kaksitoista vuotta sitten.

Kihloja - niitäkin yksi, josta tuli toukokuussa jo viisitoista vuotta.

Lapsia - kolme ihanaa ja maailman rakkainta. Esikoistytär täyttää alkuvuodesta 11 vuotta, poika on pian 9 vuotias ja perheen pienin pallero on reilu kaksi ja puolivuotias tomera tytöntyllerö.

Lemmikkejä - yläasteikäisenä minulla oli akvaario jonka asukkaat lähinnä pelottivat, sen koommin en ole lemmikeistä haaveillut.

Leikkauksia - polvesta leikattiin rakennevika ala-asteikäisenä. Viime syksynä minua oltiin jo valmistelemassa pieneen leikkaukseen, kunnes konsultoiva lääkäri oli sitä mieltä, että leikkaus jouduttaisiin tekemään huomattavasti suurempana. Harkinnan jälkeen päädyimme siihen, että toistaiseksi ei leikata sittenkään mitään vaan jatkan mielummin pienen vaivan kanssa kun otan riskiä isosta leikkauksesta.

Tatuointeja - se 90-luvun lopun hittileima löytyy alaselästä... ehken enää tänään ottaisi, mutta en sitä kadukkaan, osa elettyä elämää, jota harvemmin edes muistaa kun ei se mihinkään näy. Olen haaveillut useasta muustakin tatuoinnista ja tällä hetkellä tatuointikuume on taas kovana, saas nähdä kuin käy ja tuleeko vielä toinen joskus otettua.

Lävistyksiä - vain korvissa.

Muuttoja - kahdeksan + yksi; neljä synnyinkaupungissani Mikkelissä, neljä nykyisessä kotikaupungissani Jyväskylässä ja lukion jälkeen muutin vuodeksi Englantiin au-pairiksi.

Ottanut lopputilin - en koskaan. Nykyisessä työpaikassani olen ollut pian jo viisitoista vuotta!

Autosi - viisihenkiselle perheelle sopiva Nissan Quashqai kakkonen. Sähkö- tai kaasuauto kiinnostelisi, mutta budjetti tulee niissä vielä toistaiseksi vastaan, toivottavasti tekniikka kehittyy ja hinnat tulisivat sitä myöten alemmaksi.

Ollut saaressa - isoissa ja pienissä.

Ollut lentokoneessa - kyllä, viime kerrasta tosin on jo muutama vuosi. Kroonista matkakuumetta taitaa olla koko ajan ilmassa, mutta samaan aikaan ilmastonmuutos ahdistaa, toisaalta lapsille olisi ihana näyttää maailmaa.

Onko joku itkenyt vuoksesi - on.

Ollut rakastunut - kyllä!

Ollut ambulanssissa - en onneksi.

Luistellut - ei ole lempipuuhaani, enkä ole siinä hyvä, mutta kyllä yläasteaikaisia luistimia tulee edelleen vähintään kerran vuodessa käytettyä.

Surffannut - kerran kokeillut, oli valtavan hauskaa, varsinkin niistä jotka katsoivat, en siis onnistunut pääsemään laudan päälle.

Ollut risteilyllä - liian usein! Olen ollut opiskeluaikana ruotsinlaivalla töissä muutaman vuoden ajan, silloin tuli risteiltyä oma risteilykiintiö täyteen.

Ajanut moottoripyörällä - en, ei ole ikinä ollut minun juttuni.

Ratsastanut hevosella - olen tainnut kerran istua hevosen selässä, ei minun juttuni ratsastuskaan.

Lähes kuollut - en.

Ollut sairaalassa - useamman kerran.

Suosikkihedelmä - appelsiinit vaikka niiden kuorimisesta en tykkää yhtään.

Aamu vai ilta - ehdottomasti ilta! Valvon iltaisin aina liian myöhään. Olen yrittänyt muuttaa rytmiäni, mutta huonolla menestyksellä.

Lempiväri - vaaleanpunainen, siniharmaa ja musta.

Viimeisin puhelu - juttelin äitini kanssa kuulumisia.

Viimeisin viesti - ystävälle liittyen tuleviin joulumarkkinoihin Parolan Asemalla, ihanaa!

Kahvi vai tee - tee. Kahvi on ihanaa, mutta mahani ei kestä sitä, joten surulla olen joutunut siitä luopumaan.

Kissa vai koira - kissa, sitä ei tarvitsisi ulkoiluttaa, mutta tuskin koskaan kumpaakaan.

Paras vuodenaika - vaikea valinta, kevät on ihanaa aikaa, kesää en vaihtaisi pois, syksyssä on oma ihana tunnelmansa mutta rakastan myös talvea, lunta ja pakkasta. Kaikissa on puolensa ja pääasiassa olen tyytyväinen aina siihen vuodenaikaan joka on menossa, juuri nyt pakkanen ja lumi ovat aivan parasta!

-Piia

26.10.2018

ROTTINKITUOLI


Olohuoneen nurkkaan, takan viereen on asettunut vaalea rottinkituoli. Hankin tuolin kesällä terassille, mutta terassikauden loputtua päätin varastoida tuolin varaston sijaan olohuoneeseen. Takan vierestä löytyi sille sopiva paikka. 





Rottinkituoli on Ikean Mastholmen sarjaa. Vaalean rottingin mattamainen pinta on kaunis ja tuoli on muodoltaa oikein siro. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että istumamukavuudeltaan olen paremmissakin tuoleissa istunut, mutta muutamalla tyynyllä pehmustettuna takkatulen ääressä tuossa kyllä kelpaa. 

Erityisesti perheen pienin on ihastunut tuoliin. Kevyenä sitä on helppo työnnellä ja siirrellä ympäri olohuoneetta, se on helppo kumota nurin ja siitä saa ainakin majan, auton, vuoren ja piilopaikan.



Olen haaveillut jo pitkään nojatuolin hankkimisesta tuohon takan viereen ja tuo rottinkituoli on nyt hyvä väliaikainen vaihtoehto kunnes joku toinen löytyy tai kevät taas koittaa. 

-Piia

13.10.2018

PIENTÄ SEINÄLLE


Aulamme seinällä on nähty varsin runsaitakin taulukollaaseja, mutta siitä saakka kun seinä vuosi sitten maalattiin uudelleen on seinä pysynyt varsin tyhjänä. Puolisen vuotta sitten uskaltauduin lyömään ensimmäisen naulan ja kiinnittämään seinälle ensimmäisen taulun. Jo tuolloin oli ajatus, että taulun kaveriksi haluan jotain, mutta tällä kertaa en rakentaisi seinälle uutta taulukollaasia vaan jollain pienimuotoisemmalla mentäisiin.



Verkkaisesti edennyt projekti on viimein saatu päätökseen kahden pienen taulun tai oikeastaan esineen myötä. Taulun kaverina seinältä löytyvät nyt pieni peili sekä pieni kirjontatyö. Tuota kirjontatyötä on tullut pisteltyä kun Iisakin kirkkoa vaikka lopputulos mahdollisimman yksinkertainen onkin. Pieni Hay Ruban peili taas oli kesän harvoja sisustusesineostoksia, sellainen vähän turhake, mutta niin hauska ja söpö, että en malttanut olla hankkimatta.



Kolmen kokonaisuus seinällä on juuri nyt omaan silmääni erityisen mieluisa. Yhden isomman ja kahden pienen yhdistelmä toimii hauskasti ja on vähän erilainen. Ja lipaston päällä vaihtuvat esineet ja kukat täydentävät sopivasti kokonaisuutta. Hiljaa hyvä tuli!

-Piia