VAUVAKUTSUT YSTÄVÄLLE

 

 

Muutama viikko sitten yllätimme ihanan ystävän, pian toisen lapsensa saavan Katjan ja järjestimme hänelle kymmenen naisen voimin vauvakutsut. Kutsut pidettiin Melinan kauniissa kodissa ja pääasiassa oli herkuttelu toinen toistaan ihanimmilla leivonnaisilla sekä rento yhdessä olo ystävien kesken. 

 

 

Vauvakutsujen vakiovarusteisiin kuuluu vaippakakku ja sellaisen mekin olimme Rillan kanssa kutsuja varten pyöräyttäneet. Vaikka ensikertalaisia tällaisissa leivontahommissa olimmekin, saimme aikaiseksi kuitenkin ihan komean kakun. 

Vaippojen lisäksi kakkuun piti tietenkin piilottaa myös pieniä yllätyksiä niin äitiä kun vauvaa varten. Suklaan ja muutaman söpösen vauvalelun lisäksi kakusta löytyi neulomani pienet lapaset ja sukat sekä pellavainen pehmo-kaveri, johon idea löytyi täältä. Villasukat ovat ne ainoat oikeat vauvan jalassa pysyvät eli junasukat ja tumput on tuollaiset sukkiin sopivat. Niin pieniä ja suloisia, reilussa vuodessa ehtii jo unohtamaan miten pieniä ne vastasyntyneelle neulottavat ovat!

Vauvakakun lisäksi olimme saaneet valita vauvaa varten Jollyroomilta lahjaksi joitakin hyödyllisiä vauvatarvikkeita kuten kauniin unipesän, vilttejä ja pienen pienen fleecehaalarin, äitiä taas muistimme lahjakortilla raskaushierontaan ja jalkahoitoon.

 

kuva:  Melina/Minishow

 

 

Kaikin puolin onnistuneet kutsut ja mikä tärkeintä, juhlien päätähti vaikutti onnelliselta ja otetulta. Tuollaisen ihanan sunnuntai-iltapäivän jälkeen toteaa, että juhlia, jotka kokoavat ystäviä saman pöydän ääreen pitäisi järjestää paljon useammin! 

-Piia

DIY TIIPII

 

  Minulla on ollut muutamia diy-juttuja, jotka ovat jääneet isommille lapsille tekemättä, mutta jotka nyt ovat sitten olleet niitä ehdottomasti toteutettavia kun onni kolmannen kerran meille on osunut! Yksi niistä oli  tämä vaunuverho, toinen oli äitiyspakkauksen makuupussin päällystäminen, joka onkin jäänyt tänne blogiin dokumentoimatta, mutta sellaisessa ihanassa Marimekko-makuupussissa vauvavuosi oikein hyvin nukuttiin. Tähän samaan joukkoon kuuluu myös tiipii, jonka vihdoin pääsin nyt toteuttamaan! 

Olin miettinyt erilaisia kuosivaihtoehtoja ja etsiskellyt sopivaa kangasta netistä, mutta sitten kun inspiraatio viimein iski ja tekemään oli päästävä, päädyin ostamaan melko tylsästi luonnonvalkeaa paksua puuvillakangasta. Ekstraleveänä kangas tuli kuitenkin edulliseksi ja jämäkkä materiaali oli muuten sopiva projektiin, rautakaupasta vielä muutama harjanvarsi ja materiaalit olivat kasassa. Netistä löytyi lukemattomia ohjeita tiipiin ompelemiseksi sekä suomeksi että englanniksi joista sitten sovelsin tämän oman versioni.

 

 

 

Kun kankaassa itsessään ei ollut mitään juttua ja ihan yksiväristä tiipiitä en halunnut, lisäsin pientä koristusta jokaiseen sivusaumaan. Ompelin muutamaan saumaan piparkakkureunaa, yhteen mustavalkean suikaleen ja etupuolelle ompelin vielä käsin trikookuteesta tehdyn lettinauhan ja toiselle puolelle näpertelin trikookuteesta kiemuroita. Minusta kokonaisuudesta tuli oikein hauska ja leikkisä!

Tiipiin sisälle löytyi vielä iso lattiatyyny, joka on joskus aikaisemmin ollut isoveljen käytössä. Ompelin tyynyyn uuden ihanan pehmeän päällisen  Noshin trikookankaista*. Toinen puoli on mustavalkoraidallinen ja toisella puolella on suosikkikuosini pilkullinen Pyry. Vetoketjun sijaan sulkemista varten laitoin lyhyempään reunaan muutaman nepparin. Päällisen koko sattuu olemaan sama vauvan nukkumapeiton kanssa, joten tätä voisi käyttää halutessaan myös trikoisena pussilakana.

 

Vähän minua jännitti, mitä tuo yksivuotias itse tiipiistä tuumaa ja tulisiko tästä vain sellainen huoneen nurkassa seisova sisustuselementti. Ilokseni meidän pieni söpöläinen on kovin ihastunut omaan majaansa! Pehmeällä tyynyllä kölliminen on suosikkipuuhaa, tiipiin sisällä on mukava lukea kirjoja ja kun sää vielä tästä lämpenee, päästään telttailemaan vaikka terassille!

-Piia

*trikookankaat saatu Noshilta

JOUTSENIA

 

 

Ompeluhommat ovat edelleen aika verkkaisia pienen ja touhukkaan neidin kanssa, mutta olen yrittänyt viime aikoina nostaa ompelukoneen vähän useammin pöydälle ja saanut jotain valmistakin aikaiseksi puhumattakaan niistä kaikista uusista ideoista, jotka haluaisin lähiaikoina toteuttaa!

 Noshilta ilmestyi alkuvuodesta ihastuttavia kangasuutuuksia, joista joutsen oli yksi suosikeistani. En osannut päättää harmaan ja vaaleanpunaisen väliltä, joten päädyin tilaamaan yhteistyön merkeissä näistä kumpaakin. Kankaista* ompelin vaatetta meidän pienimmälle, toisesta haalarin, toisesta paidan, molemmista ihanat!  

 

Haalarin muokkasin useammasta eri kaavasta ja sovelsin sopivasti matkan varrella. Etuosaan halusin mahdollisimman paljon ehjiä kuvioita, mutta takakappaleen kanssa en muistanut kuviokohdistusta leikkausvaiheessa enää ollenkaan. Takana joutsenet ovatkin sitten vähän niin ja näin, mutta eipä se käytössä haittaa, niin vilkasta tuo meno pian yksivuotiaalla tytöllä jo on. Senpä vuoksi sovituskuvatkin jäivät tähän yhteen, kamera ja äiti kun eivät perässä pysy! 

 

  Harmaan paidan kaava on sekin yhdistelmä useammasta. Halusin vähän tunikamaisen, mutta en kuitenkaan liian pitkää paitaa, sellaisen sopivan legginsien kanssa käytettäväksi. 

Pienen jujun tällaiseen peruspaitaan sain kun kanttasin pääntien, helman ja hihansuut vaaleanpunaisella kankaalla. Pääntiessä ja helmassa vaaleanpunainen on selkeästi nurjalla puolella ja pilkistää vain ihan vähän, hihoissa taas jätin taitetta vähän enemmän näkyville, hauska ja simppeli yksityiskohta.

 

Kaunis ja laadukas kangas on aina ilo ommella ja luomupuuvilla on varmasti mukava ja turvallinen valinta myös pienen ihmisen pitää päällään. Ompeluinto on nyt aika kova, joten lisää ommeltua varmasti pian taas luvassa, ehkä jotain keväistä ja ainakin ajatuksissa ihan supersöpöä!

-Piia

*kankaat saatu Noshilta

VOIKO TYYNYJÄ OLLA LIIKAA?

 

En pidä teitä pitkään jännityksessä ja vastaan heti alkuun otsikon kysymykseen. Ei voi! Ainakaan minun mielestäni! 

Tunnustaudun aikamoiseksi tyynyhulluksi. Koriste- tai sisustustyynyjä, millä nimellä niitä nyt haluaakaan kutsua, on tähän talouteen vuosien saatossa kertynyt aika runsaslukuinen joukko. Uusin läjämäinen esiintymä on muodostunut vauvanhuoneen uudelle vierassohvalle, josta löytyy jos jonkin kokoista, muotoista ja väristä tyynyä.

 

Hankimme vierasvuoteena toimineen futonin tilalle uuden levitettävän laverimaisen sohvasängyn Ikeasta. Halusimme vähän "mummoystävällisemmän" version eli hieman korkeamman ja kunnon patjoilla varustetun vierasvuoteen. Yksi kriteeri oli myös 160 cm leveys eikä suhteellisen edullinen hintakaan ollut haitaksi. Ja koska tässä ei ole varsinaista pehmeää selkänojaa, tarjosi tämä oivan paikan kerätä ison kasan tyynyjä joihin nojailla!

 

Sohvan tyynyt ovat sekoitus itsetehtyjä ja kaupasta ostettuja. Uusimpana pellavainen tähtityyny, jonka tein nähtyäni vastaavan jossain netin syövereissä. Idea tässä on rispaantuneet reunat, jotka tein ompelemalla kappaleet yhteen oikealta puolelta. Vähän laiskasti jaksoin kangasta purkaa, mutta luulen, että reunat kuluvat pikkuhiljaa vielä kivemman näköisiksi.

Aikamoinen väripläjäyshän tämä on, mutta niin on tapettikin ja minusta sopivat hyvin yhteen. Tyynyhullu on tyytyväinen uudesta tyynynläjityspisteestä ja varmasti huoneen pieni asukaskin löytää näistä paljon iloa kasvaessaan.

Mutta miten on? Mitä sinä vastaat kysymykseen? Onko enempi parempi vai menikö jo överiksi?

-Piia

KURKISTUS VAUVANHUONEESEEN

 

  Muutama viikko sitten viikonloppu sujui tapetoidessa ja tavaroita siirrellen kun vauva sai oman huoneen ja huoneensa seinälle tämän aivan ihanan tapetin!  

Pähkäilin viime vuoden puolella kahden tapetin välillä, jotka molemmat ovat ihastuttavia, mutta loppuen lopuksi voiton vei tämä upea mustapohjainen versio. Tapetti on Boråstapeterin Wonderland-malliston Hoppmosse, jota myy Jyväskylässä Rautia Oro. Tapetti on kaunis, leikkisä ja vaikka onkin mustapohjainen, se ei kuitenkaan ole liian tumma lastenhuoneeseen. Turvallinen valinta seinälle olisi tietenkin ollut esimerkiksi kaunis harmaan sävyinen maali, mutta onneksi rakastuin tähän tapettiin niin, että vaihtoehtoja ei enää ollut!

 

Yhden seinän ollessa tumma, muut seinät saivat jäädä alkuperäiseen väriin, joka on jotain vaalean beigen ja harmaan välimaastosta. Tämä luo huoneeseen kaksi vähän erilaista tunnelmaa, mutta minusta nämä sopivat kuitenkin hyvin yhteen!

 

  Lipaston taakse seinälle kaipailen vielä hyllyä kirjoille ja muulle pikkutavaralle. Myös jonkinlainen vuodesohvaratkaisu huoneeseen tullaan hankkimaan, sillä kuten jo aiemmin kerroin, päätimme kuitenkin luopua futonista, jonka olimme alunperin aikoneet huoneeseen sijoittaa. Ja tietenkin jotain sellaista sopivasti söpöäkin täytyy keksiä vähän lisää! 

Huoneen sisustus on siis vielä aika vaiheessa, mutta se saakin valmistua pikkuhiljaa, pieni asukas kun toistaiseksi pääasiassa vain nukkuu huoneessaan. Mutta ihana se on jo nyt ja uskon, että vielä vähän ihanampi siitä tulee!

-Piia

SISUSTUSSUUNNITELMIA VAUVAN HUONEESEEN

 

 

Ajatukset vauvan oman huoneen sisustuksesta alkavat pikku hiljaa kirkastua. Aiemminkin olen jo kertonut, että meidän vanhempien nykyisestä makuuhuoneesta tulee tässä jossain vaiheessa vauvan oma huone ja me vanhemmat muutamme nykyiseen vierashuoneeseen. Vieraiden majoittaminen hoidetaan tämän jälkeen vauvan huoneessa, sillä se on makuuhuoneistamme isoin ja sinne mahtuu myös vierasvuoteena toimiva futonsohva. Perheen pienin on vieraiden kyläillessä myös helpoin siirtää toisaalle nukkumaan.

Vauvalla on jo monia ihania juttuja, jotka tulevat olemaan olennainen osa huoneen sisustusta. Kummilahjaksi saatu Matti Pikkujämsän kuvitus jäniksestä ja siilistä löytyy seinältä jo nyt, tekemäni elefanttimobile saa jatkaa vauvan viihdyttämistä sängyn yläpuolella ja lahjaksi saatu hauska maatuska pääsee pian leikkeihin.  Huoneesta tulee löytymään toki myös asukkaan omat jalanjäljet, jotka nekin on muuten noella painettu!

 

 

Tarkoituksena on tapetoida huoneen päätyseinä ja tapettipähkäily on juuri nyt kuumimmillaan. Olen aivan ihastunut Boråstapeterin Wonderland-mallistoon, josta löytyy useampikin vaihtoehto, jonka seinälle kelpuuttaisin! Hain eilen paikallisesta Rautiasta tapettikirjan viikonlopuksi kotiin, jotta pääsin mallaamaan tapetteja huoneessa.  

Rävdunge oli pitkään suosikkini, mutta keltainen osoittautui livenä kuitenkin ehkä liian kirkkaaksi omaan makuuni. Tällä hetkellä loppusuoralla on Hoppmosse tapetti, jossa ihana pieni possu seikkailee kukkien keskellä. Valkopohjainen Hoppmosse oli kuvien perusteella ykkösvaihtoehto, mutta haettuani tapettikirjan kotiin, mustapohjainen osoittautui niin upeaksi, että nyt en enää olekaan varma kumpi valita. Onneksi molempi parempi ja ainahan voi ratkaista vaikka kolikkoa heittämällä! 

Suurempia hankintoja ei huoneeseen huonekalujen osalta tarvitse tehdä, kotoa jo löytyviä sijoitellaan uudestaan jos tarve vaatii. Tarvittaessa hankitaan myös jotain hyllyä seinälle ja kivoja säkkejä tai muita sellaisia lelusäilytystä varten, katsotaan pikkuhiljaa miten tila muodostuu. Arvatenkin sormet jo syyhyävät päästä remonttiin ja huoneiden vaihtoon, mutta voi olla, että joudun odottamaan joulun jälkeiseen aikaan. Kuinkahan sitä malttaa...

-Piia

PUOLIVUOTIAS

 

  Meidän rakas pieni ihanuus on tänään puolivuotias! Hän on iloinen ja hyväntuulinen, hänen huulensa menee mutruun jos joku harmitttaa, isosiskon ja -veljen näkeminen hymyilyttää aina ja väsyneenä kaikki kikatuttaa! 

Ja koska hän nykyisin toisinaan nukkuu myös vähän pidempiä päiväunia, sain minä taas nostettua ompelukoneen pöydälle ja ommeltua muutaman mustavalkoisen jutun, jotka ovat olleet to do-listalla jo pitkään!

 

 

Vimman lettikangasta oli kaapissa vielä yhden legginssinlahkeen verran ja yhdistin sen Noshin mustavalkoraidalliseen kankaaseen, tuloksena huippusöpöt housut. Lettiä riitti vielä pientä rusettia varten, joka juhlapäivän kunniaksi laitettiin tänään päähän.

Uusi pehmolelu syntyi isoveljen paidasta. Aarrekidin pöllöt ovat minusta aina olleet todella söpöjä, mutta meillä niitä on ollut toistaiseksi vain koristamassa paitoja. Kun isoveljen paitaan oli tullut riittävästi niitä mysteerireikiä, joita pesukone tai siellä asuvat peikot tekevät, uhrasin paidan jatkamaan elämäänsä leluna. Tuli oivallinen painikaveri, ehkä on hankittava vielä toinenkin!

 

Kyllä sitä aina ihmettelee, että miten sitä on voinut saada aikaiseksi jotain noin söpöä! Enkä nyt tarkoita noita ompeluksia. Kirjoitin puolivuotta sitten, että onni on tässä ja nyt ja niin se on, edelleen!

-Piia

DIY HAALARI VAUVALLE

 

Vauvan vaatekaapissa oli syksyn tullen kevyen haalarin kokoinen aukko. Pohdiskelin erään suositun suomalaisen lastenvaatemerkin jumpsuitin ostamista, mutta tässä tapauksessa onneksi ne loppuvat aina hetkessä ja oli keksittävä vaihtoehto B eli tehdä itse. 

 

  Löysin Eurokankaasta kauniin sinisen kankaan, jossa oli ohuen ohut vanu, omista jemmoista löytyi vaaleanpunaista resoria sopivasti sävysävyyn vetoketjun kanssa ja bonuksena kaapissa oli hartaasti vaalittua Vimman lettikankangasta huppua varten. Näistä sitten ompelin muutamaa Ottobren kaavaa muokaten ja yhdistellen haalarin. Erityisesti jännitin miten hupun kanssa kävisi, hupun kaava kun ei ollut vinossa olevaan vetoketjuun sopiva, mutta nyt oli mukana erinomaista tuuria ja se osui paikalleen just eikä melkein.

 

 

Koon puolesta tästä tuli todella reilu, mutta meneepä sitten vielä ensi keväänä. Käyttäjä itse tuntuu olevan vaatteeseensa hyvin tyytyväinen ja kun haalarin alle mahtuu ohut villapuku, pidentää se käyttöaikaa ilmojen kylmetessä. 

Vaihtoehdosta B tulikin siis ihan A-luokkaa! Vaikka käsitöiden tekeminen on tällä hetkellä todella verkkaista, niin kyllä se aina kannattaa jostain se hetki napata! 

-Piia

BABY WALLABY JA ENSIPEITTO

 

Yhteistä kaikille vauvaperheille lienee toive hyvistä unista, niin vauvalle kuin vanhemmille. Meidän isompia lapsia ei ole voinut sanoa vauvaiässä kovin hyviksi nukkujiksi ja tässä valossa juuri nämä uniasiat olivat yksi isoimmista jutuista, jotka uuden vauvan kanssa jännittivät. Onko edessä taas vuosi valvomista vai voisiko urbaanilegendat vauvoista, jotka nukkuvat käytännössä heti läpi yön, olla oikeasti totta? Kun meille tarjoitui alkukesästä mahdollisuus kokeilla jotain uutta vauvojen nukkumiseen liittyen, tartuimmekin innolla tilaisuuteen!

 

Baby Wallaby on uusi suomalainen perheyritys, jonka vauvoille ja pienille lapsille suunnattu tuotesarja lanseerattiin alkukesästä. Suomessa suunnitellut tuotteet ovat yksinkertaisen kauniita, käytännöllisiä ja laadukkaista ja turvallisista materiaaleista valmistettuja. Tuotteiden joukosta löytyy myös uusi, uniikki keksintö, ensipeitto*, jonka sisällä meidän pieni neitokainen on kohta kaksi kuukautta nukkunut.

Baby Wallabyn ja ensipeiton takana on Sanna-Mari perheineen, joka pian kaksivuotiaan poikansa ollessa vauva, keksi tämän pussimaisen peiton  helpottamaan heidän vauva-arkeaan. Useamman prototyypin ja harkitun suunnittelun jälkeen syntyi lopullinen tuote, joka on neppareilla suljettava peitto, jonka toinen puoli jää vauvan alle ja toinen puoli taittuu vauvan päälle peitoksi. Molemmin puolin avautuvat nepparit on suunniteltu mahdollistamaan imetyksen ja pään alle menevä peiton alapuoli helpottaa vauvan nostamisessa.

Ensipeittosettiin kuuluu peitto ja lakana, jonka saa irroitettua ja pestyä erillään. Lakanan ja peiton väliin saa myös kätevästi pujotettua muovitetun froteen mahdollisia vaippavahinkoja varten.

 

Muutaman kuukauden käyttökokemuksella ei voi kun ihmetellä, että miten kukaan ei ole keksinyt tätä aikaisemmin! Ensipeitto on nimittäin osoittautunut aivan erinomaiseksi ja helpottanut valtavasti erityisesti yösyötöissä, kun vauvan saa helposti nostettua rinnalle ja laskettua takaisin sänkyyn ilman että hän herää. Aika monina öinä vauva myös jää viereeni nukkumaan ensimmäisen yösyötön jälkeen, jolloin samassa paketissa kulkee sekä vauva että peitto ja muut tilpehöörit kuten tutti ja unipupu, kahden aikaan yöllä tätä ominaisuutta arvostaa enemmän kuin uskoisikaan!

Peiton pussimaisuus rauhoittaa vauvaa varsinkin nyt kun jalat ja kädet tuntuvat olevan koko ajan liikkeessä. Unipusseihin verrattuna ensipeitto antaa kuitenkin hieman enemmän tilaa liikkua, mikä on minusta hyvä ja erityisesti tuo pään alle menevä osuus on minusta ihan huippujuttu, johon en ole aiemmin törmännyt.

Ensipeitto on ollut tosi kätevä mukana myös reissatessa. Peitto mahtuu vaunukoppaan, jossa vauva on toistaiseksi matkoilla ollessamme nukkunut ja tunne omasta tutusta ja turvallisesta unipesästä säilyy ja uni maittaa vähän vieraammassakin paikassa!

 

Ei tämä meidän kolmaskaan pienokainen noihin urbaanilegenda-vauvoihin lukeudu ja vähintään kaksi kertaa yössä syömään heräillään, mutta hyvä ja rauhallinen nukkuja hän kuitenkin on ja oma jaksaminenkin on yöheräilyistä huolimatta hyvää ja osan kunniasta annan ehdottomasti ensipeitolle! Sanna-Marin ajatus auttaa muitakin vanhempia vauva-arjessa on tässä perheessä siis otettu ilolla ja kiitollisuudella vastaan ja voin suositella muillekin!

Jos et ole vielä Baby Wallabystä kuullut, käy tsekkaamassa nettisivut täältä, facebook-sivut täältä ja instatilikin löytyy nimellä @babywallaby ja pysy kuulolla myös minun instatililläni @piijas sillä pian on luvassa kiva pieni arvonta yhdessä Baby Wallabyn kanssa.

-Piia

* ensipeitto saatu Baby Wallabyltä

SYKSYÄ SILMÄLLÄ PITÄEN

 

 

 

Vaikka kesäsäät taisivat vihdoin taas tehdä paluun, niin tässä jo ihan pieni ajatus syksyyn ja pienen neidin syksyn pukeutumiseen. Pääsin ennakkoon tutustumaan eilen julkaistuihin Noshin uutuus syyskankaisiin ja niistä syntyikin monta ihanaa vaatekappaletta meidän prinsessalle. 

Kaikki kankaat ovat jälleen luomupuuvillaa ja taattua Noshin laatua; kauniita, jämäköitä ja mukavia ommella. Valitsin uutuuksista sekä collegea että puuvillajerseytä, kaikki mukavia materiaaleja vauvan yllä. Aina toimivien raidan ja pilkun lisäksi uutuusmallistossa on ihana uusi printti Polku-nimeltään, jota on saatavilla neljässä eri värissä. Vaaleanpunasävyinen Polku olisi tottakai houkutellut, mutta herkullinen toffee, syksyyn sopivana, vei voiton.

Noshin verkkosivuilta löytyy useita ilmaisia kaavoja sekä aikuisille että lapsille ja Noshin omalla leggarikaavalla ompelin sekä Polku-kankaasta* sekä harmaapohjaisesta Minipolkasta* molemmista leggarit. Polusta syntyi myös oiva syyspipo ja raitacollegesta* valmistui tunikamekko omalla kaavalla.

 

  

Ja koska pilkut vaan on niin ihania ja vauvalle sopivia, syntyi Minipolkasta myös toinen tunikamekko. Tähän käytin samaa omaa kaavaani kun raidalliseen mekkoon. Kokeilin ensimmäistä kertaa alavaralla huoliteltua pääntiensuuta siten, että alavara jatkuu hihojen alapuolelle. Lopputulos on minusta tosi kiva ja vähän huolitellumman oloinen kun jos olisin resoria käyttänyt. 

Nyt jäännään, miten alavaran kanssa käy pesussa ja joudunko sen vielä ompelemaan päällikankaaseen kiinni. Matkan varrella opin myös, että alavaraa ei kannata ommella kuin pääntienhen kiinni ja muilta osin hoitaa sen kiinnitys sivu-, olka- ja hihasaumojen kanssa samaan aikaan, näin saumoista ei tule liian paksuja. 

 

  Pilkkutunikan olkapäille ompelin myös pienet frillat, jolloin tunikasta tuli hieman juhlavampi. Kiinnitys hoituu niskassa olevalla napilla ja kuminauhalenkillä. Aika söpö sanon minä!

Ompelin kaikista vaatteista tosi reiluja, noin kokoa 68 eli ovat vielä hieman isoja meidän huomenna kolme kuukautta täyttävälle vauvalle (ja tähän isolla se perus apuamitenaikavoimennäniinnopeasti), mutta ovat varmasti sopivia sitten syssymällä!

-Piia

* kankaat saatu Noshilta