29.6.2015

KESÄN TUNTUA








Vihdoinkin viikonlopun aikana alkoi tuntua siltä, että kesä tulee sittenkin! Vaikka olen sitä mieltä, että säästä valittaminen on jokseenkin turhaa, se kun on niitä asioita joihin itse emme voi vaikuttaa, niin kyllä se vaan hymyilyttämään pistää kun sateen ja tuleen sijaan aurinko paistaa ja pihalla voi juosta paljain varpain.





Vietimme viikonlopun maalla, jossa kesä tuntuu jotenkin vielä kesämmältä kuin kaupungissa. Vihreys ja vehreys on erilaista, hiljaisuus on oikeasti hiljaisuutta ja aika tuntuu pysähtyvän. Harmi, että oma kesälomani ei vielä alkanut ja kaupunkiin oli palattava.
Maalla odottaa onkimisen ja oleilun lisäksi myös muutama pieni remonttiprojekti, joiden viimeistelyä en malttaisi odottaa. Isäni vanha kotipaikka on nykyisin suvulla kesämökkikäytössä ja muutamien viime vuosien aikana olemme siellä täällä pientä pintaremonttia tehneet. Tänä vuonna ohjelmassa ovat vinttihuone sekä toinen kammareista. Palaan näihin varmasti kunhan saamme huoneita valmiiksi ja ennätän maalipensselin sijaan myös kameraan paremmin tarttua. Tällä viikolla vielä loppurutistus töissä ennen kauan odotettua kesälomaa!
Aurinkoista viikon alkua!
Piia

26.6.2015

UUSI ALKU



















































Olen kirjoittanut blogia yli kuusi vuotta ja olen kirjoittanut tuona aikana satoja blogipostauksia, joilla on ollut tuhansia ja tuhansia lukijoita, silti parhaillaan jännittää enemmän kuin koskaan. Tämä on ensimmäinen blogipostaus, jonka kirjoitan yksin, ihan omassa blogissani.

Piipadoo-blogi, jota olen yhdessä ystävän kanssa useita vuosia kirjoitellut, on ollut hieno matka ja ihana harrastus, iso kiitos siitä Paulalle. Matkaan on mahtunut paljon hienoja hetkiä, ihania kokemuksia, useita villasukkia, lukuisia leivonnaisia ja kymmeniä koristetyynyjä, oppia itsestä, kirjoittamisesta, käsitöistä ja valokuvaamisesta. Jossain vaiheessa on kuitenkin tullut haave jostain ihan ikiomasta. Omasta tilasta omine juttuineni. Ja tässä sitä ollaan, kirjoittamassa oman blogin ihka ensimmäistä postausta.




Ajatus omasta blogista on kypsynyt mielessäni jo jonkin aikaa. Yksin kirjoittaminen on tuntunut sekä pelottavalta, mutta samaan aikaan myös innostavalta ja uudella tavalla inspiroivalta. Mukaan on mahtunut monenlaisia mietteitä; kannattaako blogia, jossa on satoja lukijoita lopettaa ja aloittaa nollasta, toisaalta olen myös miettinyt kirjoittaako enää ollenkaan. Bloggaamisesta on kuitenkin tullut vuosien myötä rakas harrastus, jota haluan jatkaa ihan vain omaksi ilokseni ja toivottavasti edelleen myös muutaman muunkin, kuitenkin ihan omillani.



Tämä on siis pilkkeitä, blogi jossa kirjoitellaan kodista ja käsitöistä, arjesta ja juhlasta. Pilkkeitä on omaa aikaani, muistikirja kauniille asioille ympärilläni ja tapa pitää yllä innostusta käsillä tekemiseen. Se  on puikkojen kilinää ja kattiloiden kolinaa, omakotitalon sisustamista suurella sydämellä ja ehkä toisinaan vain kauniita kuvia kun sanoja ei löydy. Tervetuloa matkaan mukaan!

-piia