KAHDET IHANAT

 

Ostin kesällä ehkä maailman kauneimman lankakerän, ranskalaisen La Fee Filin ihanan vaaleanpunasävyisen herkkukakun. Lanka itsessään oli sekin aika herkkua, käsinvärjättyä liukuväristä nylonilla vahvistettua merinovillasukkalankaa, kauniisti kiiltävää ja ihanaa neulottavaa.

Ja siinä me nyt sitten pienimmäisen kanssa nökötetään portailla ihanissa villasukissa, jotka tuosta kerästä syntyi. Ihan tuommoiset perukset, mutta muuten puhdasta luksusta!

 

 

Olen jo jonkin aikaa jemmannut omiani kaapissa kun ei millään raaskisi käyttää, voisi vain hypistellä. Mutta nyt kun ovat kuviin ikuistettu, niin voi sitten laittaa jalkaan kunnes kuluvat puhki. Pienemmät eivät taida puhki asti ehtiä ennen kuin pieneksi jäävät, niin kovaa vauhtia tuo pian puolitoistavuotias kasvaa, mutta siihen saakka me tytöt kuljemme näissä keijulankaisissa ihanuuksissa.

-Piia

KIRJONEULESUKAT SYKSYKSI

 

Olen tainnut useampaankin otteeseen mainita, että nämä käsityöhommat ovat tässä viime vuoden aikana olleet jokseenkin verkkaisia. Ihanien lankojen ja kankaiden haaliminen kaappiin ei ole ongelma, mutta että saa niistä jotain valmista... 

Vaikka moni neuloo kesäisin kepeitä kesäneuleita tai hentoja huiveja, olen minä panostanut villasukkiin ja neulonut niitä pääasiallisesti kesäreissujen automatkoilla. Autossa kukaan ei pääse sotkemaan lankakeriä ja matkakin taittuu nopeammin. Olen siis onnistunut kartuttamaan omaa vajaata villasukkalaatikkoani useammallakin parilla, joista yhdet suosikit ovat nämä kirjoneulesukat.

 

En ole mikään kirjoneule-ekspertti ja yleensä tyydynkin neulomaan yksiväristä. Käsialani on todella löysä ja siksi monista kirjoneuleista tulee ohjeen mukaan neulottuna valtavan suuria ja hylkään ne siihen aina kasvavaan keskeneräisten pinoon. 

Keväällä innostuin kuitenkin instagramin kautta  Rachel Coopeyn villasukista. Erityisesti hänen kirjoneulekuvioissa on minusta jotain tosi modernia ja väriyhdistelmät, joita hän käyttää, ovat valtavan herkkuja!

Käsialaongelman vuoksi en neulonut sukkia suoraan Rachelin ohjeista, vaan päädyin piirtämään omaan käsialaan sopivat kirjoneulekuviot eli syntyi sukat inspired by Rachel Coopey. Lankana on hänen oma sukkalankansa Socks Yeah! joka on merinon ja nylonin yhdistelmää. Pehmeä kuin mikä, mutta pitäisi kestää myös kulutusta. 

 

Himppu epätasainen tuo kirjoneuleen pinta paikoitellen on, mutta eipä tuo käytössä haittaa! Erityisen paljon tykkään kantapäästä, joka on perinteinen vahvistettu kantapää, mutta oikein-nurin neuleena, oikeat silmukat kiertäen neulottuna. Pinta on minusta oikein kaunis, voisi tuollaisen toistenkin tehdä!

Luulen, että näistä tulee syksyn suosikkisukat ellei sitten yksi vielä keskeneräinen liukuvärjätty pari mene ohi, tosin voi olla, että ne valmistuvat vasta jouluksi...

-Piia

PIPOJA JA VILLASUKKIA ENSIKODIN VAUVOILLE

 

Kun Kerttu  kirjoitti vuoden vaihteessa halustaan tehdä hyväntekeväisyyttä  Keski-Suomen ensi- ja turvakotiin laitoin hänelle pian tämän jälkeen viestiä, että osallistuisin mielelläni jotenkin tähän projektiin. 

 

Hyväntekeväisyysprojekti sai muodokseen lahjakassit, joita jaettaisiin ensikodista omaan kotiin lähteville perheille. Kerttu yhdisti voimansa kahden muun bloggarikollegan,  Melinan sekä  Essin kanssa ja yhdessä he keräsivät yhteensä 26 kassia, joista löytyy eri yhteistyökumppaneiden lahjoittamia kauniita, käytännöllisiä ja lapsiperheen arjessa ilahduttavia tavaroita. Muutama päivä sitten he toimittavat nämä ihanat lahjat ensi- ja turvakodin henkilökunnalle jaettavaksi asiakasperheille.

 

Minä osallistuin lahjakassien täyttämiseen parhaalla osaamallani tavalla eli tarjouduin neulomaan kasseihin muutamia villasukkia ja ompelemaan pieniä pipoja, joista osa näissä kuvissa.

Edellytykset omaan vanhemmuuteen kasvamiseen ja lapsiperhearjesta selviytymiseen ovat olleet isoksi onnekseni omalta kohdaltani hyvät, mutta tottakai haasteitakin on mahtunut matkaan kolmen lapsen kanssa ja siksi arvostus ensi- ja turvakodissa tehtävää työtä kohtaan on valtavan suuri. Apu, jota ensi- ja turvakoti tarjoaa sekä vanhemmille että lapsille on mittaamattoman arvokasta ja olikin ihana päästä edes pienellä panostuksella mukaan tähän hienoon projektiin. 

Toivottavasti nämä pienet villasukat ja pipot lämmittävät pieniä uusia ihmisenalkuja yhtä paljon kun niiden tekeminen lämmitti mieltäni!

-Piia

LUUKKU 13 / HELMINEULETOSSUT

 

  Eilen vinkkasin useammasta neulotaan yhdessä-ohjeesta, joita voi jännätä jouluaattoon saakka. Tänään sen sijaan vinkki nopeammasta neulottavasta eli helmineuletossuista. Nämä ovat oikeastaan ihan tavalliset nilkkamittaiset villasukat, mutta kun vaihdat pinnan helmineuleeseen niistä tuleekin ihanat tossut! 

Jos helmineule ei ole entuudestaan tuttua, niin ohjeen siihen löydät esimerkiksi täältä. Näihin tossuihin olen neulonut vartta noin viiden kierroksen verran, sen jälkeen tehnyt ns. sileän tavallisen kantapään (ohje esim. täällä), mutta senkin helmineuleena ja sitten kärkiosan kavennuksineen edelleen helmineuleena kunnes tossu on jalkaan sopiva.

Meidän lattiat tuntuvat olevan sukkasyöppöätyyppiä ja olen huomannut, että tämä helmineulepinta on tavallista ainaoikein neuletta kestävämpi, joten vastaavat tossut ovatkin minulla lähes päivittäin käytössä.  

 

Nämä metsän vihreät tossut paketoin ystävälle. Kun ne pakkaa kauniiseen laatikkoon silkkipaperi kera, tulee tossuista vielä pikkuisen paremmat!

-Piia
#3xjoulukalenteri

JA SITTEN SE ALKOI...

Nyt sitä ollaan sitten äitiyslomalla! Kun katsoo taaksepäin syksyä ja talvea, tuntuu aika menneen yhdessä silmänräpäyksessä! Syksy meni opiskeluja viimeistellessä, joulun aika omissa kiireissä ja yhtäkkiä ollaankin pääsiäisessä, eilen olin viimeistä päivää töissä ja edessä on vielä sen tarkemmin suunnittelematon aika kotona.

Viimeinen viikko töissä oli hektinen, kuten nyt arvata saattoikin. Varmaan siis ottaa vielä tovin, ennen kuin sitä tajuaa, että nyt tosiaan ei enää aamuisin tarvitse töihin herätä. Hetki siis hämmästellään ja sitten jo nautitaan! Ja monta pientä ja isompaakin puuhaa on vielä tekemättä ennen vauvan syntymää. 

Eilen nappasin kahvittelureissulla muutaman macaronsin mukaani loman alun kunniaksi, uusi Avotakka odottelee lukemista ja nyt on aikaa neuloa keskeneräiset neuleetkin viimein valmiiksi.

Tänäänkin ohjelmassa oli jotain pientä kivaa, kun meidät oli kutsuttu bloggariporukalla Jyväskylän Paviljonkiin Rakennusmessuille lounaalle ja pääsimme samalla kuuntelemaan niin Jethro Rostedtin, Hanna Sumarin kuin Eva Wuiten viihdyttäviä tarinoita sisustamisesta, kodinostosta ja puutarhatrendeistä. Erikoisen messupäivästä teki se, että normaalista näillä messuilla olen itse ollut siellä toisella puolella eli työni puolesta messuesittelijän hommissa, mukavaa vaihtelua siis heti äitiysloman alkuun tämäkin! Jos messut kiinnostavat ja virpominen ei ole ohjelmassa, huomennakin on vielä mahdollisuus tutustua messujen tarjontaan! Itse valitsen huomenna kuitenkin sen virpomisen taikka ainakin sen suklaamunien syömisen!

-Piia

THE VILLASUKAT

Enpä usko, että ainakaan kovin moni käsityöblogeja tai instagrammia aktiivisesti seuraava on voinut välttyä tämän tammikuun villasukkatapaukselta, jonka ihana Tiina sai aikaan #muitaihaniatalvisukat mysteerineulomukanavillasukat-tempauksellaan! 

Ihanan inspiroivaa ja sopivasti jännittävää neuloa vähän kerrallaan ja odottaa miltä lopputulos näyttää! Ja ihanaltahan ne näyttävät, tuloksena todella kauniit villasukat!

Minulla oli tarkoitus neuloa sukat itselleni, mutta niin kuitenkin kävi, että kauniit uudet sukat saikin tyttäreni. Koska minulla on aika löysä käsiala, valitsin ohuen langan ja vähän alkuperäistä ohjetta ohemmat puikot, tässä tapauksessa kävi kuitenkin niin, että varsi oli vähän liian tiukka näihin sääriin. Tätä oli aluksi vähän vaikea sulattaa ja kantapäät tulikin neulottua yhteensä kolme kertaa, ennen kuin tunnustin tosiasian, että eivät ne minulle mahdu ja vielä pienemmässäkin koossa ensin värillä, johon en ollut tyytyväinen. 

Tapaani tyypillisesti, sovelsin ohjetta hieman ja kantapään tein perinteiseen tapaan ohjeen tiimalasikantapäästä poiketen. Jätin myös kärjestä yhden kuvion pois, jotta sukasta tulisi sopiva tyttären jalkaan.

Mutta arvaattekos mitä minulla on nyt puikoilla? No #muitaihanattalvisukat itselleni! Tosin naureskelin jo, että näistä tulee sitten varmaan ihan jätti-isot ja miehelleni sopivat! Saas nähdä kuinka nyt käy! Ja iso kiitos vielä Tiinalle  mukavasta sukkaprojektista, näitä lisää! 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkaavaa helmikuuta! Jälleen yhtä askelta lähempänä kevättä!

-Piia

VARASLÄHTÖ VIIKONLOPPUUN

Täällä vietetään pitkästä aikaa perjantaivapaata, joka ei johdu sairastelusta tai lomasta tai muusta normiarjesta poikkeavasta. Ihan vaan hoitovapaapäivä, johon kuuluu muutama tunti omaa aikaa aamusta, kun poika on eskarissa ja tyttö koulussa. 

Ja nämä muutamat aamun hiljaiset tunnit tuntuvat kieltämättä taas aika herkuilta! Rauhallinen aamupala ja vähän kodin siivoilua, muutama rivi villasukan vartta ja ennen kaikkea hiljaisuudesta nauttimista! Nämä varaslähdöt viikonloppuun vaan ovat parhaita! 

Niin ja se villasukan varsi, se se vasta ihanuutta onkin! Muita ihania -blogin Tiina on käynnistänyt talvivillasukkamysteerineulomushommelin, jossa päivittäin paljastuu uusi ohje villasukan jatkamiseksi. Jännää puuhaa ja mikä parasta, uudet ihanat villasukat tuloillaan! Näillä eväillä edessä ei voi olla kuin ihana viikonloppu! Sellaista myös sinulle!

-Piia

PIENIÄ JUTTUJA - ISOJA UUTISIA

Joulun lisäksi viime aikona mielessä on ollut jo ensi kevät ja joululahjojen lisäksi jotain ihan pientä kevättä silmällä pitäen onkin tullut hankittua ja neulottua. Kuvasta voinee jo arvata ja instagramissa seuraavat jo tietävätkin, että täällä odotetaan kevätvauvaa! Ihana iloinen yllätys, ei itsestäänselvyys ja tämän vuoksi sitä tunteekin itsensä hyvinkin onnekkaaksi. 

Tämä iloinen yllätys on tuonut omat haasteensa syksyyn ja lisämausteen nyt jo onneksi päätökseen saatuihin opintoihin. Kolmannen lapsen odotus on ollut monella tapaa muutenkin jännittävämpää, ikää on jo muutama vuosi enemmän kuin edellisissä raskauksissa ja kuten vähän aikaa sitten kirjoittelin, omassa terveydessäkin on tuon jälkeen tapahtunut muutoksia, jotka tietenkin on täytynyt ottaa nyt huomioon. Onneksi kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin ja pahin väsymys ja huono-olo ovat nekin jo ohi. Toivotaan, että samojen suotuisien tähtien alla saadaan kulkea kevääseen saakka!

Sen verran voimat ovat olleet vähissä, että vaikka blogiin olisi monia juttuja, joista haluaisin kirjoittaa, on tahti ollut vähän verkkaista. Osasyyllinen on varmaan ollut myös diplomityö, jonka kirjoittamisen aikana läppäri oli sylissä suurimman osan vuorokaudesta ja tällä hetkellä koneen esiin ottaminen työpäivän jälkeen ei oikein innosta, puhumattakaan tästä säästä, oikea valokuvaajan unelma...nyt sitä lunta ja aurinkoa vähän äkkiä! Veikkaanpa kuitenkin, että kunhan vuosi tästä vaihtuu ja päivät taas pikkuhiljaa pitenevät, juttua riittää taas enemmänkin ja varmasti mukana tulee olemaan myös vauvantuoksuista tarinaa!

Mitään isoja hankintoja emme tosiaan ole vielä ennättäneet tehdä ja jotenkin minulla on tunne, että kolmas lapsi pärjää huomattavasti pienemmällä tavaramäärällä kuin aikaisemmat. Ensimmäiset pienet - ja voi hyvänen aika että ne ovat pienet ja varmasti silti liian isot! - villasukat ovat valmistuneet jämälankakerästä, nähtäväksi jää, laitetaanko niihin tuollainen pieni vaaleanpunainen rusetti vaiko jäävätkö ihan vaan sinisiksi. Samalla ajatuksella tilasin myös ihastuvan Tiina ylisöpön aarrekartta-julisteen, kuten myös taitavan Hanna-Riikan joulukortteja, jotka ajattelin sopivan seinälle ympärivuoden, ja joista kaikki passaavat, oli vauva sitten tyttö tai poika. Pikkuhiljaa täytyy varmaan muitakin hankintoja pohtia ja puikoille putoaa varmaan vielä paljonkin pientä ja ihanaa ennen kuin kevääseen päästään.

Tällaisten pienten juttujen ja isojen uutisten kanssa kohti uutta viikkoa, joka onkin viimeinen ennen perjantaina alkavaa, melkein kolme viikkoa kestävää joululomaa, jippii! Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin!

-Piia

HÄMYISET

Ostin taannoin Titityystä pitkän seminaaripäivän motivaatiokeräksi Louhittaren Luolan Väinämöistä ihanassa siniharmaassa sävyssä Hämy-nimeltään. Tutkiskelin Ravelrystä ja blogeista erilaisia sukkamalleja, mutta muutaman kokeilun jälkeen päädyin tekemään ihan tavalliset simppelit sukat. Kun langan väri hivelee täydellisyyttä, ei se tarvitse minusta mitään muuta. Sukat ovat viihtyneet sen seminaaripäivän jälkeen jalassa lähes joka ilta. Ja tänään melkein koko päivä. Lankaakin jäi vielä kohtuullisesti jäljelle. Siitä saa vielä toisen pienemmän sukkaparin, jonka taidan laittaa puikoille samantien!

-Piia

VARRETTOMAT

 

 

Kesä tai talvi, minulla on jalassa villasukat. Kesävillasukiksi sopii tällaiset varrettomat versiot. Nämä syntyivät yhdessä illassa. Ihan perus, mutta siksi juuri ihan parhaat!

 

Ylimmässä kuvassa myös kesälomatuliainen Tukholmasta. Bolian neulepintaisessa tyynyssä oli niin herkut värit, että tyyny kainalossa oli kotiin tultava. Ja jos sinä haluat kauniita tyynyjä kotiisi, vielä on muutama päivä osallistua Kaunisteen tyynyjen arvontaan, KLIK.

-Piia