OLOHUONEESSA TAPAHTUU

Olohuoneessa tammikuussa alkanut  harkinta-aika uuden järjestyksen suhteen on tullut päätökseensä jo jonkin aikaa sitten. Sohva on jäänyt pysyvästi uudelle paikalleen ikkunoiden eteen ja olohuoneessa aiemmin ollut divaani on löytänyt uuden kodin. Myös suunnitelmat uusien kalusteiden suhteen ovat ehtineet muuttua nekin.

Olin ajatellut hankkivani olohuoneeseen suht perinteisen mallisen nojatuolin. Kävi kuitenkin niin, että huomasin erään tuttavani myyvän vanhaa lepakkotuoliaan ja päätin, että ehkä se voisikin olla toimiva vaihtoehto olohuoneeseemme. Niinpä kävin ostamassa tuolin meille ajatuksella, että jos ei olohuoneeseen niin sitten jonnekin muualle.

Muutaman kympin tuolissa runko oli pientä kulumaa lukuunottamatta hyvässä kunnossa, pellavainen istuinosa taas oli jo käyttökelvoton. Tarkoituksenani oli ommella itse tuoliin uusi päällinen, mutta päätin päästä tällä kertaa vähän helpommalla ja tilasin tuoliin uuden keinonahkaisen istuinosan. Aitoa nahkaa oleva kauniisti kulunut vintageistuin olisi tottakai ollut keinonahkaa houkuttelevampi vaihtoehto, mutta tämäkin ajaa asiansa. Väri on kaunis konjakinruskean ja se sopii hyvin kotimme värimaailmaan, myös materiaali tuntuu hyvältä ja kestävältä.

Lepakkotuolit tekivät uuden tulemisen muutama vuosi sitten, jolloin niitä oli sisustuslehdet pullollaan. Sittemmin trendi on tainnut jo taantua, mutta trendi tai ei, tuoli on olohuoneeseemme oikein sopiva. Kevyttä tuolia on helppo siirrellä ja pidän siitä, ettei selkänoja ole liian korkea. Lepakkotuoli on kivan rento eikä liian vakavasti otettava tuoli ja meillä erityisesti lapset ovat ottaneet sen omakseen ja suosikki-istumapaikakseen.

Uuden tuolitulokkaan myötä myös olohuoneen muut hankinnat ovat edenneet. Muutaman viikon kuluttua jotain ihanaa saapuu viimeistelemään olohuoneen uuden ilmeen yhdessä toivottavasti taas pian paistavan kevätauringon kera!

-Piia

HARKINTA-AIKA

Harkinta-aika on alkanut ja  sohva on siirtynyt aiemmalta paikaltaan ikkunoiden eteen. Noin viikon verran sohva on törröttänyt uudella paikallaan ja käyttöasteen perusteella on ainakin muun perheen mieleen. 

Itsekin olen jo sohvan uuteen paikkaan jotenkuten tottunut. Ratkaisu ei ole niin huono kuin pelkäsin, sisustuksellinen kompromissi kyllä, mutta toisaalta uusia mahdollisuuksia aukaiseva, joista olen jo aika innostunut. 

Keskeneräisyyden sietäminen ei ole parhaita puoliani ja puolivalmiin tilan haluaisi heti valmiiksi.  Ja kun mielessä on uusia sisustusideoita, niitä haluaisi tietenkin päästä mahdollisimman nopeasti toteuttamaan! Onneksi ikä on tuonut mukanaan edes aavistuksen kärsivällisyyttä eikä harkinta-aika ennen minkään uuden kalusteen hankkimista ole ollenkaan huono juttu.

Mikään ei kuitenkaan estä suunnittelemasta, joten erilaisia kangasnäytteitä on jo testailtu ahkerasti. Mikäli sohva ainakin toistaiseksi tuolle sijalleen jää, luovumme divaanista ja sitä korvaamaan olen ajatellut Hakolan ihastuttavaa Moon rahia ja Ikean Vedbo nojatuolia, joka on katseenkestävä budjettiratkaisu. Nojatuolia on saatavilla kolmessa värissä, rahista värivalikoimaa löytyy runsaammin. 

Olen nyt makustellut kolmea erilaista vaihtoehtoista kombinaatiota. Mikäli harkinta-ajan päätyttyä uudesta järjestyksestä tulee pysyvä, on suosikkisävyt mahdollisista uusista huonekaluista jo valittu. Arvaatko mitkä ne ovat?

-Piia

MIKÄ MÄÄRÄÄ SOHVAN PAIKAN?

Meidän olohuoneestamme löytyy sohva sekä divaani, joista molemmista pidän kovasti. Pidän myös olohuoneen huonekalujen järjestyksestä, jossa sohva ja divaani ovat vastakkain, välissä on pieni matala sohvapöytäratkaisu ja kokonaisuus peittää näin mahdollisimman vähän ikkunoita ja metsämaisemaa. 

Sitten on televisio. Tv sijaitsee ikkunoiden vastaiselle seinällä, joka on ainoa paikka mihin sen voi sijoittaa. Itse katson hyvin vähän televisioita ja sen minkä katson, löhöän yleensä divaanissa. 

Viime aikoina on alkanut kuulumaan enemmän murinaa ja nurinaa sohvan sijoittelusta. Kun lapset pienempinä katselivat tv:tä pääasiassa lattialta käsin, ovat he pikkuhiljaa huomanneet sohvan olemassa olon ja mukavuuden.

Nykyinen sohvan sijoittelu ei ole ideaali tv:n katseluun tai pelikonsolilla pelaamiseen, myönnän, mutta sohvan sijoittaminen tv:tä kohti, ikkunoiden eteen ei oikein miellytä sekään. Ihanne tilanteessa meillä olisi tietenkin erillinen tv-huone ja olohuone olisi ainoastaan seurustelua varten, mutta lisää neliöitä ei ole tulossa, joten näillä on selvittävä.

Koska kodin on oltava viihtyisä sen jokaiselle asukkaalle, olen pikkuhiljaa taipunut ajatukselle sohvan kääntämisestä ikkunoiden eteen. Ja kun lapset vielä haluavat viettää aikaa yhdessä sohvalla sen sijaan että kukin olisi omalla älylaitteellaan omassa huoneessaan, täytyy sitä tietenkin vaalia.

Itse sohvan kääntäminen on tottakai helppo homma, mutta siitä seuraava ketjureaktio ei ole ihan ongelmaton. Jos sohva käännetään, divaanille ei ole enää paikkaa ja tilaa olohuoneessa. Pelkkä sohva ei riitä istumapaikaksi viiden hengen perheelle eli lisätilaa tulee saada jostain muualta. 

Sohvamme on Adean sohva, johon voisimme hankkia lisäpalan ja tehdä sohvasta kulmasohvan. Tämä toisi lisää istumatilaa, mutta on minusta vähän raskas ratkaisu. Kulmasohva ei tarjoaisi jatkossa paljoakaan muunneltavuutta eikä olisi myöskään se pienen budjetin vaihtoehto jota toivon. Luulen, että erillinen nojatuoli olisi paras ja toimivin valinta ja ehkäpä sen kaveriksi rahi. 

Pienten sohvapöytien päällä olevalle Artekin Bell-valaisimelle tulisi sillekin uuden järjestyksen myötä löytää toinen paikka. Tuo vähän hassun matalalalla oleva valaisin on yksi suosikeistani ja se toimii mukavana tunnelman luojana. Uudesta paikasta ei ole mitään visioita, mutta ehkä sekin ajan myötä löytyisi. Ja sohvapöytäasia menisi sekin kenties uusiksi. Perus yksi asia johtaa toiseen -tilanne siis mahdollisesti tulossa.

Mikä sitten lopulta määrää sen sohvan paikan? Meillä vaikuttaa siltä, että nykyisistä viihteen kulutuksen trendeistä ja suoratoistopalveluiden kasvavasta käytöstä huolimatta televisio on isossa roolissa kun olohuonettamme seuraavan kerran rymsteerataan ja sohvan paikkaa mietitään. Toisaalta, jos tv kerää perheen yhteen iltaisin, olen valmis tuolle ei niin sisutukselliselle kapistukselle antaamaan periksi ja kääntämään sohvaa sen yhdeksänkymmentä astetta. 

-Piia

AURINKOTERAPIAA JA AJATUKSIA KODIKKUUDESTA

 

Voi tätä Suomen kesää juuri nyt! Vaikka yleensä ajattelen, että säästä on turha valittaa, koska sille emme voi tehdä itse mitään, niin kyllähän tämä ainainen vesisade ja kylmä sää alkaa jo vähän tökkiä. Löysin koneelta nämä muutama viikko sitten ottamani kuvat aurinkoisesta olohuoneesta, jotka ovat jääneet julkaisematta ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä pienelle aurinkoterapialle. On se joskus paistanut ja eiköhän se taas pian paista uudelleen!

Samalla aloin miettimään kodikkuutta, josta monessa blogissa on viime aikoina kirjoiteltu ja joista Valkoisen Harmajan Suvi oli tehnyt kivan koostepostauksen.

 

Minulle kodikkuus on sitä, että kotona viihtyy ja jokaisella siellä asuvalla on hyvä ja turvallista olla. Se on se tunne kun reissun jälkeen avaa oman kodin oven ja tuntee olevansa onnellinen, että saa asua juuri tässä kodissa ja juuri näin! 

Olohuone on meilläkin se paikka, johon suurin osa olemisesta keskittyy. Siellä luetaan, pelataan, nukutaan päiväunia viltin alla, voimistellaan, tanssitaan, syödään iltapalaa ja kuten tänään, jännätään jalkapalloa koko perheen voimin. 

Vaikka aina ihastelen hyvinkin pelkistettyjä ja minimalistisia sisustuksia, omassa kodissa kaipaan kuitenkin tietyn määrän tavaraa ja tilpehööriä ympärilleni. Erilaiset materiaalit tuovat kerroksellisuutta ja itse tehdyt jutut persoonallisuutta, kuten myös sellainen sopiva tyylien sekamelska. 

 

Minulle on myös tärkeää, että tavaroilla on tarinoita. Mieheni hymypoikapatsasta ei korvaa mikään kaupasta ostettu ja roskalavatyyppisenä aarteena meille eksyneiden Domus-tuolien takana on sellainen seikkailu ystävän kanssa, että se hymyilyttää edelleen. Toki meiltä löytyy myös paljon ihan tavallisia kaupasta hankittuja juttuja sekä niitä joka paikassa nähtyjä, mutta sekoitettuna niihin ei katalogista saataviin, syntyy juuri se meidän kodin tunnelma ja kodikkuus.

Ja toivotaan, että se tunnelma on pian taas yhtä aurinkoinen kuin näissä kuvissa! Pihalla odottaa kitkettävää ja kasvimaa kaipaisi huomiota, eikä muutama pisamakaan pahaa tekisi!

-Piia

KEVÄÄN VALO

On tämä koko ajan lisääntyvä valo ja sen mukanaan tuoma lupaus keväästä ja kesästä sitten ihanaa! Väsymyksestä ja pienestä kolotuksesta huolimatta, olo tuntuu valtavan energiseltä ja insipiroituneelta. Tekisi mieli mennä ulos lapion varteen heilumaan ja putsaamaan terassit lumesta, suunnitella puutarhajuttuja, esikasvattaa yrittejä ja ommella vielä jos jotakin vauvaa varten! Realistisesti en tietenkään ihan kaikkeen enää pysty, mutta onhan se kiva edes suunnitella!

Sisustuksessa jutut ovat tällä hetkellä painottuneet lähes yksinomaan vauvaan valmistautumiseen, mikä varmasti on ihan luonnollista. Tavarat ovat vaihtaneet paikkaa tehdäkseen tilaa vauvan tavaroille ja oikeastaan ainoa keväinen sisustushankinta on ollut tuo ensimmäisen kuvan Marimekon tyyny, josta onkin tainnut muodostua tämän kevään hittituote, niin monissa kodeissa olen sen jo nähnyt vilahtavan. Enkä ihmettele, onhan se ihana! Pientä taulurallia on myös ollut ohjelmassa, mutta siitä erikseen vielä lisää. 

Pienetkin asiat tuntuvat juuri nyt riittävän ja kotona on hyvä olla, enkä sen isompia muutoksia ainakaan toistaiseksi kaipaakaan, onhan tässä jännäämistä muutenkin. Mitä nyt puhtaat ikkunat olisi kiva ylläri tämän kevään valon kaveriksi! 

Valoisaa alkanutta huhtikuuta ja ihanaa viikonloppua toivotellen! 

-Piia

OLOHUONEEN UUSI JÄRJESTYS

Kuten kirjoittelin, viime sunnuntaina siivoilun lomassa päätin kokeilla olohuoneessa uutta järjestystä, jonka myötä sekä sohva että divaani löysivät uudet paikat ja musta sohvapöytä sai siirtyi sivuun odottamaan uutta tulemista.

Olen aina ollut kova vaihtamaan järjestystä. Muistan jo teininä vaihtaneeni omassa huoneessani jonkun huonekalun paikkaa lähes jokaisen siivouksen yhteydessä, enkä voi sanoa, että iän myötä olisin tapojani parantanut. Toisaalta, mikäpä siinä, jos sohvat seilaavat aina silloin tällöin paikasta toiseen tai joku muu huonekalu vaihtaa huonetta, ainahan ne voi siirtää takaisin aiemmalle paikalleen, jos ei seuraavassa järjestelypuuskassa mitään uutta keksi! Onni onkin huonekalut, jotka sopivat moneen paikkaan ja monella tavalla!

Nyt tosiaan vaihdoin sohvan ja divaanin vastakkaisille puolilleen ja käänsin divaanin vielä ikkunaa vasten. Seinään upotettu kirjahylly tuli kivasti enemmän esiin ja sisäänkäynti työhuoneeseen avautui entisestä. Sohvaryhmä muodostaa edelleen mukavan, suhteellisen tiiviin kokonaisuuden, mikä toimii minusta hyvin suuressa, pitkänomaisessa olohuoneessa.

Musta sohvapöytä löysi paikkansa toistaiseksi varastosta, sillä se oli alkanut tuntumaan turhan hallitsevalta. Nyt sohvapöytinä ovat Hayn DLM pöytä sekä koivuinen jakkara. Kokonaisuuteen sopii myös aikanani pikkumatosta tekemäni säilytyskori, jossa käsityöt ovat hyvin saatavilla ja Artekin Bell osuu sopivasti kolmikon ylle. Kaikkinensa järjestys on nyt minusta kevyempi ja ilmavampi, tällä siis mennään kunnes jotain uutta taas keksitään!

Ja kun olohuone on nyt uudessa uskossa, on mielessä jo pientä vaihtelua aulaan ja työhuoneeseen, saattaapi siis olla viikonloppuna luvassa taas huonekalujen siirtelyä! Olenko ainoa, vai löytyykö sieltä muitakin, joilla huonekalut pitäisi olla pyörien päällä? :D

-Piia