11.9.2019

HABITARE 2019





Syksy ja niin myös  Habitare on täällä taas. Vuoden ykköstapahtuma sisustuksen saralla tarjoaa jälleen ideoita, elämyksiä ja inspiraatiota viiden päivän ajan jokaiselle sisustuksen ystävälle. 

Tämän vuoden Habitare on rakentunut Mindspaces – Mielen tiloja -teeman ympärille, jossa tilaratkaisujen, materiaalien, värien, tuoksujen, valaistuksen ja esineistön keinoin luodaan tunnetiloja ja niiden ajatellaan palvelevan elämän erilaisia tarpeita. Vaikka teema itselleni vähän irralliseksi jääkin, ovat erityisesti erilaiset materiaalit ja värit sekä esineistö tämän vuoden Habitaressa voimakkaasti läsnä ja nähtävissä muun muassa Bo LKVn, Adean, Asun-lehden ja Hakolan osastoilla. 





Tämän vuoden Habitare oli minun silmääni myös erityisen värikäs. Vaikka neutraali skandinaavinen värimaailma oli sekin edustettuna, oli värien käyttö virkistävän rohkeaa. Väreistä esiin nousivat erityisesti violetti, jota löytyi muun muassa Finarten osastolta, Skannon sähkönsininen näkyi kauas ja Signals trendinäyttely oli jo tuttuuntapaan runsas ja rohkea niin värien kuin sisustuksenkin osalta.





Runsaus näkyi myös erilaisissa asetelmissa. Useista erilaisista esineistä koostuvien asetelmien rinnalla oli asetelmia samankaltaisista esineistä, joista muodostui yllättävänkin mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Runsautta ja väriä oli myös erilaisissa rönsyävissä kukkakimpuissa, joita oli edellisiltä vuosilta tuttujen heinien ja kaislojen joukossa huomattavan paljon. 





Parasta antia Habitaressa minulle tarjoili The Block, jossa on esillä kiinnostavien uusien muotoilijoiden tuotteita. Erityisesti Laura Itkosen taidokkaat pienesineet ja upeat keraamisen seinäkoristeet veivät sydämeni! Myös UU Marketin värikkäät keramiikka- ja lasityöt sekä Milla Vaahteran mobilet olivat erityisen inspiroivia. Isoimpien toimijoiden osastoista upeasti uudelleen ajateltu ja innovatiivisin osasto oli Tarkettilla, jonka iQ Surface oli tuotu hienosti esiin installaation keinoin.

Kaikkinensa jälleen inspiroivaa ja ajatuksia herättävää! Tätä ja paljon muuta esillä siis Helsingin messukeskuksessa sunnuntaihin 15.9.2019 saakka. 

-Piia

Ps. Jos olisin ennustaja, ennustaisin, että viherkasvisaralla seuravaa kova juttu on japaninvaahtera.

8.9.2019

OMENAPIIRAKKA KOOKOKSELLA JA VALKOSUKLAALLA


Olen leiponut paljon herkullisia piirakoita ja kakkuja, mutta tämä omenapiirakka meni kyllä heittämällä top3seen ellei jopa ihan kärkipaikalle! Löysin Maku-lehdestä reseptin, josta sovelsin oman version ja voi jösses miten hyvää siitä tuli. Tätä syötiin eilen kilpaa koko perheen voimin ja harvoin on joku herkku huvennut niin nopeasti kuin tämä piirakka. 

Kookoksella ja valkosuklaalla höystetty omenapiirakka on ihanan tahmea ja sopivan makea. Maistuu herkulta hieman lämpimänä, mutta toimii täydellisesti vielä seuraavanakin päivänä. Jos siis sitä seuraavalle päivälle sattuu jäämään. Reseptikään ei suurempia kokkaustaitoja vaadi, sulatuksen ja sekoituksen kun hallitsee niin hyvää tulee.




OMENAPIIRAKKA KOOKOKSELLA JA VALKOSUKLAALLA (GLUTEENITON)


150 g voita tai leivontamargariinia
100 g valkosuklaata
1 tölkki kondensoitua kookosmaitoa
0,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1,5 dl kaurahiutaleita
2 dl kaurajauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia
4-5 omenaa
(mustaherukoita)

Sulata voi ja valkosuklaa liedellä vesihauteessa. Mikäli haluat piirakasta maidottoman, käytä maidotonta valkosuklaata ja maidotonta leivontamargariinia. Vatkaa hieman jäähtyneen voi-suklaa-seokseen sekaan kondensoitu kookosmaito, sokeri ja kananmunat.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa vähitellen taikinan joukkoon. Kuori ja pilko omenat ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Sekoita omenakuutiot varovasti muun taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, jonka pohja on peitetty leivinpaperilla, minulla oli käytössä halkaisijaltaan 24 cm oleva vuoka.

Alkuperäisessä reseptissä taikinan päälle ripoteltiin vielä mustaherukoita ja minäkin näitä käytin kun sattui sopivasti jääkaapissa olemaan, mutta mielestäni pärjää kyllä hyvin ilman.

Paista 180 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia ja anna jäähtyä hetki, jos maltat, aina seuraavaan päivään saakka. 

Monet omenapiirakat tuppaavat jäädä vähän kuiviksi, mutta sitä tämä ei todellakaan ole. Tämä piirakka ei tarvitse myöskään kaveriksi vaniljakastiketta tai jäätelöä tai muuta lisuketta, on juuri täydellinen ihan sellaisenaan!

Omenoiden sijaan piirakkaan sopii varmasti mikä tahansa hapan hedelmä tai marja ja ajattelinkin testata seuraavaksi piirakan puolukalla, nousee jo vesi kielelle pelkästä ajatuksesta!

-Piia


1.9.2019

KAUNEIN SÄHKÖPYÖRÄ

Kaupalllinen yhteistyö:  Fantic /  Funbike Oy

 


Noin suurin piirtein otsikon mukaisella kriteerillä ryhdyin kesällä tutkailemaan tarjolla olevaa sähköpyörävalikoimaa kun mieheni oli saanut myytyä minulle ajatuksen, että jos aion hankkia uuden pyörän, ota sähkö. 



Olen sellainen vähän peruslaiska ja mukavuudenhaluinen tyyppi. Jos auto on pihassa, istuudun mieluusti sen kyytiin. Toisaalta minulla on vain noin kolmen kilometrin mittainen työmatka, joka on vähän noloakin kulkea päivittäin autolla, taittuisihan se helposti myös pyörällä ja siitä saisi samalla hyvin arkiliikuntaa. 

Asumme kuitenkin mäen päällä ja jos työpaikalle mentäessä matka pyöräillen kestää vartin, on kotimatka vähintäänkin tuplasti sen pituinen kiitos jäätävän nousun. Ja yleensä juuri päivän päätteeksi on se kiire hakemaan pienintä päiväkodista, laittamaan ruokaa ja hoitamaan isoimpia harrastuksiin. Päivittäinen auton starttaaminen on itselleni mukamas hyvin perustelluista syistä huolimatta ruvennut tuntumaan turhalta ja tietenkin myös epäekologiselta kun vaihtoehtojakin olisi olemassa.



Minulle sähköpyörä on ollut vähän vieras ajatus. Onko mitään järkeä pyöräillä, jos pyöräily on avusteista? Onko se sitten sama jos mopon kyytiin hyppäisi? Ja ehkä isoimpana kysymys, onko sähköstä oikeasti niin paljon iloa, että siihen kannattaisi sijoittaa melkeinpä pikkuauton verran rahaa ja että se motivoisi minua valitsemaan aamuisin auton sijaan pyörän? 

Olin päässyt talvella testaamaan ensimmäistä kertaa sähköpyörää ja tuolloin kyyti teki ihan hyvän vaikutuksen. Avusteinen pyöräily oli huomattavasti kevyempää ja vauhtikin tuntui aika mukavalta. Fiilis joka kokeilusta jäi oli, että ei ollenkaan pöllömpi juttu ja tätähän voisi oikeasti harkita.

Kesälomalla olin päättänyt, että syksyllä ryhdistäydyn työmatkojen suhteen ja pyrin kulkemaan auton sijaan pyörällä. Jotta tämä toteutuisi, joutuisin kuitenkin sanomaan hyvästit jo lähes kaksikymmentä vuotta vanhalle hyvin palvelleelle Helkamalla ja hankkimaan uuden polkupyörän. Sähköpyörä alkoi tuossa vaiheessa tuntumaan erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta. 


 


Minä ryhdyin selailemaan sähköpyörävalikoimaa ulkonäkö edellä, mutta jos aikoo sijoittaa sähköpyörään ison rahan on syytä vertailla myös pyörien teknisiä ominaisuuksia. Jotta hankinta kestää aikaa ja ennen kaikkea motivoi pyöräilemään, tulee kiinnittää huomiota muun muassa akun kestoon, moottorin laatuun, rungon painoon, vaihteistoon sekä avustuksen määrään ja laatuun, eikä siitä toki haittaa ole, jos nämä kaikki tulevat kauniissa paketissa.



Suosituksen kautta päädyin tutustumaan Fanticin sähköpyörävalikoimaan. Fantic on italialainen merkki, joka tunnetaan moottoripyöristä ja joka on sittemmin laajentanut valikoimansa myös sähköpyöriin, Suomessa pyörää myy espoolainen Funbike Oy. Kun Fanticin valikoimasta löytyi pyörä nimeltä Seven Days Metro Easy, matalarunkoinen ja valtavan kaunis sähköpyörä, joka on myös teknisiltä ominaisuuksilta laadukas, oli valinta helposti tehty.



Seven Days Metrossa akun kesto on keskimäärin 100 km, mikä on markkinoilla verrattaen hyvä luku. Pyörässä on kymmennen vaihdetta ja viisi erilaista avustustehoa sekä talutusavustin, mikä on kohtuu raskasrunkoisessa pyörässä erinomainen ominaisuus. Renkaat ovat jotain tavallisen pyörän renkaan ja fatbike-renkaan väliltä, mikä tekee pyörästä vakaan ajaa. Akku on sijoitettu tarakan alle ja edessä oleva näyttö on selkeä ja informatiivinen. Ulkonäöllisesti jokainen yksityiskohta on mietitty kahvoista satulaan ja valkokylkisiin renkaisiin. 



Muutaman viikon ajokokemuksella pyörä on osoittautunut todella hyväksi, jopa vielä paremmaksi kuin olin osannut edes ajatella! Leveät renkaat toimivat monenlaisessa maastossa eivätkä pienet jympsyt tunnu ajaessa. Ja avustus, se on aivan mahtava! Viiden eri tehon lisäksi avustus tuntuu myös tunnustelevan polkemisen voimakkuutta ja suhteuttavan sen avustuksen tarpeeseen. Ylämäet ovat kuin leikkiä aikaisempaan verrattuna ja pyöräily tuntuu aivan uudella tavalla mukavalta!



Ennakkoluulot, joita minulla etukäteen oli, ovat kaikonneet. Sähköpyöräily käy kuntoilusta siinä missä avusteeton pyöräily. Avustustehoa säätämällä tai sulkemalla vaikka kokonaan pois pyöräilystä saa juuri niin raskasta kun haluaa. Ja vaikka avustus on täysillä, joutuu silti polkemaan, mopoa pyörästä ei siis saa vaikka haluaisi.

Entä motivaatio työmatkapyöräilyyn? Kyllä, sitä pyörä on tuonut sataprosenttia lisää. Pyörän hankinnan jälkeen olen muutaman kerran joutunut lähtemään töihin autolla ja tästä on heti huono omatunto. Olen kuitenkin ajatellut niin, että jos viidestä aamusta vähintään kolmena valitsen pyörän, on sekin jo yli puolet vähemmän autoilua kuin ennen. 

Sähköpyörä ei ole mikään edullinen hankinta, mutta uskaltaisin jo tällä kokemuksella sanoa, että jokaisen euron arvoinen! Jos mielessäsi on käynyt sähköpyörän hankita, suosittelen kokeilemaan, testaamaan ja yllättymään. Ja jos se hyvä ja kaunein on hakusessa, ei Seven Daysin kanssa voi mennä kovin paljon pieleen!

-Piia

*pyörästä saatu alennusta kaupallisen yhteistyön myötä

19.8.2019

AJATUKSIA PÖYDÄN YMPÄRILLÄ



Arki on lähtenyt varsin vauhdikkaasti käyntiin. Työn, vapaa-ajan ja harrastusten aikataulut on saatu vähitellen taas rullaamaan ja rutiinit uomiinsa luomaan rytmiä päivään ja helpottamaan välillä kiireistäkin arkea. 

Meidän perheessä arki keskittyy hyvin vahvasti keittiönpöydän ympärille, joka toimii kodin kohtauspaikkana. Aamun ensimmäiset ja päivän viimeiset hetket vietetään pöydän äärellä, joskus yksin, toisinaan kaksin tai kolmestaan, mutta onneksi usein myös koko viisihenkisen perheemme voimin. Pöydän ääressä ei ainoastaan syödä, siinä tehdään myös läksyjä, luetaan, askarrellaan ja välillä vain ollaan. 



Ikean edullinen ruokapöytä puusohvan ja vanhojen koulutuolien kanssa on ollut oikein toimiva setti, silti täällä blogissakin useaan otteeseen puheissa ollut haave pyöreästä pöydästä nousee aina tasaisin väliajoin ajatuksiin. 

Viimeksi muutama viikko sitten, kun olin viittä vaille ostamassa löytämääni käytettyä Artekin pyötää. Viime hetkellä totesimme kuitenkin, että kyseinen pöytä ei olisi se toimivin malli meidän perheelle. Vähän toki harmitti, olinhan jo tietenkin ehtinyt sisustaa ruokailutilan mielessäni uudestaan. 

Tilanne vaati pientä piristystä ja sitä syntyi rymsteeramalla olemassa olevat kalusteet uusiksi. Puusohva kääntyi toisen lasikaiteen puolelle ja ruokapöytä niemekettä vastan. Pienellä muutoksella oli jälleen iso vaikutus ja ruokailutilaan tuli toivomaani uutta tunnelmaa. 



Pöyreä pöytä on silti edelleen mielessä ja luulen, että jollain aikavälillä haave täytyy nyt viimein toteuttaa. Mielelläni ottaisinkin vastaan käyttökokemuksia pyöreästä pöydästä. Jos sinulla on kertoa pyöreän pyörän plussia ja miinuksia tai vinkkejä hyvistä malleista, kuulisin niistä mielelläni.

-Piia

31.7.2019

HEINÄKUUN VIIMEINEN



Kesäloma alkaa lähestyä loppuaan, jäljellä on vielä viimeinen vapaapäivä ennen paluuta arkeen. Loma on ollut hyvä ja luulen, että arki on tervetullut aikuisten lisäksi jo lapsillekin, varsinkin perheen pienin odottaa kovasti päiväkotia ja kavereita siellä. 

Vietimme suurimman osan lomasta kotona ja pienen kesäflunssailun vuoksi jouduimme jättämään muutaman ennalta suunnitellun lyhyen lomareissun väliin. Alkuperäisten suunnitelmien muuttuminen antoi kuitenkin mahdollisuuden pienille extempore retkille, jotka usein ovatkin sitä parasta ja jolle ehdottomasti pitäisi jättää lomalla enemmän tilaa! 




Viime viikon helteet olivat ihana lopetus kesälomalle. Eilen viilenevässä illassa pihalla lasten uima-allasta tyhjentäessä fiilis oli jo vähän syksyinen, kuin olisi pakattu kesä pikkuhiljaa pakettiin ja käännetty uusi sivu syksyyn. 

Vaikka elokuu luetaan vielä kesäksi, on huomenna alkavassa elokuussa jo syksyn tuoksua ja syksyn valoa. Sellaista pientä haikeuttua ja melankoliaa ja kuitenkin vielä auringon lämpöä, aika vuodesta, josta pidän todella paljon.



Nyt elämä siirtyy vähitellen taas enemmän sisälle ja voi jälleen käpertyä viltin alle sohvan nurkkaan kirjan ja käsityön kanssa. Kiitos siis kesä ja loma ja tervetuloa elokuu ja arki!

-Piia

18.7.2019

GLUTEENITON MUSTIKKAPIIRAKKA


Taas on se ihana vuodenaika, kun tuoreita marjoja, vihanneksi ja muita herkkuja on tarjolla lähimetsässä, kasvimaalla ja toreilla. Viimeiset päivät meillä on herkuteltu erityisesti mustikoilla, joita tuntuu olevan ainakin meidän lähiympäristössä nyt todella paljon. 

Mustikkamaidon ja mustikkapöperön lisäksi mustikoista on leivottu piirakkaa jo useana päivänä peräkkäin. Ja sen verran hyvällä reseptillä, että tälläkin kertaa suurin osa ehti parempiin suihin, ennen kuin ehdin kameran esiin kaivaa. Mutta reseptin ajattelin kuitenkin jakaa. Helppoa, herkullista ja nopeasti valmista olkaa hyvät!




GLUTEENITON MUSTIKKAPIIRAKKA

pohja:

150 g sulatettua voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vaaleita gluteenittomia jauhoja
1 3/4 dl kaurajauhoja 
1,5 tl leivinjauhetta

täyte:

200 g creame fraichea
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl mustikoita

päälle:

1/3 pohjasta + 1 dl kaurajauhoja

Sekoita sulatettu voi, sokeri ja kananmuna  keskenään. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne joukkoon. Kaada pohjasta 2/3 leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan ja levitä vuuan pohjalle. Taikina on löysää ja voit ripotella pinnalle vähän jauhoja helpottamaan levityksessä. 

Lisää mustikat, joita saa olla todella reilusti. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja levitä mustikoiden päälle. Lisää jäljelle jääneeseen 1/3 pohjasta desi kaurajauhoja ja nosta seoksesta nokareita täytteen päälle. 

Paista 200 asteisen uunin alatasolla noin 30-35 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin kullan ruskea. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. 


Piirakan kaverina toimivat erinomaisesti niin vaniljakastike kuin jäätelökin, mutta itse pidän siitä ihan vaan tuollaisenaan, ilman lisukkeita. 

-Piia

8.7.2019

HILJAISUUTTA KUUNTELEMASSA


Kesäloma on alkanut perinteiseen tapaan maalla kesäkodilla. Jo muutamassa päivässä täällä pääsee irtautumaan arjesta, mieli rauhoittuu ja pulssi tasaantuu. 

Hiljaisuus mikä täällä vallitsee hämmästyttää joka kerta. Vasta täällä huomaa millaisessa äänten kirjossa ja huminassa sitä kotona asuu. Tekee hyvää kun kaikki tuo kaupungin taustameteli on poissa ja ainoat äänet ovat linnut ja satunnainen traktori jossain kauempana. 





Rakastan kuvata täällä samoja vähän vinoja nurkkia, kukkatapetteja ja seesteistä tunnelmaa. 

Jaksan joka kerta tutkia laatikoita ja löytää jotain minulle uutta kuten kirjekuoreen kauniisti taiteltuja vanhoja käsinkirjoitettuja reseptejä tai kertomuksia talven säästä. 

Tunnelma täällä on niin toinen kuin kotona ja se tuntuu aina yhtäaikaa pysäyttävältä ja inspiroivalta.





Lomasää voisi toki olla parempi, mutta toisaalta sade pakottaa pysähtymään paikalleen sohvan nurkkaan neuleen ja kirjan kanssa ja viileämmällä säällä jaksaa puuhastella paremmin pihalla. 

Maalla vietetyt hetket ovat paras alku rentouttavalle lomalle. Kun pian täytyy taas palata kaupunkiin yritän ottaa mukaani sen levollisuuden tunteen, joka täällä vallitsee.

-Piia

30.6.2019

VERHOT TERASSILLA



Oli sitten kyse sisä- tai ulkotilasta, kyllä verhot vain usein ovat se piste iin päälle, joka viimeistelee sisustuksen. Näin myös pikkuterassillamme, jonne lasitus nyt mahdollisti verhojen ripustamisen. Sen lisäksi, että verhot tuovat pehmeyttä ja lämpöä terassin sisutukseen, ne myös tuovat näkösuojaa puolelle, joka aukeaa naapuriin päin. 




Terassillamme on avattava lasitus kahdella sivulla. Asensimme verhokiskon toiselle sivulle koko matkalta ja ompelin sivulle kolme erillistä verhoa. Pääasiassa verhot ovat kasattuna yhteen reunaan, mutta halutessamme verhoilla on mahdollista peittää koko kolme metrinen sivu.

Olin ajatellut pellavaverhoja, mutta koska terassi on vinon katon johdosta todella korkea, olisi kolmelle pitkälle pellavaverholle tullut aika paljon hintaa. Koska kyse on ulkotilasta valitsin vähän edullisemman vaihtoehdon ja ompelin verhot pellavaa muistututtavasta kauniisti kudotusta puuvillasta. Fiilis on kuitenkin juuri se mitä hain, verhot ovat kevyet ja ilmavat, mutta sopivasti näkösuojaa antavat ja lasien ollessa auki tietenkin myös kauniisti tuulessa heiluvat.



Terassin ilme on muuttunut aikalailla siitä mitä se  ennen lasitusta oli. Rimoituksen poisto, kevyempi sohva ja verhot ovat muuttaneet tunnelman ilmavammaksi ja huonemaisemmaksi. Terassin sisustus on myös entistä enemmän samaa paria kodin sisätilojen sisustuksen kanssa. En voisi olla juuri tyytyväisempi!

Minulla on vielä ensi viikolla muutama työpäivä ennen varsinaista kesälomaani ja ennen kuin pääsen nauttimaan terassista aamusta iltaan. Yhden viikon ehdin jo lomailla, kun käväisimme ennen juhannusta Espanjan auringossa. Toivottavasti aurinko ja lämpö palaisivat takaisin myös tänne pohjoiseen, jos niin kävisi ensi torstaihin mennessä, en pistäisi yhtään pahakseni!

-Piia

14.6.2019

KOTI ARJEN HELPOTTAJANA - ETEISESTÄ EN LUOVU


Mikä sinun kodissasi helpottaa arjen sujuvuutta? Mikä taas tekee arjesta hankalampaa? Mistä et arjen toimivuuden nimissä luopuisi? Entä minkä muuttaisit, jos voisit? Näihin kysymyksiin Muotoseikka -blogin Vilja haastoi sisustusbloggaajaporukkamme kesäkuussa vastaamaan.

Olemme asuneet kodissamme pian yhdeksän vuotta ja tuossa ajassa kodin toimivat ja vähemmän toimivat seikat ovat tulleet hyvin tutuiksi. Toisaalta tuossa ajassa perheen ja lasten kasvaessa myös tarpeet kodille ovat ehtineet muuttua, onneksemme kotimme on osoittautunut toimivaksi myös muutosten myötä. 



Arjessamme ehdottomasti yksi toivimimmista ratkaisuista on suuri eteinen. Kolmen lapsen ja kahden aikuisen suhatessa ruuhkavuosissa sinne tänne, on tilava eteinen ollut korvaamattoman arvokas. 

Lasten ollessa pienempiä eteiseen on mahtuneet niin vaunut kuin turvakaukalot, nykyisin erilaiset harrastusvälineet laskettelumonoista jääpallo- ja jalkapallovarusteisiin mahtuu pukemaan sujuvasti ylleen ja kun tilaa on riittävästi, emme aamukiireissäkään törmäile toisiimme. Tilava eteinen toimii mainiosti myös sählykenttänä, tanssilattiana tai voimisteluareenana.  



Eteisessämme on runsaasti säilytystilaa vaatteille ja kengille liukuovien takana, jokaiselle perheenjäsenelle löytyy oma laatikko ja vaatetanko ja näin omat kamppeet ovat helposti löydettävissä. 

Itselleni on tärkeää, että kaiken kirjavat vaatteet saa ovien taakse piiloon enkä niin välitä naulakoista. Niitäkin on kuitenkin eteisessä hyvä olla, varsinkin lapsille sopivalla korkeudella, silloin on edes pieni mahdollisuus, että takit päätyisivät jonnekin muualle kuin mytyssä lattialle. 





Mitä sitten muuttaisin jos voisin? Pääasiassa olen tyytyväinen kotimme toimivuuteen ja arjessa ei juurikaan ole asioita jotka sujuisivat paremmin jos jokin kodissa olisi toisin. Kodinhoitohuoneessa oleva toinen sisäänkäynti voisi toki olla hieman suurempi ja myös siellä voisi olla säilytystilaa erityisesti lasten ulkovaatteille. Toisaalta iso eteinen kompensoi hyvin myös tuon tilan kokoa ja tuskin ne vaatteet sielläkään itsestään naulakkoon päätyisivät eli käyttäjäkoulutuksesta se taitaa enemmän olla kiinni. 

Jos puolisoltani kysytään, mikä sujuvoittaisi arkea, olisi vastaus ehdottomasti suuremmat varastotilat. Ja kieltämättä erilliselle ulkovarastolle olisi kyllä käyttöä. Polkupyörät ja polttopuut, kottikärryt ja lumikolat sekä erilaiset urheiluvälineet vievät valtavasti tilaa ja kaksi pientä varastoa, jotka kodistamme löytyvät ottaisivat varmasti mielellään kaverikseen kolmannen. Toisaalta organisoimalla ja vähentämällä tarpeettomia tavaroita pääsee jo aika pitkälle tässäkin.



Toimiva koti on ehdottamasti iso tekijä sujuvaan arkeen. Kun kaikille toiminnoille ja tavaroille löytyy kodista oma paikkansa, on arjen askareista suoriutuminen huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa. 

Vilja kokoaa haastepostaukset heinäkuussa vielä yhteen, kannattaakin käydä silloin kurkkaamassa millaisia arjen helpottajia muilta löytyy.

-Piia