25.6.2017

JUHANNUKSEN JÄLKEEN

 
Juhannus oli hyvä, sellainen leppoisa ja rauhallinen, perinteiseen tapaan maalla vietetty. Vaikka keskikesän juhlasta onkin kyse, tuntuu minusta, että tästä se kesä vasta alkaa. Neljän päivän maalaiselon jälkeen oli taas mukava palata omiin kotinurkkiin ja jatkaa hyvin käynnistynyttä koko perheen yhteistä lomaa, jota edessä on seuraavat viisi viikkoa!


Viiteen viikkoon mahtuu joitakin ennakolta tehtyjä lomasuunnitelmia, mutta toivottavasti myös paljon satunnaisia seikkailuja ja hetkiä ilman sen erikoisempaa ohjelmaa. Taidan aloittaa ohjelmattoman osuuden pistämällä puikoille ihanan sävyisiä lankoja ja ihastelemalla tuota kaunista syreenin kukkaa. Maalta aikoinaan tuotu syreeni kukkii pihassamme tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja siksi tuossa kukassa on jotain ihan vähän erikoisempaa. Ehkä myös tulevassa lomassa!

-Piia

20.6.2017

JUHANNUSVIEMISVINKKI - KAIKILLE SOPIVA RAPARPERIPIIRAKKA


 
Muutama päivä juhannukseen ja vaikka sääennuste perinteiseen tapaan sateita ja viileää enteilee, on juhannus aina juhannus! Mökkeilyä, hyttysiä, grilliherkkuja, ystäviä, ehkä lasi kuohuvaa ja kaveriksi vähän jotain makeaa! 

Raparperit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja oman pihan raparpereista on tullut leivottua piirakka lähes joka toinen päivä! Olen testaillut kuinka tämä kesän perusherkku onnistuu ilman valkoista sokeria ja olenkin onnistunut leipomaan sokeritonta raparperipiirakkaa, joka on jo useamman testiryhmän kanssa hyväksi todettu! Olen leiponut piirakan gluteenittomana ja kun reseptiin ei kuulu kananmunia eikä maitoa, on piirakka näin ollen myös vegaaninen. 

Piirakka, joka sopii melkeinpä mihin tahansa ruokavalioon toimiikin oivallisena juhannusviemisenä tai milloin tahansa kesällä tuliaisena kun suuntana on ystävän mökki, illanvietto naapurissa taikka muuten vaan kaverin kesäinen ilahduttaminen herkullisella leivonnaisella!


 

Kaikille sopiva raparperipiirakka (gluteeniton, sokeriton, vegaaninen)

4,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,5 dl rypsiöljyä
1 sitruunan mehu
1 dl mantelimaitoa
1 1/2 rkl agavesiirappia
10 taatelia
4-5 dl raparperia

Sekoita kaurajauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää joukkoon rypsiöljy ja sekoita haarukalla hyvin. Sekoita keskenään sitruunamehu, mantelimaito ja agavesiirappi. Lisää neste taikinaan ja sekoita hyvin. 
Poista taateleista kivet ja pilko taatelit pieniksi paloiksi. Kuori raperperit ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Lisää taatelit ja raparperit taikinaan ja sekoita varovaisesti. Levitä taikina tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Halutessasi voit ripotella päälle koristeeksi kaurahiutaleita ja hieman kookossokeria. Paista 200 asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia.


Raparperi ja taateli muodostavat hyvän makuparin ja piirakka maistuu oikeasti makealta. Resepti on helppo ja nopea ja niin simppeli, että onnistuu vaikka mökkiolosuhteissa. Sellaista rentoa kesäleivottavaa ja kesän makua samassa paketissa!

-Piia

18.6.2017

PIPOJA JA VILLASUKKIA ENSIKODIN VAUVOILLE

Kun Kerttu  kirjoitti vuoden vaihteessa halustaan tehdä hyväntekeväisyyttä  Keski-Suomen ensi- ja turvakotiin laitoin hänelle pian tämän jälkeen viestiä, että osallistuisin mielelläni jotenkin tähän projektiin. 



Hyväntekeväisyysprojekti sai muodokseen lahjakassit, joita jaettaisiin ensikodista omaan kotiin lähteville perheille. Kerttu yhdisti voimansa kahden muun bloggarikollegan,  Melinan sekä  Essin kanssa ja yhdessä he keräsivät yhteensä 26 kassia, joista löytyy eri yhteistyökumppaneiden lahjoittamia kauniita, käytännöllisiä ja lapsiperheen arjessa ilahduttavia tavaroita. Muutama päivä sitten he toimittavat nämä ihanat lahjat ensi- ja turvakodin henkilökunnalle jaettavaksi asiakasperheille.


Minä osallistuin lahjakassien täyttämiseen parhaalla osaamallani tavalla eli tarjouduin neulomaan kasseihin muutamia villasukkia ja ompelemaan pieniä pipoja, joista osa näissä kuvissa.

Edellytykset omaan vanhemmuuteen kasvamiseen ja lapsiperhearjesta selviytymiseen ovat olleet isoksi onnekseni omalta kohdaltani hyvät, mutta tottakai haasteitakin on mahtunut matkaan kolmen lapsen kanssa ja siksi arvostus ensi- ja turvakodissa tehtävää työtä kohtaan on valtavan suuri. Apu, jota ensi- ja turvakoti tarjoaa sekä vanhemmille että lapsille on mittaamattoman arvokasta ja olikin ihana päästä edes pienellä panostuksella mukaan tähän hienoon projektiin. 

Toivottavasti nämä pienet villasukat ja pipot lämmittävät pieniä uusia ihmisenalkuja yhtä paljon kun niiden tekeminen lämmitti mieltäni!

-Piia

16.6.2017

KESÄÄ OLOHUONEESSA




Yksi edellisen postauksen keskeneräisyyksistä on ollut olohuoneen kesäisempi ilme. Olen kaivannut olohuoneeseen jo tovin jotain vähän keveämpää ja vaaleampaa pariksi ikkunoista sisään tulvivalle vihreydelle. Viime päivien ihana aurinkoinen sää sai vihdoin tarttumaan tuumasta toimeen ja hyvä niin, sillä johan tässä pian juhannuksessa ollaan!



Perinteinen koristetyynyjen päivittäminen on mitä parhain keino muuttaa sisustusta ja sen kummempia ihmeellisyyksiä ei tälläkään kertaa tarvittu. Päivitettyjen tyynyjen kaveriksi vielä kimppu koiranputkea ruokapöydälle ja sohvapöydälle muutama lehti hentoista kurjenpolvea ja olohuoneessa on nyt kovin kesäinen tunnelma!

Edessä on pitkästä aikaa vapaa viikonloppua vailla minkäänlaista suunniteltua ohjelmaa ja nyt kun alkuun pääsin, luulen että siltä to do-listalta saadaan muutama muukin kohta viikonloppuna rustattua yli. Terasseilla olisi paljon tehtävää ja varsinaiset kesäkukatkin on vielä hankkimatta, saattaapa kuistilla tuijatkin ruukuissa vielä talven jäljiltä olla. Ja se useamman kerran mainitsemani ikkunanpesu, edelleen tekemättä... Toisaalta pienet päivätorkut aurinkotuolissa voittavat monen muun puuhan mennen tullen, joten katsellaan mitä ehditään! Rentouttavaa alkavaa viikonloppua itse kullekin!

-Piia

13.6.2017

KESKENERÄISYYDESTÄ

  Olin ajatellut, että kouluvuoden loputtua arkikiireet vähän helpottavat ja monet to do-listalla olevat asiat tulevat hoidetuksi. Autuaasti olin unohtanut lasten harrastusten jatkuvuuden ja useammankin talkoovuoron ja tapahtuman, jotka ovat täyttäneet kalenteria myös kesäloman puolella. Mukavia ja tärkeitä juttuja kaikki, mutta toki myös aikaa vieviä.  Keskeneräisten ja tehtävien asioiden lista ei siis viime aikoina ole ainakaan päässyt lyhentymään.


 
Aulan tauluseinä on ollut purettuna jo useamman viikon, jotain uutta siihen tekisi mieli laittaa, mutta ajan puute syö inspiraatiota. Olohuoneessa peikonlehti taas töröttää vähän hassusti arkun päällä tyhjää seinää vasten. Siinäkin olisi tilaa jollekin, mutta mitä se sitten olisi. 

Kaikkialta löytyy myös nurinpäin käännettyjä penkkejä ja syrjään nostettuja tavaroita. Pieni neitimme on osoittautunut aika ehtiväiseksi tapaukseksi ja on erityisen innostunut kiipeämisestä ihan kaikkialle ja ihan kaiken aikaan. Äidin sisustaminen tapahtuu siis tällä hetkellä näiden reunaehtojen mukaisesti.

Keskeneräisyyden ja väliaikaisuuden sietäminen eivät ole ikinä kuuluneet parhaimpiin luonteenpiirteisiini. Hämmästyksekseni tällä hetkellä tilanne tuntuu kuitenkin jopa terapeuttiselta. On hyvä muistuttaa välillä itselle, että kaikkea ei tarvitse saada kerralla valmiiksi ja kyllä ne keskeneräisyydet asia kerrallaan kuntoon tulevat. Jos eivät nyt, niin syssymmällä sitten!

-Piia

6.6.2017

KESÄN ENSIMMÄINEN, AINA YHTÄ JÄNNITTÄVÄ

  Tänään on ollut ilmassa viimeinkin kesän tuntua. Vaikkei sitä viime viikonloppuna sään puolesta ollut, muuten sitten sitäkin enemmän, kun teimme vuoden ensimmäisen visiitin maalle. Yleensä maalla on tullut käytyä jo huomattavasti aikaisemmin, mutta nyt kylmä kevät ja muut kiireet ovat viivyttäneet tuonne kesäkodille pääsyä. 

Oli se sitten kesän ensimmäinen, toinen tai kuudes kerta, aina on kuitenkin yhtä jännittävää avata ovi, astua sisään isoon tupaan, kurkata keittiöön, kammareihin ja tutkia tutut nurkat. Tunnelmassa on jotain, mitä missään muualla ei ole. 


  Alunperin tarkoituksemme oli yöpyä maalla, mutta sää oli niin kylmä ja ison talon lämmittäminen vain yhtä yötä varten ei tuntunut järkevältä, joten ensimmäinen visiitti jäi tällä kertaa lyhyen päiväreissun mittaiseksi. Onneksi kesä on vasta alkamassa ja aika lomailulle maalla vielä edessä. Silloin on aikaa täyttää maljakot kukilla, olla, nauttia ja kuunnella täydellistä hiljaisuutta.

-Piia

1.6.2017

PALSTERNAKKA MUFFINSIT

 
Minulla on uusien sokerittomien leivonnaisreseptien kanssa jatkuvasti haku päällä. Vähän aikaa sitten törmäsin  Foolproof Living  blogiin, josta löytyy useita ihania reseptejä, joissa valkoisen sokerin sijaan on käytetty luonnollisia makeutusaineita. Kun makean nälkä päivänä eräänä iski ja jääkaapissa oli sopivasti yksi yksinäinen palsternakka, päätin ottaa testiin reseptin, joka kuulosti vähintäänkin erikoiselta! 
 
Kokeiluun pääsi siis tämä palsternakka muffinsien resepti. Pidän kovasti palsternakan mausta ja käytän sitä paljon esimerkiksi uunijuureksena, mutta leivontaan ei ole tullut aikaisemmin mieleenkään sitä kokeilla. Toisaalta porkkana sopii leivonnaisiin oikein hyvin ja palsternakassa on samaa makeaa makua, joten miksi ei. Alkuperäinen resepti ei ollut gluteeniton ja muutenkin päädyin muokkamaan reseptiä sen mukaan mitä kotona leivontahetkellä saatavilla oli ja hyvää tuli!


SOKERITTOMAT PALSTERNAKKA MUFFINSIT

1 iso palsternakka (n.200 g)
2,5 dl kaurajauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
2 kananmunaa
1 kypsä banaani
2 rkl agavesiirappia
0,5 dl rypsiöljyä
mantelilastuja

Kuori ja raasta palsternakka hienoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja sekoita joukkoon muussattu kypsä banaani, agavesiirappi sekä rypsiöljy, lisää lopuksi kuivat aineet ja sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään, älä vatkaa. 

Jaa taikina muffinssivuokiin, taikinasta tulee noin 12 muffinsia. Koristele mantelilastuilla. Paista 175 asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman, parhaimmillaan ovat lämpiminä, mutta maistuvat myös seuraavana päivänä!


Tämä resepti menee ehdottomasti vakkarileivottavien joukkoon! Palsternakka tekee muffinsista mehevän ja kardemumma antaa ihanan säväyksen makuun, suosittelen kokeilemaan!

Seuraavaksi täytyy ryhtyä kehittelemään jotain ihanaa sokeritonta raparperista. Vähän joutuu tosin  vielä oman pihan raparpereja odottelemaan, vaikka toukokuu juuri kesäkuuksi kääntyikin, eivät raparperit ihan vielä ole tarpeeksi isoja leivottavaksi. Toisin oli viime vuonna, jolloin ensimmäinen raparperipiirakka tuli leivottua jo muutama viikko sitten, ohje siihen löytyy  täältä, se oli aikaa ennen elämää ilman valkoista sokeria eli varsin imelästä reseptistä on kyse! Palataan siihen sokerittomaan jahka räntä- ja raesateista päästään! Hyvää alkanutta kesäkuuta säästä huolimatta!

-Piia