Aulan seinän maalaamisesta on nyt nelisen kuukautta. Ennen reikäjuustoa muistuttanut seinä on saanut maalaamisen jälkeen pysyä ehjänä ja tyhjänä. Erilaiset asetelmat ovat edelleen perinteiseen tapaan vaihdelleet lipaston päällä ja yksi suosikkitauluistani, Riikka Kantinkosken herkkä printti on nojannut lipaston päällä seinään.
Mitä kauemmin seinä on ollut tyhjillään, sitä suurempi kynnys ensimmäisen naulan naulaamiseen on tullut. Tämä ei ole tapaistani, sillä yleensä vasara on kädessä ja naula seinässä ennen kuin asiaa on välttämättä ihan loppuun saakka edes mietitty. Ehkä kärsivällisyyteni on kasvanut tämän neitseellisen seinän myötä, toisaalta olen edelleen pitänyt sen tyhjyydestä entisen runsaan taulukollaasin jälkeen.
Nyt kuitenkin tuli aika tarttua vasaraan. Syynä ei vieläkään ollut ihan täysi varmuus siitä, mitä seinään loppuen lopuksi tulee ja millainen kokonaisuus siihen syntyy useammasta taikka vain muutamasta taulusta. Syynä ensimmäisen naulan lyömiseen oli, että seinään nojatessaan taulu on jo muutaman kerran valunut paikaltaan ja viimeksi näin tehdessään se lohkaisi yhden ihanista Iittalan Ruutu-maljakoistan enkä enää uskaltanut jättää sitä vain nojailemaan. 
Ensimmäinen naula on siis lyöty ja luulenpa, että se seuraava on jo vähän helpompi. Ja nyt kun tuo taulu on paikallaan, myös ajatus siitä mitä sille kaveriksi, on alkanut hahmottumaan. Jotain vähän erilaista on mielessä, mutta katsotaan pikkuhiljaa miten ajatus jalostuu.
-Piia
Upean näköistä <3 Kannattaa muuten harkita tauluteippiä naulaamisen sijaan. Ei jää jälkiä ja helpompi vaihtaa paikkaa jos ekalla kerralla ei mieluinen paikka löydy :-)
VastaaPoistaKiitos! <3 Ja kiitos vinkistä, täytyy tauluteippiä joskus kokeilla. Olen siitä aikaisemminkin kuullut, tosin täytyy myöntää, että vähän skeptisesti olen siihen suhtautunut, mutta kokeilemallahan se selviää! :)
Poista