Takana viikonloppu iloa, rakkautta, juhlaa, onnen hetkiä, liikutuksen kyyneliä ja kaunis nimi ihanalle tyttärelleni, mutta kastajaisista lisää myöhemmin. Nyt teki mieli kuvata kauniita pieni kohtia kodista, juhlien jälkeisiä asetelmia ja samalla yrittää päästä eroon jonkinlaisesta valkoisen paperin kammosta, joka on lähiaikoina vaivannut.
Ehkä se on viime viikkojen kiire, yöheräämiset vauvan kanssa, päätään nostanut itsekriittisyys kuvia ja tekstejä kohtaan, laiskuus tai mikä lie, joka jumittaa sormet näppäimistöllä ja aiheuttaa kysymyksiä: Mistä ja mitä kirjoittaisin? Kenelle ja miksi? Kuka näitä lukee ja kiinnostaako tämä ketään?
Tämä ei ole puhdas sisustusblogi eikä käsityöblogi vaan välillä myös
kakkuja ja muuta kerrontaa. Hankalasti kategoroitava tapaus, kuten taitaa olla myös kirjoittajansakin. Ehkä on taas aika muistuttaa itseä niistä
ajatuksista, jotka pian vuosi sitten saivat
aloittamaan ikioman blogin kirjoittamisen. Tämä on ennen kaikkea omaa
aikaani, omaksi iloksi, päiväkirja pienestä palasta elämääni. Ja kaikki muu on mahtavaa bonusta; jokainen lukija, jokainen ihana kommentti, jokainen bloggaamisen kautta saatu ystävä ja tuttava ja kaikki muu mukava, jonka harrastus on tuonut tullessaan. Ehkä pitäisikin taas vaan miettiä vähemmän ja kirjoittaa
enemmän juuri silloin kun siltä tuntuu. Toivotaan, että näillä ajatuksilla saadaan voitto valkoisesta paperista!
Mutta toki olisi mukava kuulla mikä siellä ruudun toisella puolella kiinnostaa! Maistuuko sekametelisoppa vai pitäisikö pysytellä paremmin jossain tietyssä aihepiirissä? Onko jotain postaustoiveita? Oliko tämä täysin sekavaa ajatuksen juoksua ja olisiko jo aika mennä nukkumaan? ;D
-Piia