HABITARE 2019

Syksy ja niin myös  Habitare on täällä taas. Vuoden ykköstapahtuma sisustuksen saralla tarjoaa jälleen ideoita, elämyksiä ja inspiraatiota viiden päivän ajan jokaiselle sisustuksen ystävälle. 

Tämän vuoden Habitare on rakentunut Mindspaces – Mielen tiloja -teeman ympärille, jossa tilaratkaisujen, materiaalien, värien, tuoksujen, valaistuksen ja esineistön keinoin luodaan tunnetiloja ja niiden ajatellaan palvelevan elämän erilaisia tarpeita. Vaikka teema itselleni vähän irralliseksi jääkin, ovat erityisesti erilaiset materiaalit ja värit sekä esineistö tämän vuoden Habitaressa voimakkaasti läsnä ja nähtävissä muun muassa Bo LKVn, Adean, Asun-lehden ja Hakolan osastoilla. 

Tämän vuoden Habitare oli minun silmääni myös erityisen värikäs. Vaikka neutraali skandinaavinen värimaailma oli sekin edustettuna, oli värien käyttö virkistävän rohkeaa. Väreistä esiin nousivat erityisesti violetti, jota löytyi muun muassa Finarten osastolta, Skannon sähkönsininen näkyi kauas ja Signals trendinäyttely oli jo tuttuuntapaan runsas ja rohkea niin värien kuin sisustuksenkin osalta.

Runsaus näkyi myös erilaisissa asetelmissa. Useista erilaisista esineistä koostuvien asetelmien rinnalla oli asetelmia samankaltaisista esineistä, joista muodostui yllättävänkin mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Runsautta ja väriä oli myös erilaisissa rönsyävissä kukkakimpuissa, joita oli edellisiltä vuosilta tuttujen heinien ja kaislojen joukossa huomattavan paljon. 

Parasta antia Habitaressa minulle tarjoili The Block, jossa on esillä kiinnostavien uusien muotoilijoiden tuotteita. Erityisesti Laura Itkosen taidokkaat pienesineet ja upeat keraamisen seinäkoristeet veivät sydämeni! Myös UU Marketin värikkäät keramiikka- ja lasityöt sekä Milla Vaahteran mobilet olivat erityisen inspiroivia. Isoimpien toimijoiden osastoista upeasti uudelleen ajateltu ja innovatiivisin osasto oli Tarkettilla, jonka iQ Surface oli tuotu hienosti esiin installaation keinoin.

Kaikkinensa jälleen inspiroivaa ja ajatuksia herättävää! Tätä ja paljon muuta esillä siis Helsingin messukeskuksessa sunnuntaihin 15.9.2019 saakka. 

-Piia

Ps. Jos olisin ennustaja, ennustaisin, että viherkasvisaralla seuravaa kova juttu on japaninvaahtera.

OMENAPIIRAKKA KOOKOKSELLA JA VALKOSUKLAALLA

Olen leiponut paljon herkullisia piirakoita ja kakkuja, mutta tämä omenapiirakka meni kyllä heittämällä top3seen ellei jopa ihan kärkipaikalle! Löysin Maku-lehdestä reseptin, josta sovelsin oman version ja voi jösses miten hyvää siitä tuli. Tätä syötiin eilen kilpaa koko perheen voimin ja harvoin on joku herkku huvennut niin nopeasti kuin tämä piirakka. 

Kookoksella ja valkosuklaalla höystetty omenapiirakka on ihanan tahmea ja sopivan makea. Maistuu herkulta hieman lämpimänä, mutta toimii täydellisesti vielä seuraavanakin päivänä. Jos siis sitä seuraavalle päivälle sattuu jäämään. Reseptikään ei suurempia kokkaustaitoja vaadi, sulatuksen ja sekoituksen kun hallitsee niin hyvää tulee.

OMENAPIIRAKKA KOOKOKSELLA JA VALKOSUKLAALLA (GLUTEENITON)

150 g voita tai leivontamargariinia

100 g valkosuklaata

1 tölkki kondensoitua kookosmaitoa

0,5 dl sokeria

2 kananmunaa

1,5 dl kaurahiutaleita

2 dl kaurajauhoja

1 dl kookoshiutaleita

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2 tl kanelia

4-5 omenaa

(mustaherukoita)

Sulata voi ja valkosuklaa liedellä vesihauteessa. Mikäli haluat piirakasta maidottoman, käytä maidotonta valkosuklaata ja maidotonta leivontamargariinia. Vatkaa hieman jäähtyneen voi-suklaa-seokseen sekaan kondensoitu kookosmaito, sokeri ja kananmunat.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa vähitellen taikinan joukkoon. Kuori ja pilko omenat ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Sekoita omenakuutiot varovasti muun taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, jonka pohja on peitetty leivinpaperilla, minulla oli käytössä halkaisijaltaan 24 cm oleva vuoka.

Alkuperäisessä reseptissä taikinan päälle ripoteltiin vielä mustaherukoita ja minäkin näitä käytin kun sattui sopivasti jääkaapissa olemaan, mutta mielestäni pärjää kyllä hyvin ilman.

Paista 180 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia ja anna jäähtyä hetki, jos maltat, aina seuraavaan päivään saakka. 

Monet omenapiirakat tuppaavat jäädä vähän kuiviksi, mutta sitä tämä ei todellakaan ole. Tämä piirakka ei tarvitse myöskään kaveriksi vaniljakastiketta tai jäätelöä tai muuta lisuketta, on juuri täydellinen ihan sellaisenaan!

Omenoiden sijaan piirakkaan sopii varmasti mikä tahansa hapan hedelmä tai marja ja ajattelinkin testata seuraavaksi piirakan puolukalla, nousee jo vesi kielelle pelkästä ajatuksesta!

-Piia

KAUNEIN SÄHKÖPYÖRÄ

Kaupalllinen yhteistyö:  Fantic /  Funbike Oy

 

Noin suurin piirtein otsikon mukaisella kriteerillä ryhdyin kesällä tutkailemaan tarjolla olevaa sähköpyörävalikoimaa kun mieheni oli saanut myytyä minulle ajatuksen, että jos aion hankkia uuden pyörän, ota sähkö. 

Olen sellainen vähän peruslaiska ja mukavuudenhaluinen tyyppi. Jos auto on pihassa, istuudun mieluusti sen kyytiin. Toisaalta minulla on vain noin kolmen kilometrin mittainen työmatka, joka on vähän noloakin kulkea päivittäin autolla, taittuisihan se helposti myös pyörällä ja siitä saisi samalla hyvin arkiliikuntaa. 

Asumme kuitenkin mäen päällä ja jos työpaikalle mentäessä matka pyöräillen kestää vartin, on kotimatka vähintäänkin tuplasti sen pituinen kiitos jäätävän nousun. Ja yleensä juuri päivän päätteeksi on se kiire hakemaan pienintä päiväkodista, laittamaan ruokaa ja hoitamaan isoimpia harrastuksiin. Päivittäinen auton starttaaminen on itselleni mukamas hyvin perustelluista syistä huolimatta ruvennut tuntumaan turhalta ja tietenkin myös epäekologiselta kun vaihtoehtojakin olisi olemassa.

Minulle sähköpyörä on ollut vähän vieras ajatus. Onko mitään järkeä pyöräillä, jos pyöräily on avusteista? Onko se sitten sama jos mopon kyytiin hyppäisi? Ja ehkä isoimpana kysymys, onko sähköstä oikeasti niin paljon iloa, että siihen kannattaisi sijoittaa melkeinpä pikkuauton verran rahaa ja että se motivoisi minua valitsemaan aamuisin auton sijaan pyörän? 

Olin päässyt talvella testaamaan ensimmäistä kertaa sähköpyörää ja tuolloin kyyti teki ihan hyvän vaikutuksen. Avusteinen pyöräily oli huomattavasti kevyempää ja vauhtikin tuntui aika mukavalta. Fiilis joka kokeilusta jäi oli, että ei ollenkaan pöllömpi juttu ja tätähän voisi oikeasti harkita.

Kesälomalla olin päättänyt, että syksyllä ryhdistäydyn työmatkojen suhteen ja pyrin kulkemaan auton sijaan pyörällä. Jotta tämä toteutuisi, joutuisin kuitenkin sanomaan hyvästit jo lähes kaksikymmentä vuotta vanhalle hyvin palvelleelle Helkamalla ja hankkimaan uuden polkupyörän. Sähköpyörä alkoi tuossa vaiheessa tuntumaan erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta. 

 

Minä ryhdyin selailemaan sähköpyörävalikoimaa ulkonäkö edellä, mutta jos aikoo sijoittaa sähköpyörään ison rahan on syytä vertailla myös pyörien teknisiä ominaisuuksia. Jotta hankinta kestää aikaa ja ennen kaikkea motivoi pyöräilemään, tulee kiinnittää huomiota muun muassa akun kestoon, moottorin laatuun, rungon painoon, vaihteistoon sekä avustuksen määrään ja laatuun, eikä siitä toki haittaa ole, jos nämä kaikki tulevat kauniissa paketissa.

Suosituksen kautta päädyin tutustumaan Fanticin sähköpyörävalikoimaan. Fantic on italialainen merkki, joka tunnetaan moottoripyöristä ja joka on sittemmin laajentanut valikoimansa myös sähköpyöriin, Suomessa pyörää myy espoolainen Funbike Oy. Kun Fanticin valikoimasta löytyi pyörä nimeltä Seven Days Metro Easy, matalarunkoinen ja valtavan kaunis sähköpyörä, joka on myös teknisiltä ominaisuuksilta laadukas, oli valinta helposti tehty.

Seven Days Metrossa akun kesto on keskimäärin 100 km, mikä on markkinoilla verrattaen hyvä luku. Pyörässä on kymmennen vaihdetta ja viisi erilaista avustustehoa sekä talutusavustin, mikä on kohtuu raskasrunkoisessa pyörässä erinomainen ominaisuus. Renkaat ovat jotain tavallisen pyörän renkaan ja fatbike-renkaan väliltä, mikä tekee pyörästä vakaan ajaa. Akku on sijoitettu tarakan alle ja edessä oleva näyttö on selkeä ja informatiivinen. Ulkonäöllisesti jokainen yksityiskohta on mietitty kahvoista satulaan ja valkokylkisiin renkaisiin. 

Muutaman viikon ajokokemuksella pyörä on osoittautunut todella hyväksi, jopa vielä paremmaksi kuin olin osannut edes ajatella! Leveät renkaat toimivat monenlaisessa maastossa eivätkä pienet jympsyt tunnu ajaessa. Ja avustus, se on aivan mahtava! Viiden eri tehon lisäksi avustus tuntuu myös tunnustelevan polkemisen voimakkuutta ja suhteuttavan sen avustuksen tarpeeseen. Ylämäet ovat kuin leikkiä aikaisempaan verrattuna ja pyöräily tuntuu aivan uudella tavalla mukavalta!

Ennakkoluulot, joita minulla etukäteen oli, ovat kaikonneet. Sähköpyöräily käy kuntoilusta siinä missä avusteeton pyöräily. Avustustehoa säätämällä tai sulkemalla vaikka kokonaan pois pyöräilystä saa juuri niin raskasta kun haluaa. Ja vaikka avustus on täysillä, joutuu silti polkemaan, mopoa pyörästä ei siis saa vaikka haluaisi.

Entä motivaatio työmatkapyöräilyyn? Kyllä, sitä pyörä on tuonut sataprosenttia lisää. Pyörän hankinnan jälkeen olen muutaman kerran joutunut lähtemään töihin autolla ja tästä on heti huono omatunto. Olen kuitenkin ajatellut niin, että jos viidestä aamusta vähintään kolmena valitsen pyörän, on sekin jo yli puolet vähemmän autoilua kuin ennen. 

Sähköpyörä ei ole mikään edullinen hankinta, mutta uskaltaisin jo tällä kokemuksella sanoa, että jokaisen euron arvoinen! Jos mielessäsi on käynyt sähköpyörän hankita, suosittelen kokeilemaan, testaamaan ja yllättymään. Ja jos se hyvä ja kaunein on hakusessa, ei Seven Daysin kanssa voi mennä kovin paljon pieleen!

-Piia

*pyörästä saatu alennusta kaupallisen yhteistyön myötä