Jos vielä elokuun alkupuolella tuntui, että onpa tämä kesän jälkeinen arki jotenkin ihanan leppoisaa ja seesteistä, on ajatus viimeistään muutaman viime viikon aikana unohtunut. Kalenterin täyttyessä harrastuksista, vanhempainilloista ja erilaisista palavereista, työreissuista sun muista menoista, tuntuu että hatussa on pitelemistä jotta mukana pysyy!
Pidän rutiineista ja siitä, että aikataulut ovat selkeät ja toistuvat. Ennen kuin arki taas vähitellen asettuu uomiinsa ja muistan jälleen kenen pitää olla missä ja milloin, huomaan olevani vähän hukassa ja stressaantunut. Kun rutiinit pikku hiljaa löytyvät ei kiire tunnu niin kiireiseltä. Sillä vaikka kuinka epätrendikästä sitä onkaan sanoa, niin kyllä, kiirettä on pitänyt ja varmasti syksyn mittaa sitä on lisää luvassa.
Kiireestä ei saisi valittaa ja se on itse aiheutettua. Ei ole, ei ainakaan aina. Ja valittaakin saa jos siltä tuntuu. Ja vaikka näin syksyn aluksi tuntuu, että juna nimeltä arki lähti asemalta kun itse olin vielä lippuluukulla, saan sen varmasti kohta kiinni ja sitten siitä taas nauttii, siitä touhukkaasta arjesta, kiireineen kaikkineen!
-Piia
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!