18.9.2018

MEHEVÄ OMENAPIIRAKKA

Syksyyn olennaisesti kuuluva herkku on omenapiirakka. Kotimaisissa omenoissa on ihan oma makunsa, joka on vielä parempi jos ne on oman pihan puista poimittuja.

Kuopuksen nimipäivä viikonloppuna oli hyvä syy leipoa herkullinen piirakka pienen nimipäiväsankarin avustuksella, mehukas ja muheva, juuri sellainen kuin omenapiirakan kuuluu olla.


 

MEHEVÄ OMENAPIIRAKKA (GLUTEENITON)

pohja
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl kookossokeria
2½ dl maustamatonta jogurttia
7 dl gluteenitonta kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
150 g voita tai leivontamargariinia

täyte
1 dl kookossokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
1 prk sitruuna-limerahka
1/2 prk kermaviiliä
5 omenaa

Vatkaa munat ja sokeri keveyesti käsin. Lisää joukkoon maustamaton jogurtti sekä jauhot ja leivinjauho. Lisää viimeisenä pehmeä, vähän sulatettu voi ja sekoita hyvin. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää taikinan päälle. Kuori omenat, viipaloi ja lisää täytteen päälle. Paista noin 200 asteisessa uunissa noin 40-50 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kypsä. Mikäli omenat tummuvat liikaa, voi vuuan peittää jossain vaiheessa foliolla.

Herkuttele vähän lämmin piirakka sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera. Pohja toimii muuten myös yksinään syksyn toisen herkun, puolukan kanssa.

-Piia

12.9.2018

HABITARE 2018



Sisustussyksyn odotetuin tapahtuma  Habitare käynnistyi tänään ja tarjoaa inspiraatiota kodin sisutukseen yhteensä viiden päivän ajan sunnuntaihin saakka.




Habitaren tämän vuoden teema lupaa nostaa esiin asioiden alkuperää, aitoutta ja persoonallisuutta. Minulle tämän vuoden Habitare näyttäytyi lämpimänä, luonnonläheisenä ja kodikkaana.




Esillä on paljon aitoja materiaaleja, pieniä yksityiskohtia, näyttäviä katseenvangitsijoita sekä runsaita ja kerroksellisia sisustuksia. Väreinä erityisesti sinapinkeltainen, ruskeansävyt sekä harmaanvihreä nousivat esiin. Erilaiset heinät ja kaislat somistivat useaa osastoa, samoin keramiikkaa erilaisissa muodoissa näkyi paljon.







Kokonaisuudesssaan Habitare oli tänäkin vuonna kaunis, inspiroiva ja elämyksiä kaikille aisteille tarjoava!

-Piia

10.9.2018

KÄSITYÖTERAPIAA



Jos minulla olisi enemmän omaa aikaa, käyttäisin siitä ehdottomasti ison osan käsitöihin. Käsityöt ovat toimineet minulle jo pitkään tapana rentoutua, sellaisena kevyenä terapiana. Oli se sitten neulomista, ompelua, askartelua tai jotain muuta, ei sillä niin väliä.




Viime viikonloppuna terapiaa tuli tupla-annos kun vietin lauantain sekä osan sunnuntaista rakukeramiikkakurssilla ystävän kera. Saven työstämisessä jos jossain on jotain hyvin terapeuttista. Keskittyessä intensiivisesti halutun muodon tekemiseen unohtaa helposti kaiken ylimääräisen. Ja kun ei ota lopputuloksesta stressiä se on myös valtavan hauskaa ja rentouttavaa.




Varsinkin rakun kanssa lopputulosta on turha stressata, sillä muodon jälkeen tulee vielä useampi polttovaihe ennen valmista esinettä. Lopullinen ulkonäkö rakulle tulee tulesta ja savusta ja riippuu niin pintakäsittelystä, polttoajasta, hapetuksesta ja monesta muusta, joka näin ensi kertalaiselle jäi vielä arvoitukseksi.

Se millaisia omista töistä lopulta tulee, saa odottaa vielä muutaman viikon. Tuolloin työt viimeistellään ja tehdään viimeinen polttovaihe, joka kuulosti valtavan jännittävältä. 
 



Minulle kuitenkin itse tekeminen on melkeinpä lopputulosta tärkeämpää. Se, että saa käsillään jotain konkreettista aikaiseksi ja siinä samalla voi nollata aivojaan, on valtavan hieno tunne joka itsessään jo palkitsee. Vaikka ei sekään toki haittaa, jos näistä vielä keskeneräisistä maljakoista, oivatoikka-lookalike-pöllöistä ja muista mitä viiden kilon saviköntistä syntyi, tulisi lopulta jotain valtavan upeaa!

-Piia

2.9.2018

ARKI LÄHTI JO

Jos vielä elokuun alkupuolella tuntui, että onpa tämä kesän jälkeinen arki jotenkin ihanan leppoisaa ja seesteistä, on ajatus viimeistään muutaman viime viikon aikana unohtunut. Kalenterin täyttyessä harrastuksista, vanhempainilloista ja erilaisista palavereista, työreissuista sun muista menoista, tuntuu että hatussa on pitelemistä jotta mukana pysyy! 


Pidän rutiineista ja siitä, että aikataulut ovat selkeät ja toistuvat. Ennen kuin arki taas vähitellen asettuu uomiinsa ja muistan jälleen kenen pitää olla missä ja milloin, huomaan olevani vähän hukassa ja stressaantunut. Kun rutiinit pikku hiljaa löytyvät ei kiire tunnu niin kiireiseltä. Sillä vaikka kuinka epätrendikästä sitä onkaan sanoa, niin kyllä, kiirettä on pitänyt ja varmasti syksyn mittaa sitä on lisää luvassa. 


Kiireestä ei saisi valittaa ja se on itse aiheutettua. Ei ole, ei ainakaan aina. Ja valittaakin saa jos siltä tuntuu. Ja vaikka näin syksyn aluksi tuntuu, että juna nimeltä arki lähti asemalta kun itse olin vielä lippuluukulla, saan sen varmasti kohta kiinni ja sitten siitä taas nauttii, siitä touhukkaasta arjesta, kiireineen kaikkineen!

-Piia

21.8.2018

MALJAKOSSA NYT

Kotia ovat viimeiset kuukaudet koristaneet maljakoissa lähes yksinomaan oman perennapenkin kukat tai ojanpientareelta matkaan poimitut luonnonkasvit. Kun ilmaisen kukkakaupan valikoima käy pikkuhiljaa vähiin, olen muutamaan otteeseen kääntynyt jo kukkakaupan puoleen. 

En varsinaisesti ole kukkivien kukkien ystävä ja kuten olen aiemminkin kertonut, pidän enemmän risuista, oksista ja muista erikoisuuksista, joita usein löytyy sieltä kukkakauppojen takapöydiltä. Tykkään myös valita sellaisia kasveja, jotka kestävät mahdollisimman pitkään ja nyt taas entistä enemmän pinnalla oleva kuivakukkatrendi sopii minulle erityisen hyvin.


Olohuoneen ja keittiön ruokapöytien päällä maljakoista löytyy tällä hetkellä jo vähän kuivuneita ruostekukkia. Kukkakaupassa kerrottiin, että vielä hieman vihertävä kukinto muuttuu pikkuhiljaa kokonaan kauniin ruosteenväriseksi ja kukan voi antaa kuivua. Herkkä, hentoinen ja kauniin värinen.


Aulan kaapin päällä taas on isot ja näyttävät kuivuneet kukinnot. Näiden nimiä en tietänkään enää muista, jotain tekemistä sillä oli porkkanan kanssa, mutta nimestä viis, kauniita ovat nämäkin. 

Sekä ruostekukka että mystinen porkkana ovat molemmat hyvin syksyyn sopivia ja kestävät kunnes niihin kyllästyn. Ja kumpainenkin kustansi vain muutaman euron per oksa, ei huono ominaisuus sekään!

-Piia

17.8.2018

TAAS SISUSTUTTAA


Kuumana kesänä kodin viileänä pitäminen on ollut ainoa kotiin liittyvä ajatus ja sisustusinspiraatio on ollut helteellä hukassa. Kun illat pimenevät, sää viilenee ja ilma tuoksuu jo ihan vähän syksylle on alkanut taas sisustuttamaan. 

Varovainen syyssisustelu on ollut helpointa aloittaa muutamasta uudesta koristetyynystä olohuoneeseen. Alkavaan syksyyn sopivat hyvin lämpimät kuparin ja ruskean sävyt, joita olen aikaisemmin vähän vierastanut. Pikkuhiljaa noihin sävyihin on kuitenkin ehtinyt syntyä pieni ihastus ja uudet tyynyt sopivatkin minusta erinomaisesti tuohon sohvalle ja tuovat mukavasti lämpöä sisustukseen.



Sisustelua olohuoneessa pitäisi jatkaa ripustamalla verhot, kesäkuussa pessyt verhot kun odottavat edelleen pääsyään ikkunaan. Tosin ikkunatkin ovat vielä pesemättä, joten turhaako sitä kiirehtimään. Olen myös ehtinyt jo tottua ikkunoiden verhottomuuteen, joka sekin on välillä ihan mukavaa vaihtelua sisustukseen.



Vaikka rakastan kesää, sen vehreyttä ja kepeyttä, on tämä kesä lämpötilan puolesta ollut minulle vähän liikaa. Toivotankin siis oikein tervetulleeksi viileämmän sään, villasukat ja kaulahuivit. Ja sen, että sisustaja sisälläni alkaa heräilemään mitä syvemmälle syksyyn mennään!

-Piia

10.8.2018

TAUON JÄLKEEN

Heinäkuu ja kesäloma kuluivat kuin varkain ja arki ja elokuukin ovat päässeet jo hyvää vauhtiin ilman yhtään blogipostausta. Suunnittelemattomasti blogilomasta tuli yli kuukauden mittainen ja illat ilman tietokonetta ovat tuntuneet todella mukavilta. Sillä sieltähän se aika bloggaamiseen kolmen lapsen perheen ja kahdeksasta-neljään työn kanssa löytyy, illoista ja yleensä niistä liian myöhäisistä tunneista. 


Tauon aikana on käynyt mielessä sanoa viimeiset heipat, sulkea blogi ja katsoa jäisikö silloin enemmän aikaa liikunnalle, pitemmille yöunille, toiselle lautapelikierrokselle, useammille villasukille. Toisaalta bloggaaminen on jo pian kymmenen vuotta ollut osa elämää, kanava purkaa luovuutta ja tehdä jotain omaa, siitä luopuminen tuntuisi varsin haikealta. 


Voi olla että blogi päivittyy entistäkin verkkaisempaan tahtiin, voi olla että kirjoitan heti huomenna jotain lisää, voi olla, että on hyvästien aika ja bloggaamisen sijaan elämään löytyy jotain muuta. Katsotaan kuinka käy. Joka tapauksessa ihanaa elokuuta ja syksyn tuoksua itse kullekin, mitä sitten tuokin tullessaan.

-Piia

8.7.2018

IHAN LOMALLA

Kesäloma on aloitettu siellä missä on kaikista kauneimmat kammarit. Siellä missä kesäkukat valtaavat pihan ja pellonreunat ja missä on aikaa ottaa kirjan käteen ja kääriytyä viltin alle. Siellä missä on sateellakin hyvä olla ja kaikki tuntuu vähän kevyemmältä. 

Pienen kaupunkipyrähdyksen ja ihanan mökkiviikonlopun jälkeen sinne on taas hyvä palata. Vaihtaa tuoreet kukat maljakkoon ja olla taas ihan lomalla muutama päivä. Kesäkoti maalla, rakastan!

-Piia

28.6.2018

PERSIKAN PUNAISET SUKAT JA TUTTINAUHA


Kesä on hiljentänyt puikkojen tahtia ja vähissä ovat olleet viime aikoina valmistuneet neulomukset. Muutama tärkeä sentään on valmistunut. Pienen pienet persikan punaiset sukat ja kaveriksi niille suloisen virkatun tuttinauhan tein rakkaan serkkuni tyttärelle, ihanalle pienelle uudelle ihmeelle.


Nämä pienet sukat ovat mukavaa neulottavaa; valmistuvat nopeasti ja valmiina ovat niin valtavan söpöt. Ja junasukat ovat mallina pieniin jalkoihin ne parhaat. Itse olen monesti oikaissut niin, että teräosan olen tehnyt sileänä neuleena ja hyvin ovat silloinkin jalassa pysyneet. 

Ehkä pitäisi kokeilla itsellekin tuollaisilla varsilla sukat tehdä. Josko siitä seuraava projekti puikoille, sellainen, jonka voisi nimetä kesälomaprojektiksi, sillä vielä yksi päivä ja sitten se alkaa, kovasti odotettu kesäloma!

-Piia

23.6.2018

JUHANNUSKRANSSI

 
Kun oma sulhanen on juhannuksena jo kainalossa, eikä seitsemää kukkaa tarvitse kerätä tyynyn alle sulhon selvittämiseksi, voi niistä kiepauttaa juhannuskranssin. Ja minkä ihanan kranssin luonnonkukista saakaan! Kaunis, herkkä ja niin kesäinen!


 
Ja huomenna, kun juhannus on ohi, voi tämän nimetä kesäkranssiksi ja jatkaa ihastelua niin kauan kun kukat kestävät. Ja tämän jälkeen tehdä vaikka toisen!

Valoa ja kukkien tuoksua juhannuspäivän iltaan ja yöhön!

-Piia

21.6.2018

JUHANNUS KOTONA

Tänä vuonna vietämme juhannusta kotona. Edellisestä kotijuhannuksesta on jo useampi vuosi ja  vaikka rakastankin juhannusta maalla, on tämä kaupunkijuhannus ihan hyvä vaihtoehto sekin. Tärkeintä näissä juhlapyhissä on kuitenkin se kenen kanssa ne viettää, ei missä niitä vietetään.  

Kun lapsuuteeni juhannuksiin kuuluivat kokko, saappaanheitto ja latotanssit, nuoruudessa festarit tai mökkeilyt kaveriporukalla, ovat juhannukset nykyisin rentoa yhdessä oloa perheen ja ystävien kanssa hyvän ruuan ja leppoisan oleilun parissa. Maalla toki on oma tunnelmansa, jota kaupunkiin ei voi tuoda, mutta muuten kaikki tämä onnistuu vallan mainiosti myös kaupungissa.


Myös kaupungissa lämmitetään huomenna juhannussauna, jota varten sidotaan oman pihan koivusta vasta. Tehdään ehkä juhannustaikoja ja nostetaan malja kesälle, yöttömälle yölle ja yhdelle vieraistamme, joka on vasta muutaman viikon ikäinen. Satoi tai paistoi, juhannus on varmasti ihana!

Oikein hyvää juhannusta jokaiselle oli se sitten kaupungissa, maalla, mökillä tai festareilla!
-Piia

18.6.2018

UUDET PERUNAT JA PAAHTOSUOLA

 
Kesän ensimmäiset uudet perunat maistuvat aina aivan valtavan hyviltä. Ja nimenomaan ne suomalaiset uudet perunat, eivät ruotsalaiset, joita joka vuosi testataan ja todetaan, että ovatpa ne vetisiä ja eivät yhtään niin hyviä kuin kotimaiset. Uudet perunat maistuvat kesälle ja vaikka en itse juurikaan perunaa muuten syö, kesälautaselle ne ehdottomasti kuuluvat. 

Lapsuudessani uusien perunoiden kanssa syötiin aina paahtosuolaa tai puahtsuoloo, kuten savoksi sanottiin. Paahtosuola on käsittääkseni savolainen erikoisuus, perinneherkku, joka valmistetaan kolmesta raaka-aineesta: suolasta, voista ja ruisjauhoista. Jos uudet perunat ovat jo sinällään hyviä, voinokareen ja paahtosuolan kanssa ne ovat vastustamattomia! 

Gluteenittoman ruokavalion vuoksi paahtosuola on valitettavasti jäänyt jo usemman vuoden uupumaan uusien perunoiden kyljestä. Nyt päätin, että tuota herkkua on taas saatava ja päätin kokeilla, josko jotain sinnepäin saisi valmistettua kaurajauhoista ja ilokseni kaurajauhosta tehty paahtosuola osoittautui lähes yhtä hyväksi kun alkuperäinen herkku! 



Paahtosuola (gluteeniton)

n. 50 g voita
n. 1 dl kaurajauhoja
1-2 tl suolaa

Laita pannulle voi ja kaurajauhot. Ruskista jauhoja, sekoittele ja kopsuttele lastalla, jotta paahtosuolasta tulee irtonaista, ole tarkkana, että jauhot eivät pala. Kun jauhot ovat ruskistuneet lisää suola ja tarkista maku. Jos haluat tehdä virallista versioita, käytä kaurajauhon sijaan ruisjauhoja.

Kesäherkkua parhaimmillaan on kun uudet potut ja paahtosuola yhdistetään vielä raikkaaseen salaattiin - puhtaita, aitoja makuja, nam! Paahtosuolaa kannattaa kokeilla myös esimerkiksi kalakeiton kaverina taikka leivän päällä. Ja ehdottomasti juhannuspöydässä!

-Piia