22.4.2018

SUNNUNTAI MOOD

  Tiedättekö sen sellaisen ihanan raukean vieraiden ja juhlien jälkeisen sunnuntaitunnelman? No tänään minulla on sellainen. Takana on ihana viikonloppu ystävien ja läheisten seurassa, joka jättää jälkeensä vähän väsyneen, mutta onnellisen olon. 

Pieni päivänsankari nautti eilen juhlistaan ja saamastaan huomiosta. Tänään äiti voi puolestaan istahtaa päiväunien ajaksi hyvillä mielin sohvalle, herkutella eilisen kakun jämillä, lukea muutaman sivun hyvää kirjaa ja nauttia samalla juhlia varten siivotusta ja järjestellystä kodista.


  Tämän viikonlopun jälkeen näitä leppoisia sunnuntaipäiviä on luvassa todennäköisesti enemmänkin, sillä kalenteri näyttää tulevina viikonloppuina pääasiassa tyhjää ja näin ei ole tainnut olla sitten joululoman, tai no ainakaan viimeiseen pariin kuukauteen kun lasten harrastukset ja muut menot ovat täyttäneet viikonloput hyvin tehokkaasti. Juuri nyt kevät ja kiireettömyys kuulostavatkin aika ihanilta yhdessä! 


Tosin lapsiperheessä tuo kiirettömyys on ehkä kuitenkin enemmän mielentila kun todellisuutta, sillä näin sunnuntainakin pyykkikone pyörii, astianpesukone odottaa tyhjennystä ja ruokaakin on laitettava. Onneksi nekin voi ainakin yrittää tehdä kiireettömästi ja ilman stressiä, varsinkin näin sunnuntaina! 

-Piia

19.4.2018

SYNTTÄREIDEN SUUNNITTELUA

Meidän  kaksivuotiaan syntymäpäiviä juhlitaan tulevana viikonloppuna. Kuten olen aiemminkin kertonut, minusta juhlien järjestäminen on ihanaa puuhaa! Tarjoilujen ja koristelujen suunnittelu on hauskaa ja parasta juhlissa on saada läheiset saman pöydän ääreen.

Kaksivuotias ei osaa vielä esittää toiveita juhlien suhteen, joten äiti saa toistaiseksi käyttää omaa päätösvaltaa ja laittaa pöydän kauniiksi parhaaksi katsomallaan tavalla. Koristeiden suhteen mennään aika vähällä, mutta toki tälläkin kertaa ikkunaan pitää jonkinlainen koristenauha askarrella. Viime juhlissa  10-vuotiaalle toivotettiin onnea vanhasta kalenterista tehdyllä juhlanauhalla, tällä kertaa vanhoista korteista leikatuista lipuista tulee söpö pieni koriste tuomaan juhlatunnelmaa. Kaveriksi kauniita kukkia ja ehkä muutama syntymäpäiväsankarille mieluinen ilmapallo, luulen että ne riittävät.



Kakun leipomisen ulkoistin tällä kertaa ammattilaiselle ja itselleni jää vain koristelu joka tulee kakussakin olemaan varsin simppeli, muutama pieni lelu kauris ja ehkä pari kukkaa. Kakun sijaan on sitten aikaa kokkailla jotain muuta, ehkä jotain marjaisaa, jotain suolaista ja ihan varmasti jotain suklaista. Ja todennäköisesti niin paljon, että riittää vielä juhlien jälkeiselle päivälle.

Juhlien suunnittelun lomassa olen huomannut myös orastaavaa sisustusintoa, joka viime aikoina on ollut vähän kadoksissa. Lämmin sää ja aurinko ovat innostaneet pöyhimään tyynyjä ja haaveilemaan uusista. Tuoreilla kukilla ja kirppikseltä matkaan tarttuneelta punotulla tarjottimella on ollut samanlainen vaikutus. Ja hyvä niin, sillä pian sisätilojen lisäksi pääsee sisustamaan jo terassillekin, sillä näilläkin leveysasteella alkaa vihdoin näyttämään keväältä!

-Piia

13.4.2018

TÄNÄÄN KAKSI VUOTIAS

Yhteistyössä  Nosh Organicsin kanssa

Tämä iloinen, touhukas, suloinen, välillä aika äänekäs ja kaiken kaikkiaan ihana tyttönen täyttää tänään kaksi vuotta. Hän tykkää tanssia, laulaa, auttaa ruuanlaitossa, leikkii mielummin isompien sisarusten leluilla enemmän kuin omillaan ja tykkää Pipsa Possusta, Annasta ja Elsasta ja Papu Orkesterista. Kun hän saa jotain uutta, hänestä se on aina valtavan inanaa, myös silloin jos äiti ompelee hänelle jotain uutta kuten nyt tämän simppelin vaaleanpunaisen tunikamallisen paidan.

Esikoisen ollessa pieni uusia vaatteita tuli ommeltua lähes joka viikko. Nykyisin ompelukone tulee nostettua pöydälle harmillisen harvoin, muka ajanpuutteen vuoksi. Joka kerta niin tehdessäni muistan kuitenkin miten mukavaa puuhaa ompeleminen ja siinä onnistuminen on ja kuinka valmistakin tulee loppuen lopuksi suhteellisen nopeasti.

Kuopus ei ole siis valitettavasti päässyt kulkemaan äidin tekemissä vaatteissa yhtä paljon kun isommat sisarukset, mutta onneksi aina silloin tällöin hänkin saa jotain itsetehtyä. Ja äiti saa joka kerta vilpittömästi ihastunutta palautetta!



Tämän tunikan, kuten lähes kaikki viimeaikaiset ompelukseni, ompelin luottokankaistani eli  Noshin luomupuuvillasta. Tämä kevyesti pintakuvioitu kangas* on vanhempaa mallistoa, jota olen jemmaillut kaapissa sopivaa projektia varten. Tällaiset tunikamalliset paidat ovat ehdottomasti suosikkejani taaperon yllä. Pidemmän helman ansiosta ei tarvitse miettiä pysyykö se napalukko, rento malli antaa tilaa touhuta ja puuvilla on pestävyyden, kestävyyden ja käyttömukavuuden kannalta ehdottomasti ykkönen.

Kaavan tunikaan piirsin soveltaen valmisvaatetta ja peruspaidan kaavaa. Mallista tuli aivan loistava ja näin jälkikäteen harmittaakin, etten sitä kaavapaperille piirtänyt vaan leikkasin suoraan kankaasta. Täytyy toivoa, että onnistuu vielä toisenkin kerran yhtä hyvin, sillä sen verran nopeasti tuo kaksivuotias kasvaa, että vaatekaapin sisältöä voisi olla vähän väliä uusimassa ja  Noshin kangasuutuuksista löytyy monta ihanaa vaihtoehtoa, jota mielisin kokeilemaan.

Haluisin tunikaan jonkun pienen kivan ekstrajutun ja kirjailin käsin helmaan tuollaisen piparireunan. Pieni yksityiskohta, joka tekee tunikasta vähän erityisemmän.



Vaikka tuon pienimmäisen kasvua välillä vähän haikein mielin katselee, on kuitenkin ihanaa nähdä miten hän päivittäin oppii ja oivaltaa uuttaa ja innostuu ja ihmettelee maailmaa kuten vain kaksi vuotias osaa! Ja on yhtä aurinkoinen kuin hänen syntymäpäivänsä!

-Piia

* kangas saatu Noshilta

9.4.2018

SEITSEMÄN VUOTTA VANHA AAMIAISKAAPPI

 
Omakotitalollemme tulee tämän vuoden lopussa ikää jo kahdeksan vuotta. Rakentaminen alkoi kutakuinkin näihin aikoihin tuolloin kahdeksan vuotta sitten ja paperilla olevat suunnitelmat talosta ja sisustuksesta alkoivat konkretisoitua.

Kahdeksassa vuodessa aika moni asia sisustuksen trendeissä ja pinnalla olevista jutuista ehtii muuttua. Vaikka moni valinta materiaalien suhteen voisi olla tänä päivänä erilainen, ovat valinnat tuolloin kahdeksan vuotta sitten kuitenkin olleet suhteellisen ajattomia ja niiden kanssa on ihan hyvä elää ja olla myös tänään.


Erityisesti keittiöissä on tapahtunut valtavasti sinä aikana kun olemme taloamme asuttaneet ja nyt suunniteltuna keittiö voisi näyttää erilaiselta kuin nykyinen keittiömme. Tänään saattaisin valita mattapintaiset kaapinovet korkeakiiltoisten sijaan, taso olisi todennäköisesti ohuempi ja liesituuletin olisi varmasti jotain muuta kuin katosta roikkuvaa mallia. Ehkä olisin yrittänyt puhua mieheni ympäri yläkaapittomaan keittiöön ja harkinnut integroituja jääkaappia ja pakastinta. Valkoinen, simppeli keittiömme on kuitenkin valoisa, kaappitilaa on riittävästi ja se on toimiva, mikä tietenkin on se pääasia eli edelleen oikein mainio kokonaisuus. 

Tuolloin kahdeksan vuotta sitten ei puhuttu aamiaiskaapeista, mutta olen erityisen tyytyväinen, että sellaisen keittiöömme jo silloin suunnittelimme. Muutamana viime vuonna keittiötrendien ykkösenä olleet aamiaiskaapit ovat usein varsin hulppeita laitoksia, jossa sisäosan materiaalit on valittu vähintäänkin yhtä huolella kun materiaalit muualle keittiöön. Aamiaiskaapit ovat myös varsin suuria ja ovet ovat yleensä sisäänliukuvia malleja.


 
Minulle keittiötä suunniteltaessa tärkeää oli, että saisin keittiöön erillisen tilan keittiön pienkodinkoneille, jotta niitä ei tarvitsisin säilyttää keittiötasolla. Oma aamiaiskaappimme onkin simppeli ja pieni, tavalliseen kaapinrunkoon tehty, mutta täyttää tarpeensa eli mahduttaa sisäänsä sekä kahvinkeittimen että leivänpaahtiminen. 

Kaapin sisään on asennettu sähköpistokkeet koneita varten ja keittiötason päähän sijoitetusta kaapista koneet on halutessaan mahdollista nostaa keittiötasolle käytön ajaksi. Oveksi kaappiin valittiin silloin paras mahdollinen saatavilla olevan vaihtoehto, joka oli nurkassa hyvin toimiva rulo-ovi.


 
Erilliseen kaappiin sijoitettuna pienkodinkoneet vapauttavat tilaa keittiötasolta työtilaksi ja toki myös esteetikolle mieluisille purkeille ja purnukoille. Ratkaisu on osoittautunut seitsemän vuoden kokemuksella erinomaisen toimivaksi ja vaikka joitakin muita asioita keittiössä voisinkin muuttaa, aamiaiskaapista en luopuisi.

-Piia

5.4.2018

HEI HUHTIKUU

Huh hei, se on sitten jo huhtikuu! Pääsiäinen vietettiin upeassa aurinkoisessa säässä ja kuukausi vaihtui siinä sivussa kuin vahingossa. Kun ulos katsoo, on vaikea uskoa, että koululaisten kesälomaan on enää kaksi kuukautta! Runsasluminen talvi on ollut ihana, mutta kieltämättä nyt minullekin alkaa jo lumi riittää ja kaipaus keväästä ja kesästä alkaa hiipiä esiin. Täytyy toivoa, että josko edes osa kinoksista ehtisi sulaa vappuun mennessä vaikka aika epätodennäköiseltä se juuri nyt tuntuu.

Huhtikuun myötä arki muuttuu taas hieman, sillä palaan jälleen takaisin täydelle työviikolle. Alkuvuoden nelipäiväinen työviikko on ollut ihana ja olisin sitä mielelläni jatkanut. Samaan aikaan lyhyemmän työviikon myötä kasaantuvat työt, töissä koko ajan tuntuva kiire ja kotona ajatuksissa olevat rästihommat ovat kuitenkin kuormittaneet yllättävän paljon. Kun myös kuopus on viihtynyt päiväkodissa erinomaisesti, tuntui ratkaisu oikealta. 

Vaikka vapaapäiviä on vastaedes yksi vähemmän, yhä valoisammat illat tuntuvat tuovat lisää aikaa arkeen. Kevät kohti siis iloisin mielin!

-Piia

30.3.2018

HENTOJA HELMILILJOJA PÄÄSIÄISEEN



Tänä vuonna pääsiäiskukiksi valikoituivat hennot helmililjat. Myönnän olevani hieman väriallerginen ja perinteinen pääsiäiskukkien keltainen ei ole minun juttuni. Kauniit ja herkät helmililjat yhdistettynä muutamaan pajunkissaan sen sijaan ovat minusta oikein mainio vaihtoehto tuomaan pääsiäistunnelmaa ja samalla jo hieman lupausta tulevasta keväästä.



Helmililjoja ei taida saada leikkokukkina, mutta ruukkukasvista sai napsittua useamman kukinnon maljakkoon. Jäljelle jääneet kukkasipulit laitoin tuikkukuppiin ja muutamalla eurolla sai näin parikin kukka-asetelmaa.



Pääsiäiseen kuuluu tänäkin vuonna sukulaisia ja ystäviä, hyvää ruokaa ja herkuttelua. Ihana pieni loma siis edessä! Oikein rentouttavaa pääsiäisen aikaa myös sinulle!

-Piia

29.3.2018

PINNAT POIS JA LATTIALLE UUSI MATTO


Perheen pienimmän huoneessa on tapahtunut viime viikkoina muutama muutos kun pinnasängyn yksi laita on irrotettu ja lattialle on ilmestynyt uusi ihana matto. 

Huoneen asukas, touhukas taapero on muutamaa viikkoa vaille kaksi ja sen myötä ajankohtaiseksi on tullut pikkuhiljaa pinnasängystä luopuminen. Kuopus on ollut tähän mennessä perheemme lapsista paras nukkuja ja koska me vanhemmat olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä valitsevaan unenlaadun tilaan, olemme venyttäneet pinnasängyn laidan poistamista. Päiväkodissa päiväunet on nukuttu kuitenkin jo muutaman kuukauden ajan normaalissa sängyssä, joten ajattelimme, että ehkä sen aika on pikkuhiljaa kotonakin.



Jo isommilla lapsillamme käytössä olleen Ikean pinnasängyn yksi parhaista ominaisuuksista on ollut mahdollisuus yhden pinnalaidan poistamiseen, näin uuteen nukkumajärjestelyyn voi tottua pikkuhiljaa ennen siirtymistä varsinaiseen lastensänkyyn. Niinpä totuttelu aloitettiin tälläkin kertaa tutussa sängyssä ennen kuin isovanhempien luona jemmassa oleva lastensänky tuotaisiin kotiin.



Huoneessa on myös uusi matto, joka löysi tiensä meille pienen mutkan kautta. Olin suunnitellut työhöni liittyen messuosastoa, jonka somistukseksi olimme saaneet  Anno Collectionilta joitakin lainatekstiilejä ja joista osalle oli lunastusmahdollisuus messujen jälkeen. En malttanut jättää mahdollisuutta hyödyntämättä ja kaunis  Rae-puuvillanukkamatto, jota olin jo Habitaressa viime syksynä ihastellut, päätyi messuilta taaperon huoneeseen. 

Pidän kovasti maton tekstuurista ja boheemeista hapsuista maton reunoissa. Matto on myös hieman isompaa kokoa kun huoneessa aiemmin ollut Finarten Piilopirtti-matto ja tämä isomman kokoinen matto on ehdottomasti huoneeseen parempi. Vanha matto siirtyi sujuvasti keskimmäisen huoneeseen, joka on sekin ollut uuden maton tarpeessa. 

Myös asukas vaikuttaa tyytyväiseltä uuteen mattoonsa jonka päällä kelpaa vaikka kuperkeikkoja heitellä! Vähän tekisi mieli mattoa myös aulaan mallata, ehkä jossain vaiheessa on siis pienen mattoruletin paikka.



Palataan vielä sänkyasiaan ja että mitenkä ne unet ovat laidattomassa sängyssä sujuneet. Alku vaikutti hyvin lupaavalta, mutta pikkuhiljaa vapaus liikkua on selkeästi alkanut kiehtoa. Ehdottomasti hyvä ominaisuus tuossa sängyssä on siis myös se, että se on kevyt liikuteltava ja käännettävissä niin, että aukko on seinää vasten...

-Piia

25.3.2018

KULISSIEN TAKANA TAVALLISTA ARKEA


Millaista on blogikodissa kuvien ulkopuolella? Onko koti aina siisti ja paikat tiptop vai onko kaaos rajattu kuvien ulkopuolelle? Char & the city -blogin Carita haastoi sisustusbloggaajaporukan paljastamaan behind the scenes -materiaalia ja totuuden kauniiden kuvien takaa.

Niin, onko meillä aina yhtä siistiä kuten kuvissa joita blogiin julkaisen? Jos ei ihan, niin ainakin melkein, tai siis niin siistiä kun viisi henkisen perheen arjessa nyt voi olla. Olen luonteeltani siisti ja tykkään, että asiat ovat paikoillaan ja järjestyksessä. Lasten leikit näkyvät toki kaikkialla ja tavarat jäävät kädestä siihen lähimmälle tasolle, mutta harvemmin meillä suurempia ryönäkasoja mihinkään ehtii muodostua. 



Minulle kodin perussiisteys ja järjestys ovat osa kodin viihtyisyyttä. Hektisessä arjessa koti on se paikka jossa rentoudun ja minulta se ei onnistu, jos paikat ovat mullin mallin. Olen se tyyppi, joka siivoaa kodin ennen reissuun lähtöä ja joka purkaa kaikki matkalaukut ja kassit samantien kun reissusta palataan, oli kello sitten kaksi iltapäivällä tai kaksi yöllä. En osaa istua illalla sohvalle ennen kuin levällään olevat tavarat ovat omilla paikoillaan ja huomaan, jos joku muu on asetellut tavarat erilaiseen järjestykseen missä ne ovat aiemmin olleet. 



Jep, jonkinlaista siivousneuroosin poikasta siis löytyy, mutta sen verran erikoinen tämä minun taudin kuvani on, että tämä ei jatku suljettujen kaapin ovien taakse tai laatikoiden sisäpuolelle. Keittiön astiakaappeja lukuunottamatta, jokainen kaappi onkin meillä enemmän tai vähemmän sekamelskassa, vaatehuoneesta puhumattakaan. Itseaiheutetun kaaoksen onni on kuitenkin se, että tiedän yleensä lähes poikkeuksetta missä mikäkin tavara sijaitsee. 



Lapset ovat onneksi opettaneet sietämään sotkuja paremmin ja yhteisen kodin tulee tietenkin olla paikka, jossa jokainen viihtyy ja saa toteuttaa itseään aiheutti se sitten sotkua tai kirvelyä äidin sisustussilmässä. Ja kun tavaraa on sopiva määrä ja noin suurin piirtein kaikelle on oma paikkansa, ei kotikaan pääse usein kaaoksen valtaan. 



Sitten on myös niitä arjen sujuvuuden kannalta oleellisia juttuja, jotka eivät ole niin esteettisiä ja jotka rajataan yleensä blogikuvien ulkopuolelle. Näihin kuuluu muun muassa eteisen string hylly, jossa kauniiden asetelmien sijaan mennään käytönnöllisyys edellä. Hylly on ulko-oven vieressä ja siihen jätetään kädestä niin avaimet kun aurinkolasit ja muu epämääräinen sälä, jolle muuta paikka ei ole. 



Myös jääkaapin ja pakastimen oveen kertyy jos jonkinlaista lippua ja lappua; seinäkalenteri, lasten harrastusaikataulut ja muut tärkeät tiedotteet koristavat yhdessä erilaisten korttien ja piirustusten vuoraamia ovia, ilman näitä arki olisi paljon haastavampaa.



Ei siis mitään hurjia paljastuksia vaan sellaista ihan tavallista, suht siistiä lapsiperhe-elämää, jossa tavarat laitetaan säännöllisesti paikalleen ensisijaisesti oman viihtymisen ei niinkään blogikuvien vuoksi. 

Jos haluat päästä kurkkaamaan miltä muiden bloggareiden siloittelemattomissa nurkissa näyttää kurkkaa Char & the city -blogiin huhtikuun alussa, jonne Carita kerää koosteen kaikista haastepostauksista.

-Piia

19.3.2018

AIKAISIN AAMULLA OLOHUONEESSA

 

Mietin tässä eräänä aamuna kun kello herätti viideltä saattamaan esikoista voimistelukisoihin, että pitäisiköhän tästä tehdä ihan tapa ja ryhtyä aamuvirkuksi. 

Aamun rauhallisina tunteina sitä saa yllättävän paljon aikaiseksi ihan huomaamattaan. Ja kun aamutoimet on hoitanut jo kukon laulun aikaan, ehtii nauttia myös päivän ensimmäisistä auringon säteistä olohuoneessa.


 

Lisääntyneitä auringonsäteitä lukuunottamatta olohuoneessa ei ole tapahtunut sisustuksen suhteen aikoihin juuri mitään. En muista milloin samat sohvatyynyt olisivat viimeksi olleet yhtä kauan vaihtumatta paikoillaan tai kuinka kauan harsokukka on viihtynyt sohvapöydän pienessä maljakossa taikka tuo maljakko pöydällä samana. 


 

Yleensä kaipaan vaihtelua huomattavasti useammin, mutta nyt sama, jo tutuksi käynyt tuntuu hyvältä. Ja mitäpä sitä muuttamaan jos se on hyvä näinkin. Toisaalta kun viime aikainen hoppu muussa elämässä vähän hellittää, saattaa se sisustusinspiraatiokin iskeä salakavalasti takavasemmalta ja sohvatyynyjenkin kanssa päästään taas pelamaan perinteistä tyynyrulettia.

Niin ja mitä siihen aamuvirkkuuteen tulee, olisihan se ihan hieno juttu. Ensin pitäisi kuitenkin opetella ajoissa nukkumaan menemistä mikä ei taida minulta ihan heti onnistua, joten ehkä pysyttelen vain noissa satunnaissa aikaisissa aamuissa ja nautin niistä silloin sitäkin enemmän.

-Piia

11.3.2018

ENSIMMÄISEN NAULAN VAIKEUS

  Aulan seinän  maalaamisesta on nyt nelisen kuukautta. Ennen reikäjuustoa muistuttanut seinä on saanut maalaamisen jälkeen pysyä ehjänä ja tyhjänä. Erilaiset asetelmat ovat edelleen perinteiseen tapaan vaihdelleet lipaston päällä ja yksi suosikkitauluistani, Riikka Kantinkosken herkkä printti on nojannut lipaston päällä seinään.

Mitä kauemmin seinä on ollut tyhjillään, sitä suurempi kynnys ensimmäisen naulan naulaamiseen on tullut. Tämä ei ole tapaistani, sillä yleensä vasara on kädessä ja naula seinässä ennen kuin asiaa on välttämättä ihan loppuun saakka edes mietitty. Ehkä kärsivällisyyteni on kasvanut tämän neitseellisen seinän myötä, toisaalta olen edelleen pitänyt sen tyhjyydestä entisen runsaan taulukollaasin jälkeen.


  Nyt kuitenkin tuli aika tarttua vasaraan. Syynä ei vieläkään ollut ihan täysi varmuus siitä, mitä seinään loppuen lopuksi tulee ja millainen kokonaisuus siihen syntyy useammasta taikka vain muutamasta taulusta. Syynä ensimmäisen naulan lyömiseen oli, että seinään nojatessaan taulu on jo muutaman kerran valunut paikaltaan ja viimeksi näin tehdessään se lohkaisi yhden ihanista Iittalan Ruutu-maljakoistan  enkä enää uskaltanut jättää sitä vain nojailemaan. 



Ensimmäinen naula on siis lyöty ja luulenpa, että se seuraava on jo vähän helpompi. Ja nyt kun tuo taulu on paikallaan, myös ajatus siitä mitä sille kaveriksi, on alkanut hahmottumaan. Jotain vähän erilaista on mielessä, mutta katsotaan pikkuhiljaa miten ajatus jalostuu. 

-Piia

9.3.2018

ONNEA ON VIIKONLOPPU

Ajattelin ensin kirjoittaa jotain kiireestä, mutta mitäpä siitä valittamaan. Välillä sitä on ja onneksi toisinaan taas ei. Ja onneksi aina tulee perjantai ja viikonloppu. Varsinkin silloin sitä on erityisen iloinen siitä, että on oma koti jossa viihtyy ja jossa on hyvä olla ja ladata akkuja.

Taaperon kanssa hitaat viikonloppuaamut sängyssä löhöillen ovat harvinaista herkkua, mutta jo se, että ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan ja pompata sängystä kukonlaulun aikaan on ehdottomasti yksi parhaista jutuista viikonlopussa. Myös rauhalliset aamiaiset kuuluvat ehdottomasti viikonloppuun. Viikolla syön aamupalan töissä, viikonloppuisin taas syödään koko perhe yhdessä, myöhään, runsaasti ja paljon.

Viikonloppuisin ehtii myös nauttimaan makuuhuoneen hämyisästä tunnelmasta. Vaikka pienessä huoneessa onkin suhteellisen paljon tavaraa on olo siellä rauhallinen ja seesteinen. Kaapin päälle pölyyntymään kertyneet tavarat ja nurkassa kasvavat lehtipinot tuovat kotoisaa tunnelmaa, sellaista sopivaa sekamelskaa joka on mieleeni.


  Alkava viikonloppu kuluu tavanomaista viikonloppua vieläkin rauhallisemmissa tunnelmissa ja kovin kauaksi kotoa tulee tuskin lähdettyä, sillä onnistuin loukkaamaan viime viikolla hiihtäessä polveni ja nyt odotellaan kutsua magneettikuvaan. Täytyy toivoa, että mitään isompaa vaivaa ei löytyisi, sillä vaikka näitä nurkkia kovasti rakastankin, en haluaisi pakkolepoon kuitenkaan joutua.

Rauhallista ja kiireetöntä viikonloppua ja jos hiihdätte, muistakaa pysyä pystyssä!
-Piia