5.12.2018

JOULUNMAKUINEN MUTAKAKKU


Jos joulu olisi maku, maistuisi se ainakin piparilta ja suklaalta ja parhaimmallaan näiltä molemmilta samanaikaisesti. Siispä päätin kokeilla, että mitä jos molempia yhdistäisi kakkuun ja sepä osoittautui oikein onnistuneeksi kokeiluksi! 

Pohjaksi valitsin Katjan  suussa sulavan mutakakun ja muokkasin siitä jouluisemman version korvaamalla osan jauhoista pipareilla ja upottamalla taikinaan Fazerin kausisuklaata, jossa makuna on mantelia, karpaloa ja jouluisia mausteita.



JOULUNMAKUINEN MUTAKAKKU (GLUTEENITON)


1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
100 g voita
1 dl fariinisokeria
2 dl gluteenitonta kaurajauhoja
4 gluteenitonta piparia
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa
suklaata


Sekoita fariinisokeri ja kuivat aineet keskenään. Murskaa piparit ja sekoita ne kuivien aineiden joukkoon. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon sulatettu, vähän jäähtynyt voi ja tämän jälkeen kuivat aineet varovasti sekoittaen. Lisää tarvittaessa tilkka maitoa.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Upota taikinaan suklaapaloja. Paista 170 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Kakku sopii nautittavaksi lämpimänä, mutta itse pidän jäähtyneestä versiosta, jolloin kakku on sopivasta tahmea ja käsin syötävissä. Ihana joulunmakuinen herkku joulupöytään, pikkujouluvieraille tai ihan muuten vaan!

-Piia

2.12.2018

AJATUKSIA JOULUKUUN ALKUUN


Eilen se alkoi, vuoden jännittävin kuukausi! Olen jouluihminen ja minulle joulun odotus on vähintäänkin yhtä tärkeää aikaa kun itse joulun juhlapyhät. Se ihana, lämmin ja jännä fiilis joka joulun odotukseen kuuluu on jotain ainutlaatuista. 

Vaikka joulua rakastan, joulukoristeiden suhteen olen vähemmän on enemmän - tyyppiä. Kuusen lisäksi muutama paperitähti, jouluvalot ja kynttilät riittävät, sillä joulun tunnelma syntyy kuitenkin lopulta muusta kun tontturivistä ikkunassa tai kimaltavasta nauhasta kuusessa. 



Minulle joulun tunnelma tulee yhteisestä ajasta perheen ja ystävien kesken, joululauluista, lasten joulujuhlista, jouluherkkujen tuoksusta, lahjojen paketoimisesta illalla kynttilän valossa ja siitä, että omaa joulumieltä voi jakaa myös eteenpäin erilaisiin keräyksiin tai tapahtumiin osallistumalla. 

Tänä vuonna asuinalueellamme pihoille ja ikkunoihin rakennetaan joulukalenteriluukkuja ja oli itsestään selvää, että tähän haluan osallistua, niinpä pihalle askarrellaan jotain pientä tuomaan naapureille iloa. 

Ja kun omassa elämässä asiat ovat kohdallaan, on minusta silloin erityisen tärkeää muistaa myös heitä, jolla kaikki ei välttämättä ole niin hyvin. Olen jo useana vuonna kerännyt töissä rahalahjoituksia, joilla olen hankkinut lahjoja  Joulupuu-keräykseen. Joulupuu-keräyksellä muistetaan lapsia, jotka muuten jäisivät ilman lahjoja. Vaikka se materia ei joulussa se tärkein asia saisikaan olla, on jokainen lapsi jouluna ihan varmasti oman joulupakettinsa ansainnut ja jos itse voin olla siinä jotenkin auttamassa, teen sen enemmän kuin mielelläni.



Parina edellisenä vuonna joulunodotukseen on kuulunut myös blogijoulukalenteri. Vähän haikeudella totesin, että tänä vuonna aika ei sellaisen tekemiseen yksinkertaisesti riitä, mutta onneksi voi seurata muiden kalentereita! 

Upea lahjakas ystäväni Rilla tekee tänä vuonna  videojoulukalenteria, jota voi seurata hänen myös hänen bloginsa  Pieni musta mökki -kautta. Ihanat Tiina ja Pinja ovat puolestaan tänäkin vuonna yhdistäneet voimansa  Pinjacolada & Muita Ihania joulukalenterissa, joka on ihan varmasti täynnä kauniita ja inspiroivia pastellinsävyisiä luukkuja! 

Sellasilla sekalaisilla ajatuksilla ensimmäisen adventin iltaan, ihanaa alkanutta joulukuuta juuri sinulle!

-Piia

27.11.2018

JOULU ALKOI MARKKINOILTA




No olihan se vähintäänkin yhtä ihana  markkinamatka kuin edellisenä vuonna! Parolan aseman joulumarkkinat olivat tänäkin vuonna aivan täydellinen avaus joulunodotukseen. 

Jouluiseksi puettu asema täyttyi lauantaina iloisista ihmisistä ja joulunodotuksesta ja  Katja oli luonut upean tunnelman asemalle ja sen ympäristöön. Myyntipöydistä löytyi kaunista itselle ja lahjaksi ja omatkin myytävät vähenivät päivän mittaan niin, että kotiin tuotavaa ei juuri jäänyt, kiitos siis jokaiselle joka myyntipöydässämme asioi!





Markkinoista jäi todella hyvä mieli ja fiilis! Tuntuu etuoikeutetulta että sain olla tänäkin vuonna mukana tuomassa omalta osaltani joulutunnelmaa markkinavieraille yhdessä ihana  ystävän kanssa! Noissa markkinoissa ja tuossa paikassa on kyllä jotain taianomaista!





Markkinoilta tarttui mukaan jo siinä määrin joulumieltä, että ensimmäiset joulukoristeet on kotonakin nyt otettu esiin. Joulunodotus on siis virallisesti startattu ja tästä eteenpäin voi hyvällä omalla tunnolla lisätä jokaiseen päivään vähän piparia, glögiä ja joululauluja!

-Piia

18.11.2018

MATKALLA MARKKINOILLE



Viime vuonna joulun odotus alkoi Parolan asemalta ja aseman joulumarkkinoilta, jossa yhdessä ihanan  korttikauppiasystäväni kanssa vietimme päivän hymyssä suin pienen  markkinapöytämme takana myyden Rillan upeita kortteja sekä askartelemiamme kransseja ja kestopaperipussukoita. 

Parolan asema on upea paikka ja aseman joulumarkkinoilla joulun tunnelma on käsin kosketeltavissa. Kun Rilla tänäkin vuonna pyysi matkaan mukaan, ei kauan tarvinnut miettiä että lähteäkö vaiko eikö! 



Siispä iltapuhteina on jälleen syntynyt kasa kransseja ja niitä jokapaikkaan sopivia kestopaperipussukoita. Kransseja kuten pusskoitakin on eri kokoa ja näköä. Jokainen omia ihania yksilöitään, jotka toivottavasti löytävät ilostuttamaan ehkä juuri sinun joulua ja kotia!




Ensi lauantaina lastataan kimpsut ja kampsut autoon, matkataan markkinoille ja asetellaan myyntipöytäämme asemalla oikein nätiksi.  Joulumarkkinat alkavat kello 11 ja kestävät kello 16 saakka. Myynnissä tulee olemaan valtavasti ihania tuotteita ja aseman lisäksi myyjiä löytyy myös vanhalta tavaramakasiinilta ja herkkuja tarjoilee pop-up kahvila Muru. Lisää infoa löydät  Parolan aseman joulumarkkinoiden facebook -sivulta. Lauantaita odotellessa!

-Piia

16.11.2018

MELKO MAINIO MARRASKUU


Marraskuusta on vaikea keksiä paljoakaan hyvää sanottavaa. Marraskuussa on pimeää, märkää ja harmaata, marraskuu masentaa ja väsyttää. Ja onhan tuo nimen alkuperäkin aika synkkä, sillä marras viittaa latinankieliseen sanaan mors - kuolema. 

Vaikka kunnon pakkasta ja lunta jo haikailenkin, minulle tämä marraskuu on ollut melko mainio. Kun marraskuuhun on mahtunut jo kahden perheenjäsenen syntymäpäivät ja isänpäivä, on alkupuoli kuusta kulunut juhlien. Viikon päästä pääsen fiilistelemään joulua, silloin suuntana on Parola ja ne kaikista tunnelmallisimmat  Parolan aseman joulumarkkinat. Ja kun kuu päättyy ensimmäisiin pikkujouluihin, ei kokonaisuus ole ollenkaan huono!



Ja jos marraskuun pimeys meinaa kaikesta mukavasta ohjelmasta huolimatta päästä ihon alle, silloin on hyvä sytyttää tuli takkaan, istua viltin alle ja kaivaa kaapista vähän suklaata. Pian sitä sitten huomaa, että jouluhan on jo ihan nurkan takana ja tästäkin marraskuusta selvittiin!

-Piia

10.11.2018

VISUAALINEN HÄLY


Kuulin taannoin erään arkkitehdin puhuvan visuaalisesta hälystä. Siitä miten harmoonisilla valinnoilla sisustuksessa voidaan vähentää aivojen kuormittavuutta. Hänen kertomansa mukaan visuaalinen häly voi olla yhtä raskasta aivoille kuin esimerkiksi melu.

Olin tästä termistä aivan innoissani! Vitsailin miehelleni, kuinka tästä lähtien voisin vedota visuaaliseen hälyyn joka kerta kun sorrun nalkuttamaan kotona valitsevasta sotkusta, epämääräisistä tavaroista niille kuulumattomissa paikoissa ja kaaoksesta, jonka kaksivuotiaan kaikille levitetyt lelut aiheuttavat. Vitsailun takaa tunnistin kuitenkin että näinhän se kohdallani on, minulle visuaalinen häly on huomattavasti häiritsevämpää kuin esimerkiksi miehelleni.  


Minun on vaikea rentoutua, jos koti on kaaoksessa. Mielummin raivaan ja siivoan tavaroita paikoilleen useaan kertaan päivässä (vaikka se välillä hölmöläisen hommalta lapsiperheessä tuntuukin...) sen sijaan, että tuntisin oloni epämukavaksi epäjärjestyksen keskellä.

Myös kodin yhtenäinen ja harmooninen värimaailma vaikuttavat viihtymiseeni kotona. En ole minimalisti ja tietty määrä höystettä oikeissa paikoissa tuovat minulle kodikkuutta, mutta kovin runsaassa ja värikkäässä kodissa tuntisin itseni levottomaksi. 




Tunnistan senkin, että visuaalisella hälyllä on suora vaikutus keskittymiseeni ja saan enemmän aikaan mikäli ympärilläni olevat asiat ovat järjestyksessä, oli se sitten töissä että kotona. Kaappien ja laatikoiden sisällä olevat sotkut eivät minua juurikaan häiritse, sillä ne pysyvät piilossa katseelta. Minulle onkin tärkeää, että koti on sisustettu niin, että tavaroille on omat paikkansa ja säilytystilaa on riittävästi.

Siinä missä sisustaminen on minulle mieluisa harrastus ja sitä kautta aivoja hyvällä tavalla aktioivaa mieluisaa puuhaa, voi sisustaminen olla myös keino tarjota aivoille niiden tarvitsemaa rauhaa ja lepoa minimoimalla kodissa olevaa visuaalista hälyä ja näin ollen kokonaisvaltainen tapa hoitaa aivoja!

Miten sinä koet visuaalisen hälyn? Onko termi sinulle entuudestaan tuttu?

-Piia

31.10.2018

MAUSTEINEN MYSKIKURPITSAKEITTO

Olen suuri kasvissosekeittojen ystävä ja meidän perheen yksi arkiruokavakioista onkin tämä bataatti-porkkana kasvissosekeitto. Näin kurpitsasesonkina on sosekeiton raaka-aineeksi vaihtunut myskikurpitsa ja muutamaa löytämääni reseptiä mukaillen siitä syntyy herkullista sesonkisoppa.



MAUSTEINEN MYSKIKURPITSAKEITTO

2 keskikokoista myskikurpitsaa
2 pientä sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl juustokuminaa
2 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
2 tl suolaa
öljyä

1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
1/2 tölkkiä kookosmaitoa

 

KORIANTERIKERMA

1 prk creme fraichea
1 valkosipulinkynsi
reilu puntti korianteria

Kuori myskikurpitsa ja poista siemenet sekä niitä ympäröivä pehmeä osa. Paloittele myskikurpitsa ja levitä palat uunipelille. Kuori ja pilko sipulit ja levitä ne myskikurpitsan joukkoon. Ripottele mausteet ja valuta öljy kasvisten päälle. Paahda 225 asteisessa uunissa noin 30 minuutin ajan.

Kumoa kaikki kasvikset pelliltä kattilaan. Lisää joukkoon noin litra vettä sekä kasvisliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä parinkymmenen minuutin ajan. Lisää joukkoon puoli tölkkiä kookosmaitoa ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Kiehauta vielä keitto nopeasti ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

Valmista korianterikerma. Silppua korianteri ja purista valkosipulinkynsi creme fraichen sekaan. Sekoita hyvin.


Myskikurpitsa on itsessään maultaan miedon pähkinäinen ja maku korostuu entisestään kun myskikurpitsan paahtaa uunissa. Kun joukkoon lisätään muutama itämainen mauste tulee makuun mukavaa twistiä ja kookosmaito tekee keitosta ihanan samettisen. Keiton päälle lisätty nokare korianterikermaa kruunaa kokonaisuuden ja tekee tästä sopasta taivaallisen hyvää. Juuri sellaista lohturuokaa jota pimeinä syksyn iltoina kaipaa! Suosittelen testaamaan!

-Piia

28.10.2018

30 KYSYMYSTÄ


Päätin tarttua blogeissa kiertävään kyselyyn, jossa kerrotaan itsestä 30 kysymyksen kautta. Nämä ovat minusta hauskaa luettavaa ja sellaista sopivaa hömppää sunnuntai-illan ratoksi, joten tässäpä tulee!

Avioliittoja - yksi ja toivottavasti se ainoa, joka solmittiin reilu kaksitoista vuotta sitten.

Kihloja - niitäkin yksi, josta tuli toukokuussa jo viisitoista vuotta.

Lapsia - kolme ihanaa ja maailman rakkainta. Esikoistytär täyttää alkuvuodesta 11 vuotta, poika on pian 9 vuotias ja perheen pienin pallero on reilu kaksi ja puolivuotias tomera tytöntyllerö.

Lemmikkejä - yläasteikäisenä minulla oli akvaario jonka asukkaat lähinnä pelottivat, sen koommin en ole lemmikeistä haaveillut.

Leikkauksia - polvesta leikattiin rakennevika ala-asteikäisenä. Viime syksynä minua oltiin jo valmistelemassa pieneen leikkaukseen, kunnes konsultoiva lääkäri oli sitä mieltä, että leikkaus jouduttaisiin tekemään huomattavasti suurempana. Harkinnan jälkeen päädyimme siihen, että toistaiseksi ei leikata sittenkään mitään vaan jatkan mielummin pienen vaivan kanssa kun otan riskiä isosta leikkauksesta.

Tatuointeja - se 90-luvun lopun hittileima löytyy alaselästä... ehken enää tänään ottaisi, mutta en sitä kadukkaan, osa elettyä elämää, jota harvemmin edes muistaa kun ei se mihinkään näy. Olen haaveillut useasta muustakin tatuoinnista ja tällä hetkellä tatuointikuume on taas kovana, saas nähdä kuin käy ja tuleeko vielä toinen joskus otettua.

Lävistyksiä - vain korvissa.

Muuttoja - kahdeksan + yksi; neljä synnyinkaupungissani Mikkelissä, neljä nykyisessä kotikaupungissani Jyväskylässä ja lukion jälkeen muutin vuodeksi Englantiin au-pairiksi.

Ottanut lopputilin - en koskaan. Nykyisessä työpaikassani olen ollut pian jo viisitoista vuotta!

Autosi - viisihenkiselle perheelle sopiva Nissan Quashqai kakkonen. Sähkö- tai kaasuauto kiinnostelisi, mutta budjetti tulee niissä vielä toistaiseksi vastaan, toivottavasti tekniikka kehittyy ja hinnat tulisivat sitä myöten alemmaksi.

Ollut saaressa - isoissa ja pienissä.

Ollut lentokoneessa - kyllä, viime kerrasta tosin on jo muutama vuosi. Kroonista matkakuumetta taitaa olla koko ajan ilmassa, mutta samaan aikaan ilmastonmuutos ahdistaa, toisaalta lapsille olisi ihana näyttää maailmaa.

Onko joku itkenyt vuoksesi - on.

Ollut rakastunut - kyllä!

Ollut ambulanssissa - en onneksi.

Luistellut - ei ole lempipuuhaani, enkä ole siinä hyvä, mutta kyllä yläasteaikaisia luistimia tulee edelleen vähintään kerran vuodessa käytettyä.

Surffannut - kerran kokeillut, oli valtavan hauskaa, varsinkin niistä jotka katsoivat, en siis onnistunut pääsemään laudan päälle.

Ollut risteilyllä - liian usein! Olen ollut opiskeluaikana ruotsinlaivalla töissä muutaman vuoden ajan, silloin tuli risteiltyä oma risteilykiintiö täyteen.

Ajanut moottoripyörällä - en, ei ole ikinä ollut minun juttuni.

Ratsastanut hevosella - olen tainnut kerran istua hevosen selässä, ei minun juttuni ratsastuskaan.

Lähes kuollut - en.

Ollut sairaalassa - useamman kerran.

Suosikkihedelmä - appelsiinit vaikka niiden kuorimisesta en tykkää yhtään.

Aamu vai ilta - ehdottomasti ilta! Valvon iltaisin aina liian myöhään. Olen yrittänyt muuttaa rytmiäni, mutta huonolla menestyksellä.

Lempiväri - vaaleanpunainen, siniharmaa ja musta.

Viimeisin puhelu - juttelin äitini kanssa kuulumisia.

Viimeisin viesti - ystävälle liittyen tuleviin joulumarkkinoihin Parolan Asemalla, ihanaa!

Kahvi vai tee - tee. Kahvi on ihanaa, mutta mahani ei kestä sitä, joten surulla olen joutunut siitä luopumaan.

Kissa vai koira - kissa, sitä ei tarvitsisi ulkoiluttaa, mutta tuskin koskaan kumpaakaan.

Paras vuodenaika - vaikea valinta, kevät on ihanaa aikaa, kesää en vaihtaisi pois, syksyssä on oma ihana tunnelmansa mutta rakastan myös talvea, lunta ja pakkasta. Kaikissa on puolensa ja pääasiassa olen tyytyväinen aina siihen vuodenaikaan joka on menossa, juuri nyt pakkanen ja lumi ovat aivan parasta!

-Piia

26.10.2018

ROTTINKITUOLI


Olohuoneen nurkkaan, takan viereen on asettunut vaalea rottinkituoli. Hankin tuolin kesällä terassille, mutta terassikauden loputtua päätin varastoida tuolin varaston sijaan olohuoneeseen. Takan vierestä löytyi sille sopiva paikka. 





Rottinkituoli on Ikean Mastholmen sarjaa. Vaalean rottingin mattamainen pinta on kaunis ja tuoli on muodoltaa oikein siro. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että istumamukavuudeltaan olen paremmissakin tuoleissa istunut, mutta muutamalla tyynyllä pehmustettuna takkatulen ääressä tuossa kyllä kelpaa. 

Erityisesti perheen pienin on ihastunut tuoliin. Kevyenä sitä on helppo työnnellä ja siirrellä ympäri olohuoneetta, se on helppo kumota nurin ja siitä saa ainakin majan, auton, vuoren ja piilopaikan.



Olen haaveillut jo pitkään nojatuolin hankkimisesta tuohon takan viereen ja tuo rottinkituoli on nyt hyvä väliaikainen vaihtoehto kunnes joku toinen löytyy tai kevät taas koittaa. 

-Piia

13.10.2018

PIENTÄ SEINÄLLE


Aulamme seinällä on nähty varsin runsaitakin taulukollaaseja, mutta siitä saakka kun seinä vuosi sitten maalattiin uudelleen on seinä pysynyt varsin tyhjänä. Puolisen vuotta sitten uskaltauduin lyömään ensimmäisen naulan ja kiinnittämään seinälle ensimmäisen taulun. Jo tuolloin oli ajatus, että taulun kaveriksi haluan jotain, mutta tällä kertaa en rakentaisi seinälle uutta taulukollaasia vaan jollain pienimuotoisemmalla mentäisiin.



Verkkaisesti edennyt projekti on viimein saatu päätökseen kahden pienen taulun tai oikeastaan esineen myötä. Taulun kaverina seinältä löytyvät nyt pieni peili sekä pieni kirjontatyö. Tuota kirjontatyötä on tullut pisteltyä kun Iisakin kirkkoa vaikka lopputulos mahdollisimman yksinkertainen onkin. Pieni Hay Ruban peili taas oli kesän harvoja sisustusesineostoksia, sellainen vähän turhake, mutta niin hauska ja söpö, että en malttanut olla hankkimatta.



Kolmen kokonaisuus seinällä on juuri nyt omaan silmääni erityisen mieluisa. Yhden isomman ja kahden pienen yhdistelmä toimii hauskasti ja on vähän erilainen. Ja lipaston päällä vaihtuvat esineet ja kukat täydentävät sopivasti kokonaisuutta. Hiljaa hyvä tuli!

-Piia

30.9.2018

RAKUKERAMIIKKAA



Kaatosade, lähes tuhat asteiset uunit, ilmassa liekkejä, savua ja jännitystä! Viime viikon sunnuntaina oli jännät paikat, kun  rakukeramiikkakurssin kipot, kupit, pöllöt ja muut saivat lopullisen muotonsa rakupoltosta. Aika hurjaa hommaa ja sen verran pelottavaakin, että olisi jäänyt tekemättä jos kurssilla ei olisi ollut ohjaajan lisäksi useampiakin konkari hoitamassa kaikkein vaikeimpia vaiheita.

Ensikertainen meinasi olla solmussa lasitteiden ja nakurakujen ja muiden liuosten kanssa, joilla työt vielä kertaalleen ennen rakupolttoa viimeisteltiin. Vaikka kuinka yritti arvailla, miltä työ lopulta tulisi näyttämään, oli jokainen nosto savupöntöstä yllätys, pääasiallisesti positiivinen sellainen.




Pienet pallomaljakot ovat ehdottomasti suosikkejani tekeleideni joukossa. Sopivat hyvin tuohon olohuoneen pikkupöydälle ja ovat sellaisia yhdelle kukalle tai oksalle sopivia joista tykkään. Maljakoista on kolmaskin vähän suurempi versio, joka etsii vielä toistaiseksi paikkaansa.




Pidän myös erityisen paljon mustanpuhuvasta pöllöstä. Ei ihan Oiva Toikkaa, mutta kun sen on omin käsin tehnyt, on se sitäkin arvokkaampi. Olin alunperin ajatellut, että silmät olisivat yksin jääneet mustaksi ja muuten pöllössä olisi ollut vähän enemmän väriä, mutta tässä ensikertalaisuus yllätti ja tuli sitten tälläinen. Mutta ei haittaa, hän on ihan hyvä näinkin!

Edellisten lisäksi valmistui kolmen kynttilänjalan sarja, yksi isompi maljakko sekä seinäkoriste. Nämä etsivät vielä paikkaansa ja ehkä nekin tänne blogiin kuvaan kun sellainen löytyy.

-Piia

18.9.2018

MEHEVÄ OMENAPIIRAKKA

Syksyyn olennaisesti kuuluva herkku on omenapiirakka. Kotimaisissa omenoissa on ihan oma makunsa, joka on vielä parempi jos ne on oman pihan puista poimittuja.

Kuopuksen nimipäivä viikonloppuna oli hyvä syy leipoa herkullinen piirakka pienen nimipäiväsankarin avustuksella, mehukas ja muheva, juuri sellainen kuin omenapiirakan kuuluu olla.


 

MEHEVÄ OMENAPIIRAKKA (GLUTEENITON)

pohja
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl kookossokeria
2½ dl maustamatonta jogurttia
7 dl gluteenitonta kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
150 g voita tai leivontamargariinia

täyte
1 dl kookossokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
1 prk sitruuna-limerahka
1/2 prk kermaviiliä
5 omenaa

Vatkaa munat ja sokeri keveyesti käsin. Lisää joukkoon maustamaton jogurtti sekä jauhot ja leivinjauho. Lisää viimeisenä pehmeä, vähän sulatettu voi ja sekoita hyvin. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää taikinan päälle. Kuori omenat, viipaloi ja lisää täytteen päälle. Paista noin 200 asteisessa uunissa noin 40-50 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kypsä. Mikäli omenat tummuvat liikaa, voi vuuan peittää jossain vaiheessa foliolla.

Herkuttele vähän lämmin piirakka sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera. Pohja toimii muuten myös yksinään syksyn toisen herkun, puolukan kanssa.

-Piia

12.9.2018

HABITARE 2018



Sisustussyksyn odotetuin tapahtuma  Habitare käynnistyi tänään ja tarjoaa inspiraatiota kodin sisutukseen yhteensä viiden päivän ajan sunnuntaihin saakka.




Habitaren tämän vuoden teema lupaa nostaa esiin asioiden alkuperää, aitoutta ja persoonallisuutta. Minulle tämän vuoden Habitare näyttäytyi lämpimänä, luonnonläheisenä ja kodikkaana.




Esillä on paljon aitoja materiaaleja, pieniä yksityiskohtia, näyttäviä katseenvangitsijoita sekä runsaita ja kerroksellisia sisustuksia. Väreinä erityisesti sinapinkeltainen, ruskeansävyt sekä harmaanvihreä nousivat esiin. Erilaiset heinät ja kaislat somistivat useaa osastoa, samoin keramiikkaa erilaisissa muodoissa näkyi paljon.







Kokonaisuudesssaan Habitare oli tänäkin vuonna kaunis, inspiroiva ja elämyksiä kaikille aisteille tarjoava!

-Piia