28.6.2018

PERSIKAN PUNAISET SUKAT JA TUTTINAUHA


Kesä on hiljentänyt puikkojen tahtia ja vähissä ovat olleet viime aikoina valmistuneet neulomukset. Muutama tärkeä sentään on valmistunut. Pienen pienet persikan punaiset sukat ja kaveriksi niille suloisen virkatun tuttinauhan tein rakkaan serkkuni tyttärelle, ihanalle pienelle uudelle ihmeelle.


Nämä pienet sukat ovat mukavaa neulottavaa; valmistuvat nopeasti ja valmiina ovat niin valtavan söpöt. Ja junasukat ovat mallina pieniin jalkoihin ne parhaat. Itse olen monesti oikaissut niin, että teräosan olen tehnyt sileänä neuleena ja hyvin ovat silloinkin jalassa pysyneet. 

Ehkä pitäisi kokeilla itsellekin tuollaisilla varsilla sukat tehdä. Josko siitä seuraava projekti puikoille, sellainen, jonka voisi nimetä kesälomaprojektiksi, sillä vielä yksi päivä ja sitten se alkaa, kovasti odotettu kesäloma!

-Piia

23.6.2018

JUHANNUSKRANSSI

 
Kun oma sulhanen on juhannuksena jo kainalossa, eikä seitsemää kukkaa tarvitse kerätä tyynyn alle sulhon selvittämiseksi, voi niistä kiepauttaa juhannuskranssin. Ja minkä ihanan kranssin luonnonkukista saakaan! Kaunis, herkkä ja niin kesäinen!


 
Ja huomenna, kun juhannus on ohi, voi tämän nimetä kesäkranssiksi ja jatkaa ihastelua niin kauan kun kukat kestävät. Ja tämän jälkeen tehdä vaikka toisen!

Valoa ja kukkien tuoksua juhannuspäivän iltaan ja yöhön!

-Piia

21.6.2018

JUHANNUS KOTONA

Tänä vuonna vietämme juhannusta kotona. Edellisestä kotijuhannuksesta on jo useampi vuosi ja  vaikka rakastankin juhannusta maalla, on tämä kaupunkijuhannus ihan hyvä vaihtoehto sekin. Tärkeintä näissä juhlapyhissä on kuitenkin se kenen kanssa ne viettää, ei missä niitä vietetään.  

Kun lapsuuteeni juhannuksiin kuuluivat kokko, saappaanheitto ja latotanssit, nuoruudessa festarit tai mökkeilyt kaveriporukalla, ovat juhannukset nykyisin rentoa yhdessä oloa perheen ja ystävien kanssa hyvän ruuan ja leppoisan oleilun parissa. Maalla toki on oma tunnelmansa, jota kaupunkiin ei voi tuoda, mutta muuten kaikki tämä onnistuu vallan mainiosti myös kaupungissa.


Myös kaupungissa lämmitetään huomenna juhannussauna, jota varten sidotaan oman pihan koivusta vasta. Tehdään ehkä juhannustaikoja ja nostetaan malja kesälle, yöttömälle yölle ja yhdelle vieraistamme, joka on vasta muutaman viikon ikäinen. Satoi tai paistoi, juhannus on varmasti ihana!

Oikein hyvää juhannusta jokaiselle oli se sitten kaupungissa, maalla, mökillä tai festareilla!
-Piia

18.6.2018

UUDET PERUNAT JA PAAHTOSUOLA

 
Kesän ensimmäiset uudet perunat maistuvat aina aivan valtavan hyviltä. Ja nimenomaan ne suomalaiset uudet perunat, eivät ruotsalaiset, joita joka vuosi testataan ja todetaan, että ovatpa ne vetisiä ja eivät yhtään niin hyviä kuin kotimaiset. Uudet perunat maistuvat kesälle ja vaikka en itse juurikaan perunaa muuten syö, kesälautaselle ne ehdottomasti kuuluvat. 

Lapsuudessani uusien perunoiden kanssa syötiin aina paahtosuolaa tai puahtsuoloo, kuten savoksi sanottiin. Paahtosuola on käsittääkseni savolainen erikoisuus, perinneherkku, joka valmistetaan kolmesta raaka-aineesta: suolasta, voista ja ruisjauhoista. Jos uudet perunat ovat jo sinällään hyviä, voinokareen ja paahtosuolan kanssa ne ovat vastustamattomia! 

Gluteenittoman ruokavalion vuoksi paahtosuola on valitettavasti jäänyt jo usemman vuoden uupumaan uusien perunoiden kyljestä. Nyt päätin, että tuota herkkua on taas saatava ja päätin kokeilla, josko jotain sinnepäin saisi valmistettua kaurajauhoista ja ilokseni kaurajauhosta tehty paahtosuola osoittautui lähes yhtä hyväksi kun alkuperäinen herkku! 



Paahtosuola (gluteeniton)

n. 50 g voita
n. 1 dl kaurajauhoja
1-2 tl suolaa

Laita pannulle voi ja kaurajauhot. Ruskista jauhoja, sekoittele ja kopsuttele lastalla, jotta paahtosuolasta tulee irtonaista, ole tarkkana, että jauhot eivät pala. Kun jauhot ovat ruskistuneet lisää suola ja tarkista maku. Jos haluat tehdä virallista versioita, käytä kaurajauhon sijaan ruisjauhoja.

Kesäherkkua parhaimmillaan on kun uudet potut ja paahtosuola yhdistetään vielä raikkaaseen salaattiin - puhtaita, aitoja makuja, nam! Paahtosuolaa kannattaa kokeilla myös esimerkiksi kalakeiton kaverina taikka leivän päällä. Ja ehdottomasti juhannuspöydässä!

-Piia

12.6.2018

SUOSIKKISÄVYJÄ

Kuvissa ovat suosikkisävyni. Haalea vaaleanpunainen, rauhallinen siniharmaa, pellava, vaalea puu ja hentojen kukkien valkoinen ovat väripaletissa minulle ne kaikkein kauneimmat. Näitä sävyjä löytyy kaikkialta kotoa, näillä sävyillä teen mieluiten käsitöitä ja pääasiassa mustasta vaatekaapista lähes ainoat väripilkut ovat kyseisissä sävyissä.


Juuri nyt työn alla on suosikkisävyinen pieni kirjoiltu taulu aulan seinään, josta jo aiemmin  mainitsin. Mitään suurta kuningasajatusta tauluun ei toistaiseksi ole syntynyt, joten ajattelin, että pistelen menemään sitä sun tätä. 

Suurta kuningasajatusta ei ole tällä hetkellä bloginkaan suuntaan. Juuri nyt on sellainen välitila viimeisten työkiireiden ja loman välillä. Haluaisi olla tehokas ja saada maailman valmiiksi, tai no vähintääkin työpöydän tyhjäksi ennen loman alkamista, samanaikaisesti toinen jalka hakeutuu jo ulos auringonpaisteeseen ja lomafiilikseen. Tässä hieman levottomassa olossa myös inspiraatio etsii itseään, mutta eiköhän se viimeistään kesäloman myötä parin viikon päästä taas löydy!

-Piia

4.6.2018

KESÄN TUOKSUJA

Erilaiset tuoksut nostavat mieleen muistoja, varsinkin kesän tuoksuihin liittyy rakkaita muistoja. Yksi ehdottomista suosikkituoksuistani on kuivan kangasmetsän tuoksu helteisenä päivänä. Siinä tuoksussa on lapsuuden uimaretket, metsämansikat, aurinko, se tuoksu on kesä.

Mansikoiden tuoksu taas muistuttaa kesätyöpäivistä mansikkamaalla. Sinne lähdettiin ystävien kanssa ennen kuutta, pyöräiltiin aamukasteessa ja syötiin eväitä pellonreunalla. Ei siellä paljon rahaa ansaittu ja toisina päivinä söin enemmän mansikoita kun keräsin, mutta mukavaa meillä oli!


Ja sitten on syreenin tuoksu. Maalla pihaa komistaa edelleen iso valkoinen syreeni, josta olemme tuoneet juurakon omaan pihaan, vielä tuo tulokas ei ole vielä kukkinut, mutta ehkä jo ensi kesänä. Iso syreeni oli myös mummilassa. Sen syreenin alla leikin koko lapsuuteni serkkujeni kanssa. Se oli niin iso tai sitten me olimme niin pieniä, että sen alla mahtui seisomaan suorana. Siellä oli maailman paras maja ja tuossa majassa huumaava tuoksu.



Rakastan tuota syreenin voimakasta tuoksua, siihen liittyy niin paljon hyviä muistoja molemmista mummoloista ja lapsuuden kesistä. Oman syreenin kukkimista odotellessa poimin muutaman oksan työmatkan varrella olevasta villiintyneestä syreenipensaasta. Maljakollinen tuoksua ja kauneutta, kesää parhaimmillaan!

-Piia