25.4.2018

ROUHEAT KAURAISET TEELEIVÄT

  Sitten töihin paluun viime syksynä kaikenlainen arkinen leivonta on jäänyt todella vähälle. Aikaa ja fiilistä suunnittelemattomalle keittiössä puuhastelulle ei juurikaan ole löytynyt. Ehkä se on kevät tai sitten olen päässyt ainakin hetkellisesti näiden ruuhkavuosien niskan päälle, sillä pitkästä aikaa olen taas innostunut leipomaan myös ihan vain omaksi ilokseni.

Tänään halusin jotain tuoretta iltapalaksi ja tein helpointa mahdollista pikaleipää eli koulun köksäntunnilta tuttuja teeleipiä. Helppoa, nopeaa ja aina toimivaa, myös gluteenittomana!


 

KAURAISET TEELEIVÄT (GLUTEENITON)

2,5 dl kaurajauhoja
2,5 dl isoja kaurahiutaleita (gluteenittomia)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g voita (tai kasvismargariinia)
2,5 dl maitoa (tai vettä)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon sulatettu voi ja maito. Jos haluat maidottoman ja vegaanisen vaihtoehdon voit korvata voin kasvismargariinilla ja maidon vedellä. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa se pellille pieniksi nokareiksi. Taputtele leipäsiksi kostutetulla kädellä ja paista 250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Lämmin, tuore leipä on ihanaa iltapalaa ja vielä pikkuisen herkumpaa saa kun perusmargariinin korvaa basilikalla maustetulla voilla, nam!

-Piia

22.4.2018

SUNNUNTAI MOOD

  Tiedättekö sen sellaisen ihanan raukean vieraiden ja juhlien jälkeisen sunnuntaitunnelman? No tänään minulla on sellainen. Takana on ihana viikonloppu ystävien ja läheisten seurassa, joka jättää jälkeensä vähän väsyneen, mutta onnellisen olon. 

Pieni päivänsankari nautti eilen juhlistaan ja saamastaan huomiosta. Tänään äiti voi puolestaan istahtaa päiväunien ajaksi hyvillä mielin sohvalle, herkutella eilisen kakun jämillä, lukea muutaman sivun hyvää kirjaa ja nauttia samalla juhlia varten siivotusta ja järjestellystä kodista.


  Tämän viikonlopun jälkeen näitä leppoisia sunnuntaipäiviä on luvassa todennäköisesti enemmänkin, sillä kalenteri näyttää tulevina viikonloppuina pääasiassa tyhjää ja näin ei ole tainnut olla sitten joululoman, tai no ainakaan viimeiseen pariin kuukauteen kun lasten harrastukset ja muut menot ovat täyttäneet viikonloput hyvin tehokkaasti. Juuri nyt kevät ja kiireettömyys kuulostavatkin aika ihanilta yhdessä! 


Tosin lapsiperheessä tuo kiirettömyys on ehkä kuitenkin enemmän mielentila kun todellisuutta, sillä näin sunnuntainakin pyykkikone pyörii, astianpesukone odottaa tyhjennystä ja ruokaakin on laitettava. Onneksi nekin voi ainakin yrittää tehdä kiireettömästi ja ilman stressiä, varsinkin näin sunnuntaina! 

-Piia

19.4.2018

SYNTTÄREIDEN SUUNNITTELUA

Meidän  kaksivuotiaan syntymäpäiviä juhlitaan tulevana viikonloppuna. Kuten olen aiemminkin kertonut, minusta juhlien järjestäminen on ihanaa puuhaa! Tarjoilujen ja koristelujen suunnittelu on hauskaa ja parasta juhlissa on saada läheiset saman pöydän ääreen.

Kaksivuotias ei osaa vielä esittää toiveita juhlien suhteen, joten äiti saa toistaiseksi käyttää omaa päätösvaltaa ja laittaa pöydän kauniiksi parhaaksi katsomallaan tavalla. Koristeiden suhteen mennään aika vähällä, mutta toki tälläkin kertaa ikkunaan pitää jonkinlainen koristenauha askarrella. Viime juhlissa  10-vuotiaalle toivotettiin onnea vanhasta kalenterista tehdyllä juhlanauhalla, tällä kertaa vanhoista korteista leikatuista lipuista tulee söpö pieni koriste tuomaan juhlatunnelmaa. Kaveriksi kauniita kukkia ja ehkä muutama syntymäpäiväsankarille mieluinen ilmapallo, luulen että ne riittävät.



Kakun leipomisen ulkoistin tällä kertaa ammattilaiselle ja itselleni jää vain koristelu joka tulee kakussakin olemaan varsin simppeli, muutama pieni lelu kauris ja ehkä pari kukkaa. Kakun sijaan on sitten aikaa kokkailla jotain muuta, ehkä jotain marjaisaa, jotain suolaista ja ihan varmasti jotain suklaista. Ja todennäköisesti niin paljon, että riittää vielä juhlien jälkeiselle päivälle.

Juhlien suunnittelun lomassa olen huomannut myös orastaavaa sisustusintoa, joka viime aikoina on ollut vähän kadoksissa. Lämmin sää ja aurinko ovat innostaneet pöyhimään tyynyjä ja haaveilemaan uusista. Tuoreilla kukilla ja kirppikseltä matkaan tarttuneelta punotulla tarjottimella on ollut samanlainen vaikutus. Ja hyvä niin, sillä pian sisätilojen lisäksi pääsee sisustamaan jo terassillekin, sillä näilläkin leveysasteella alkaa vihdoin näyttämään keväältä!

-Piia

13.4.2018

TÄNÄÄN KAKSI VUOTIAS

Yhteistyössä  Nosh Organicsin kanssa

Tämä iloinen, touhukas, suloinen, välillä aika äänekäs ja kaiken kaikkiaan ihana tyttönen täyttää tänään kaksi vuotta. Hän tykkää tanssia, laulaa, auttaa ruuanlaitossa, leikkii mielummin isompien sisarusten leluilla enemmän kuin omillaan ja tykkää Pipsa Possusta, Annasta ja Elsasta ja Papu Orkesterista. Kun hän saa jotain uutta, hänestä se on aina valtavan inanaa, myös silloin jos äiti ompelee hänelle jotain uutta kuten nyt tämän simppelin vaaleanpunaisen tunikamallisen paidan.

Esikoisen ollessa pieni uusia vaatteita tuli ommeltua lähes joka viikko. Nykyisin ompelukone tulee nostettua pöydälle harmillisen harvoin, muka ajanpuutteen vuoksi. Joka kerta niin tehdessäni muistan kuitenkin miten mukavaa puuhaa ompeleminen ja siinä onnistuminen on ja kuinka valmistakin tulee loppuen lopuksi suhteellisen nopeasti.

Kuopus ei ole siis valitettavasti päässyt kulkemaan äidin tekemissä vaatteissa yhtä paljon kun isommat sisarukset, mutta onneksi aina silloin tällöin hänkin saa jotain itsetehtyä. Ja äiti saa joka kerta vilpittömästi ihastunutta palautetta!



Tämän tunikan, kuten lähes kaikki viimeaikaiset ompelukseni, ompelin luottokankaistani eli  Noshin luomupuuvillasta. Tämä kevyesti pintakuvioitu kangas* on vanhempaa mallistoa, jota olen jemmaillut kaapissa sopivaa projektia varten. Tällaiset tunikamalliset paidat ovat ehdottomasti suosikkejani taaperon yllä. Pidemmän helman ansiosta ei tarvitse miettiä pysyykö se napalukko, rento malli antaa tilaa touhuta ja puuvilla on pestävyyden, kestävyyden ja käyttömukavuuden kannalta ehdottomasti ykkönen.

Kaavan tunikaan piirsin soveltaen valmisvaatetta ja peruspaidan kaavaa. Mallista tuli aivan loistava ja näin jälkikäteen harmittaakin, etten sitä kaavapaperille piirtänyt vaan leikkasin suoraan kankaasta. Täytyy toivoa, että onnistuu vielä toisenkin kerran yhtä hyvin, sillä sen verran nopeasti tuo kaksivuotias kasvaa, että vaatekaapin sisältöä voisi olla vähän väliä uusimassa ja  Noshin kangasuutuuksista löytyy monta ihanaa vaihtoehtoa, jota mielisin kokeilemaan.

Haluisin tunikaan jonkun pienen kivan ekstrajutun ja kirjailin käsin helmaan tuollaisen piparireunan. Pieni yksityiskohta, joka tekee tunikasta vähän erityisemmän.



Vaikka tuon pienimmäisen kasvua välillä vähän haikein mielin katselee, on kuitenkin ihanaa nähdä miten hän päivittäin oppii ja oivaltaa uuttaa ja innostuu ja ihmettelee maailmaa kuten vain kaksi vuotias osaa! Ja on yhtä aurinkoinen kuin hänen syntymäpäivänsä!

-Piia

* kangas saatu Noshilta

9.4.2018

SEITSEMÄN VUOTTA VANHA AAMIAISKAAPPI

 
Omakotitalollemme tulee tämän vuoden lopussa ikää jo kahdeksan vuotta. Rakentaminen alkoi kutakuinkin näihin aikoihin tuolloin kahdeksan vuotta sitten ja paperilla olevat suunnitelmat talosta ja sisustuksesta alkoivat konkretisoitua.

Kahdeksassa vuodessa aika moni asia sisustuksen trendeissä ja pinnalla olevista jutuista ehtii muuttua. Vaikka moni valinta materiaalien suhteen voisi olla tänä päivänä erilainen, ovat valinnat tuolloin kahdeksan vuotta sitten kuitenkin olleet suhteellisen ajattomia ja niiden kanssa on ihan hyvä elää ja olla myös tänään.


Erityisesti keittiöissä on tapahtunut valtavasti sinä aikana kun olemme taloamme asuttaneet ja nyt suunniteltuna keittiö voisi näyttää erilaiselta kuin nykyinen keittiömme. Tänään saattaisin valita mattapintaiset kaapinovet korkeakiiltoisten sijaan, taso olisi todennäköisesti ohuempi ja liesituuletin olisi varmasti jotain muuta kuin katosta roikkuvaa mallia. Ehkä olisin yrittänyt puhua mieheni ympäri yläkaapittomaan keittiöön ja harkinnut integroituja jääkaappia ja pakastinta. Valkoinen, simppeli keittiömme on kuitenkin valoisa, kaappitilaa on riittävästi ja se on toimiva, mikä tietenkin on se pääasia eli edelleen oikein mainio kokonaisuus. 

Tuolloin kahdeksan vuotta sitten ei puhuttu aamiaiskaapeista, mutta olen erityisen tyytyväinen, että sellaisen keittiöömme jo silloin suunnittelimme. Muutamana viime vuonna keittiötrendien ykkösenä olleet aamiaiskaapit ovat usein varsin hulppeita laitoksia, jossa sisäosan materiaalit on valittu vähintäänkin yhtä huolella kun materiaalit muualle keittiöön. Aamiaiskaapit ovat myös varsin suuria ja ovet ovat yleensä sisäänliukuvia malleja.


 
Minulle keittiötä suunniteltaessa tärkeää oli, että saisin keittiöön erillisen tilan keittiön pienkodinkoneille, jotta niitä ei tarvitsisin säilyttää keittiötasolla. Oma aamiaiskaappimme onkin simppeli ja pieni, tavalliseen kaapinrunkoon tehty, mutta täyttää tarpeensa eli mahduttaa sisäänsä sekä kahvinkeittimen että leivänpaahtiminen. 

Kaapin sisään on asennettu sähköpistokkeet koneita varten ja keittiötason päähän sijoitetusta kaapista koneet on halutessaan mahdollista nostaa keittiötasolle käytön ajaksi. Oveksi kaappiin valittiin silloin paras mahdollinen saatavilla olevan vaihtoehto, joka oli nurkassa hyvin toimiva rulo-ovi.


 
Erilliseen kaappiin sijoitettuna pienkodinkoneet vapauttavat tilaa keittiötasolta työtilaksi ja toki myös esteetikolle mieluisille purkeille ja purnukoille. Ratkaisu on osoittautunut seitsemän vuoden kokemuksella erinomaisen toimivaksi ja vaikka joitakin muita asioita keittiössä voisinkin muuttaa, aamiaiskaapista en luopuisi.

-Piia

5.4.2018

HEI HUHTIKUU

Huh hei, se on sitten jo huhtikuu! Pääsiäinen vietettiin upeassa aurinkoisessa säässä ja kuukausi vaihtui siinä sivussa kuin vahingossa. Kun ulos katsoo, on vaikea uskoa, että koululaisten kesälomaan on enää kaksi kuukautta! Runsasluminen talvi on ollut ihana, mutta kieltämättä nyt minullekin alkaa jo lumi riittää ja kaipaus keväästä ja kesästä alkaa hiipiä esiin. Täytyy toivoa, että josko edes osa kinoksista ehtisi sulaa vappuun mennessä vaikka aika epätodennäköiseltä se juuri nyt tuntuu.

Huhtikuun myötä arki muuttuu taas hieman, sillä palaan jälleen takaisin täydelle työviikolle. Alkuvuoden nelipäiväinen työviikko on ollut ihana ja olisin sitä mielelläni jatkanut. Samaan aikaan lyhyemmän työviikon myötä kasaantuvat työt, töissä koko ajan tuntuva kiire ja kotona ajatuksissa olevat rästihommat ovat kuitenkin kuormittaneet yllättävän paljon. Kun myös kuopus on viihtynyt päiväkodissa erinomaisesti, tuntui ratkaisu oikealta. 

Vaikka vapaapäiviä on vastaedes yksi vähemmän, yhä valoisammat illat tuntuvat tuovat lisää aikaa arkeen. Kevät kohti siis iloisin mielin!

-Piia