13.10.2018

PIENTÄ SEINÄLLE


Aulamme seinällä on nähty varsin runsaitakin taulukollaaseja, mutta siitä saakka kun seinä vuosi sitten maalattiin uudelleen on seinä pysynyt varsin tyhjänä. Puolisen vuotta sitten uskaltauduin lyömään ensimmäisen naulan ja kiinnittämään seinälle ensimmäisen taulun. Jo tuolloin oli ajatus, että taulun kaveriksi haluan jotain, mutta tällä kertaa en rakentaisi seinälle uutta taulukollaasia vaan jollain pienimuotoisemmalla mentäisiin.



Verkkaisesti edennyt projekti on viimein saatu päätökseen kahden pienen taulun tai oikeastaan esineen myötä. Taulun kaverina seinältä löytyvät nyt pieni peili sekä pieni kirjontatyö. Tuota kirjontatyötä on tullut pisteltyä kun Iisakin kirkkoa vaikka lopputulos mahdollisimman yksinkertainen onkin. Pieni Hay Ruban peili taas oli kesän harvoja sisustusesineostoksia, sellainen vähän turhake, mutta niin hauska ja söpö, että en malttanut olla hankkimatta.



Kolmen kokonaisuus seinällä on juuri nyt omaan silmääni erityisen mieluisa. Yhden isomman ja kahden pienen yhdistelmä toimii hauskasti ja on vähän erilainen. Ja lipaston päällä vaihtuvat esineet ja kukat täydentävät sopivasti kokonaisuutta. Hiljaa hyvä tuli!

-Piia

30.9.2018

RAKUKERAMIIKKAA



Kaatosade, lähes tuhat asteiset uunit, ilmassa liekkejä, savua ja jännitystä! Viime viikon sunnuntaina oli jännät paikat, kun  rakukeramiikkakurssin kipot, kupit, pöllöt ja muut saivat lopullisen muotonsa rakupoltosta. Aika hurjaa hommaa ja sen verran pelottavaakin, että olisi jäänyt tekemättä jos kurssilla ei olisi ollut ohjaajan lisäksi useampiakin konkari hoitamassa kaikkein vaikeimpia vaiheita.

Ensikertainen meinasi olla solmussa lasitteiden ja nakurakujen ja muiden liuosten kanssa, joilla työt vielä kertaalleen ennen rakupolttoa viimeisteltiin. Vaikka kuinka yritti arvailla, miltä työ lopulta tulisi näyttämään, oli jokainen nosto savupöntöstä yllätys, pääasiallisesti positiivinen sellainen.




Pienet pallomaljakot ovat ehdottomasti suosikkejani tekeleideni joukossa. Sopivat hyvin tuohon olohuoneen pikkupöydälle ja ovat sellaisia yhdelle kukalle tai oksalle sopivia joista tykkään. Maljakoista on kolmaskin vähän suurempi versio, joka etsii vielä toistaiseksi paikkaansa.




Pidän myös erityisen paljon mustanpuhuvasta pöllöstä. Ei ihan Oiva Toikkaa, mutta kun sen on omin käsin tehnyt, on se sitäkin arvokkaampi. Olin alunperin ajatellut, että silmät olisivat yksin jääneet mustaksi ja muuten pöllössä olisi ollut vähän enemmän väriä, mutta tässä ensikertalaisuus yllätti ja tuli sitten tälläinen. Mutta ei haittaa, hän on ihan hyvä näinkin!

Edellisten lisäksi valmistui kolmen kynttilänjalan sarja, yksi isompi maljakko sekä seinäkoriste. Nämä etsivät vielä paikkaansa ja ehkä nekin tänne blogiin kuvaan kun sellainen löytyy.

-Piia

18.9.2018

MEHEVÄ OMENAPIIRAKKA

Syksyyn olennaisesti kuuluva herkku on omenapiirakka. Kotimaisissa omenoissa on ihan oma makunsa, joka on vielä parempi jos ne on oman pihan puista poimittuja.

Kuopuksen nimipäivä viikonloppuna oli hyvä syy leipoa herkullinen piirakka pienen nimipäiväsankarin avustuksella, mehukas ja muheva, juuri sellainen kuin omenapiirakan kuuluu olla.


 

MEHEVÄ OMENAPIIRAKKA (GLUTEENITON)

pohja
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl kookossokeria
2½ dl maustamatonta jogurttia
7 dl gluteenitonta kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
150 g voita tai leivontamargariinia

täyte
1 dl kookossokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
1 prk sitruuna-limerahka
1/2 prk kermaviiliä
5 omenaa

Vatkaa munat ja sokeri keveyesti käsin. Lisää joukkoon maustamaton jogurtti sekä jauhot ja leivinjauho. Lisää viimeisenä pehmeä, vähän sulatettu voi ja sekoita hyvin. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää taikinan päälle. Kuori omenat, viipaloi ja lisää täytteen päälle. Paista noin 200 asteisessa uunissa noin 40-50 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kypsä. Mikäli omenat tummuvat liikaa, voi vuuan peittää jossain vaiheessa foliolla.

Herkuttele vähän lämmin piirakka sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera. Pohja toimii muuten myös yksinään syksyn toisen herkun, puolukan kanssa.

-Piia