RAKUKERAMIIKKAA

 

 

Kaatosade, lähes tuhat asteiset uunit, ilmassa liekkejä, savua ja jännitystä! Viime viikon sunnuntaina oli jännät paikat, kun  rakukeramiikkakurssin kipot, kupit, pöllöt ja muut saivat lopullisen muotonsa rakupoltosta. Aika hurjaa hommaa ja sen verran pelottavaakin, että olisi jäänyt tekemättä jos kurssilla ei olisi ollut ohjaajan lisäksi useampiakin konkari hoitamassa kaikkein vaikeimpia vaiheita.

Ensikertainen meinasi olla solmussa lasitteiden ja nakurakujen ja muiden liuosten kanssa, joilla työt vielä kertaalleen ennen rakupolttoa viimeisteltiin. Vaikka kuinka yritti arvailla, miltä työ lopulta tulisi näyttämään, oli jokainen nosto savupöntöstä yllätys, pääasiallisesti positiivinen sellainen.

 

Pienet pallomaljakot ovat ehdottomasti suosikkejani tekeleideni joukossa. Sopivat hyvin tuohon olohuoneen pikkupöydälle ja ovat sellaisia yhdelle kukalle tai oksalle sopivia joista tykkään. Maljakoista on kolmaskin vähän suurempi versio, joka etsii vielä toistaiseksi paikkaansa.

 

 

Pidän myös erityisen paljon mustanpuhuvasta pöllöstä. Ei ihan Oiva Toikkaa, mutta kun sen on omin käsin tehnyt, on se sitäkin arvokkaampi. Olin alunperin ajatellut, että silmät olisivat yksin jääneet mustaksi ja muuten pöllössä olisi ollut vähän enemmän väriä, mutta tässä ensikertalaisuus yllätti ja tuli sitten tälläinen. Mutta ei haittaa, hän on ihan hyvä näinkin!

Edellisten lisäksi valmistui kolmen kynttilänjalan sarja, yksi isompi maljakko sekä seinäkoriste. Nämä etsivät vielä paikkaansa ja ehkä nekin tänne blogiin kuvaan kun sellainen löytyy.

-Piia

MEHEVÄ OMENAPIIRAKKA

 

 

Syksyyn olennaisesti kuuluva herkku on omenapiirakka. Kotimaisissa omenoissa on ihan oma makunsa, joka on vielä parempi jos ne on oman pihan puista poimittuja.

Kuopuksen nimipäivä viikonloppuna oli hyvä syy leipoa herkullinen piirakka pienen nimipäiväsankarin avustuksella, mehukas ja muheva, juuri sellainen kuin omenapiirakan kuuluu olla.

 

 

MEHEVÄ OMENAPIIRAKKA (GLUTEENITON)

pohja
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl kookossokeria
2½ dl maustamatonta jogurttia
7 dl gluteenitonta kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
150 g voita tai leivontamargariinia

täyte

1 dl kookossokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
1 prk sitruuna-limerahka
1/2 prk kermaviiliä
5 omenaa

Vatkaa munat ja sokeri keveyesti käsin. Lisää joukkoon maustamaton jogurtti sekä jauhot ja leivinjauho. Lisää viimeisenä pehmeä, vähän sulatettu voi ja sekoita hyvin. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää taikinan päälle. Kuori omenat, viipaloi ja lisää täytteen päälle. Paista noin 200 asteisessa uunissa noin 40-50 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kypsä. Mikäli omenat tummuvat liikaa, voi vuuan peittää jossain vaiheessa foliolla.

Herkuttele vähän lämmin piirakka sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera. Pohja toimii muuten myös yksinään syksyn toisen herkun, puolukan kanssa.

-Piia

HABITARE 2018

 

 

 

Sisustussyksyn odotetuin tapahtuma  Habitare käynnistyi tänään ja tarjoaa inspiraatiota kodin sisutukseen yhteensä viiden päivän ajan sunnuntaihin saakka.

 

 

 

Habitaren tämän vuoden teema lupaa nostaa esiin asioiden alkuperää, aitoutta ja persoonallisuutta. Minulle tämän vuoden Habitare näyttäytyi lämpimänä, luonnonläheisenä ja kodikkaana.

 

 

 

 

Esillä on paljon aitoja materiaaleja, pieniä yksityiskohtia, näyttäviä katseenvangitsijoita sekä runsaita ja kerroksellisia sisustuksia. Väreinä erityisesti sinapinkeltainen, ruskeansävyt sekä harmaanvihreä nousivat esiin. Erilaiset heinät ja kaislat somistivat useaa osastoa, samoin keramiikkaa erilaisissa muodoissa näkyi paljon.

 

 

 

Kokonaisuudesssaan Habitare oli tänäkin vuonna kaunis, inspiroiva ja elämyksiä kaikille aisteille tarjoava!

-Piia

KÄSITYÖTERAPIAA

 

Jos minulla olisi enemmän omaa aikaa, käyttäisin siitä ehdottomasti ison osan käsitöihin. Käsityöt ovat toimineet minulle jo pitkään tapana rentoutua, sellaisena kevyenä terapiana. Oli se sitten neulomista, ompelua, askartelua tai jotain muuta, ei sillä niin väliä.

 

Viime viikonloppuna terapiaa tuli tupla-annos kun vietin lauantain sekä osan sunnuntaista rakukeramiikkakurssilla ystävän kera. Saven työstämisessä jos jossain on jotain hyvin terapeuttista. Keskittyessä intensiivisesti halutun muodon tekemiseen unohtaa helposti kaiken ylimääräisen. Ja kun ei ota lopputuloksesta stressiä se on myös valtavan hauskaa ja rentouttavaa.

 

Varsinkin rakun kanssa lopputulosta on turha stressata, sillä muodon jälkeen tulee vielä useampi polttovaihe ennen valmista esinettä. Lopullinen ulkonäkö rakulle tulee tulesta ja savusta ja riippuu niin pintakäsittelystä, polttoajasta, hapetuksesta ja monesta muusta, joka näin ensi kertalaiselle jäi vielä arvoitukseksi.

Se millaisia omista töistä lopulta tulee, saa odottaa vielä muutaman viikon. Tuolloin työt viimeistellään ja tehdään viimeinen polttovaihe, joka kuulosti valtavan jännittävältä. 

 

 

Minulle kuitenkin itse tekeminen on melkeinpä lopputulosta tärkeämpää. Se, että saa käsillään jotain konkreettista aikaiseksi ja siinä samalla voi nollata aivojaan, on valtavan hieno tunne joka itsessään jo palkitsee. Vaikka ei sekään toki haittaa, jos näistä vielä keskeneräisistä maljakoista, oivatoikka-lookalike-pöllöistä ja muista mitä viiden kilon saviköntistä syntyi, tulisi lopulta jotain valtavan upeaa!

-Piia

ARKI LÄHTI JO

 

Jos vielä elokuun alkupuolella tuntui, että onpa tämä kesän jälkeinen arki jotenkin ihanan leppoisaa ja seesteistä, on ajatus viimeistään muutaman viime viikon aikana unohtunut. Kalenterin täyttyessä harrastuksista, vanhempainilloista ja erilaisista palavereista, työreissuista sun muista menoista, tuntuu että hatussa on pitelemistä jotta mukana pysyy! 

 

Pidän rutiineista ja siitä, että aikataulut ovat selkeät ja toistuvat. Ennen kuin arki taas vähitellen asettuu uomiinsa ja muistan jälleen kenen pitää olla missä ja milloin, huomaan olevani vähän hukassa ja stressaantunut. Kun rutiinit pikku hiljaa löytyvät ei kiire tunnu niin kiireiseltä. Sillä vaikka kuinka epätrendikästä sitä onkaan sanoa, niin kyllä, kiirettä on pitänyt ja varmasti syksyn mittaa sitä on lisää luvassa. 

 

Kiireestä ei saisi valittaa ja se on itse aiheutettua. Ei ole, ei ainakaan aina. Ja valittaakin saa jos siltä tuntuu. Ja vaikka näin syksyn aluksi tuntuu, että juna nimeltä arki lähti asemalta kun itse olin vielä lippuluukulla, saan sen varmasti kohta kiinni ja sitten siitä taas nauttii, siitä touhukkaasta arjesta, kiireineen kaikkineen!

-Piia