18.7.2019

GLUTEENITON MUSTIKKAPIIRAKKA


Taas on se ihana vuodenaika, kun tuoreita marjoja, vihanneksi ja muita herkkuja on tarjolla lähimetsässä, kasvimaalla ja toreilla. Viimeiset päivät meillä on herkuteltu erityisesti mustikoilla, joita tuntuu olevan ainakin meidän lähiympäristössä nyt todella paljon. 

Mustikkamaidon ja mustikkapöperön lisäksi mustikoista on leivottu piirakkaa jo useana päivänä peräkkäin. Ja sen verran hyvällä reseptillä, että tälläkin kertaa suurin osa ehti parempiin suihin, ennen kuin ehdin kameran esiin kaivaa. Mutta reseptin ajattelin kuitenkin jakaa. Helppoa, herkullista ja nopeasti valmista olkaa hyvät!




GLUTEENITON MUSTIKKAPIIRAKKA

pohja:

150 g sulatettua voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vaaleita gluteenittomia jauhoja
1 3/4 dl kaurajauhoja 
1,5 tl leivinjauhetta

täyte:

200 g creame fraichea
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl mustikoita

päälle:

1/3 pohjasta + 1 dl kaurajauhoja

Sekoita sulatettu voi, sokeri ja kananmuna  keskenään. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne joukkoon. Kaada pohjasta 2/3 leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan ja levitä vuuan pohjalle. Taikina on löysää ja voit ripotella pinnalle vähän jauhoja helpottamaan levityksessä. 

Lisää mustikat, joita saa olla todella reilusti. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja levitä mustikoiden päälle. Lisää jäljelle jääneeseen 1/3 pohjasta desi kaurajauhoja ja nosta seoksesta nokareita täytteen päälle. 

Paista 200 asteisen uunin alatasolla noin 30-35 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin kullan ruskea. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. 


Piirakan kaverina toimivat erinomaisesti niin vaniljakastike kuin jäätelökin, mutta itse pidän siitä ihan vaan tuollaisenaan, ilman lisukkeita. 

-Piia

8.7.2019

HILJAISUUTTA KUUNTELEMASSA


Kesäloma on alkanut perinteiseen tapaan maalla kesäkodilla. Jo muutamassa päivässä täällä pääsee irtautumaan arjesta, mieli rauhoittuu ja pulssi tasaantuu. 

Hiljaisuus mikä täällä vallitsee hämmästyttää joka kerta. Vasta täällä huomaa millaisessa äänten kirjossa ja huminassa sitä kotona asuu. Tekee hyvää kun kaikki tuo kaupungin taustameteli on poissa ja ainoat äänet ovat linnut ja satunnainen traktori jossain kauempana. 





Rakastan kuvata täällä samoja vähän vinoja nurkkia, kukkatapetteja ja seesteistä tunnelmaa. 

Jaksan joka kerta tutkia laatikoita ja löytää jotain minulle uutta kuten kirjekuoreen kauniisti taiteltuja vanhoja käsinkirjoitettuja reseptejä tai kertomuksia talven säästä. 

Tunnelma täällä on niin toinen kuin kotona ja se tuntuu aina yhtäaikaa pysäyttävältä ja inspiroivalta.





Lomasää voisi toki olla parempi, mutta toisaalta sade pakottaa pysähtymään paikalleen sohvan nurkkaan neuleen ja kirjan kanssa ja viileämmällä säällä jaksaa puuhastella paremmin pihalla. 

Maalla vietetyt hetket ovat paras alku rentouttavalle lomalle. Kun pian täytyy taas palata kaupunkiin yritän ottaa mukaani sen levollisuuden tunteen, joka täällä vallitsee.

-Piia

30.6.2019

VERHOT TERASSILLA



Oli sitten kyse sisä- tai ulkotilasta, kyllä verhot vain usein ovat se piste iin päälle, joka viimeistelee sisustuksen. Näin myös pikkuterassillamme, jonne lasitus nyt mahdollisti verhojen ripustamisen. Sen lisäksi, että verhot tuovat pehmeyttä ja lämpöä terassin sisutukseen, ne myös tuovat näkösuojaa puolelle, joka aukeaa naapuriin päin. 




Terassillamme on avattava lasitus kahdella sivulla. Asensimme verhokiskon toiselle sivulle koko matkalta ja ompelin sivulle kolme erillistä verhoa. Pääasiassa verhot ovat kasattuna yhteen reunaan, mutta halutessamme verhoilla on mahdollista peittää koko kolme metrinen sivu.

Olin ajatellut pellavaverhoja, mutta koska terassi on vinon katon johdosta todella korkea, olisi kolmelle pitkälle pellavaverholle tullut aika paljon hintaa. Koska kyse on ulkotilasta valitsin vähän edullisemman vaihtoehdon ja ompelin verhot pellavaa muistututtavasta kauniisti kudotusta puuvillasta. Fiilis on kuitenkin juuri se mitä hain, verhot ovat kevyet ja ilmavat, mutta sopivasti näkösuojaa antavat ja lasien ollessa auki tietenkin myös kauniisti tuulessa heiluvat.



Terassin ilme on muuttunut aikalailla siitä mitä se  ennen lasitusta oli. Rimoituksen poisto, kevyempi sohva ja verhot ovat muuttaneet tunnelman ilmavammaksi ja huonemaisemmaksi. Terassin sisustus on myös entistä enemmän samaa paria kodin sisätilojen sisustuksen kanssa. En voisi olla juuri tyytyväisempi!

Minulla on vielä ensi viikolla muutama työpäivä ennen varsinaista kesälomaani ja ennen kuin pääsen nauttimaan terassista aamusta iltaan. Yhden viikon ehdin jo lomailla, kun käväisimme ennen juhannusta Espanjan auringossa. Toivottavasti aurinko ja lämpö palaisivat takaisin myös tänne pohjoiseen, jos niin kävisi ensi torstaihin mennessä, en pistäisi yhtään pahakseni!

-Piia

14.6.2019

KOTI ARJEN HELPOTTAJANA - ETEISESTÄ EN LUOVU


Mikä sinun kodissasi helpottaa arjen sujuvuutta? Mikä taas tekee arjesta hankalampaa? Mistä et arjen toimivuuden nimissä luopuisi? Entä minkä muuttaisit, jos voisit? Näihin kysymyksiin Muotoseikka -blogin Vilja haastoi sisustusbloggaajaporukkamme kesäkuussa vastaamaan.

Olemme asuneet kodissamme pian yhdeksän vuotta ja tuossa ajassa kodin toimivat ja vähemmän toimivat seikat ovat tulleet hyvin tutuiksi. Toisaalta tuossa ajassa perheen ja lasten kasvaessa myös tarpeet kodille ovat ehtineet muuttua, onneksemme kotimme on osoittautunut toimivaksi myös muutosten myötä. 



Arjessamme ehdottomasti yksi toivimimmista ratkaisuista on suuri eteinen. Kolmen lapsen ja kahden aikuisen suhatessa ruuhkavuosissa sinne tänne, on tilava eteinen ollut korvaamattoman arvokas. 

Lasten ollessa pienempiä eteiseen on mahtuneet niin vaunut kuin turvakaukalot, nykyisin erilaiset harrastusvälineet laskettelumonoista jääpallo- ja jalkapallovarusteisiin mahtuu pukemaan sujuvasti ylleen ja kun tilaa on riittävästi, emme aamukiireissäkään törmäile toisiimme. Tilava eteinen toimii mainiosti myös sählykenttänä, tanssilattiana tai voimisteluareenana.  



Eteisessämme on runsaasti säilytystilaa vaatteille ja kengille liukuovien takana, jokaiselle perheenjäsenelle löytyy oma laatikko ja vaatetanko ja näin omat kamppeet ovat helposti löydettävissä. 

Itselleni on tärkeää, että kaiken kirjavat vaatteet saa ovien taakse piiloon enkä niin välitä naulakoista. Niitäkin on kuitenkin eteisessä hyvä olla, varsinkin lapsille sopivalla korkeudella, silloin on edes pieni mahdollisuus, että takit päätyisivät jonnekin muualle kuin mytyssä lattialle. 





Mitä sitten muuttaisin jos voisin? Pääasiassa olen tyytyväinen kotimme toimivuuteen ja arjessa ei juurikaan ole asioita jotka sujuisivat paremmin jos jokin kodissa olisi toisin. Kodinhoitohuoneessa oleva toinen sisäänkäynti voisi toki olla hieman suurempi ja myös siellä voisi olla säilytystilaa erityisesti lasten ulkovaatteille. Toisaalta iso eteinen kompensoi hyvin myös tuon tilan kokoa ja tuskin ne vaatteet sielläkään itsestään naulakkoon päätyisivät eli käyttäjäkoulutuksesta se taitaa enemmän olla kiinni. 

Jos puolisoltani kysytään, mikä sujuvoittaisi arkea, olisi vastaus ehdottomasti suuremmat varastotilat. Ja kieltämättä erilliselle ulkovarastolle olisi kyllä käyttöä. Polkupyörät ja polttopuut, kottikärryt ja lumikolat sekä erilaiset urheiluvälineet vievät valtavasti tilaa ja kaksi pientä varastoa, jotka kodistamme löytyvät ottaisivat varmasti mielellään kaverikseen kolmannen. Toisaalta organisoimalla ja vähentämällä tarpeettomia tavaroita pääsee jo aika pitkälle tässäkin.



Toimiva koti on ehdottamasti iso tekijä sujuvaan arkeen. Kun kaikille toiminnoille ja tavaroille löytyy kodista oma paikkansa, on arjen askareista suoriutuminen huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa. 

Vilja kokoaa haastepostaukset heinäkuussa vielä yhteen, kannattaakin käydä silloin kurkkaamassa millaisia arjen helpottajia muilta löytyy.

-Piia

6.6.2019

SYREENIN TUOKSUA


Tänäkin kesänä syreenin tuoksu huumaa ja kauneus lumoaa! Pienistä herkistä kukista muodostuvat röyhymäiset kukinnot ovat näyttäviä ja jo muutamasta oksasta saa komean kimpun. 

Omalle pihalle maalta aikoinaan tuodut syreenit kukkivat parhaillaan ensimmäistä kertaa, mutta niistä en raaskinut vielä oksia poimia. Onneksi villiintyneitä syreenejä löytyy lähiympäristöstä myös maljakkoon poimittavaksi.




Kesäkukkien kestävyys maljakossa on välillä vähän niin ja näin. Muutamalla pienellä kikalla syreenin oksat ja muut kesäkukat saa kestämään paremmin. 

  • poimi kukat mahdollisimman myöhään illasta
  • leikkaa kukat puhtailla saksilla ja aseta ne heti veteen
  • syreeni ja pioni vaativat erikoiskäsittelyn, jossa kasvin varsi kastetaan kiehuvaan veteen noin viiden sentin mitalta noin minuutin ajaksi
  • käytä vain puhdasta maljakkoa ja poista alimmat lehdet, jotta ne eivät jää veteen
  • käytä vedessä leikkokukkavirkistettä



Luonnonkukkakauppa ollessa taas auki ja tarjonnan ollessa mitä parhainta, on ihana päästä sitä hyödyntämään. Pientareen reunojen kukista ja oman perennapenkin kasvateista löytää juuri nyt aina jotain maljakkoon sopivaa. Yksi syy lisää rakastaa kesää!

-Piia

30.5.2019

JUURI NYT ON HYVÄ NÄIN


Onpahan ollut kaikenlaista hulinaa elämässä viimeisten viikkojen ajan. Viikkoihin on mahtunut normaalin arjen ja lasten kevään juhlien lisäksi monen monta junassa istuttua tuntia ja reissua Helsinkiin, jotka ovat valmistaneet ensi viikolla alkavaan mielenkiintoiseen uuteen työhön. Tosin uusi työ on vähän harhaanjohtava termi, sillä moni asia pysyy ennallaan kuten työnantaja, työkaverit ja jopa fyysinen työpiste, mutta tehtävät vaihtuvat toisiin ja luvassa on paljon uuden opettelua ja haasteita, jotka otan ilolla vastaan.




Myös vapaa-ajalla on ollut jos jotakin menoa, viimeisimpänä viime viikonlopun ihana sisustusbloggaajasiskojen reissu Vaasaan, jossa meidän vajaan kahdenkymmenen hengen mahtavaa porukkaa emännöi ihana Maiju yhdessä matkan tarjonneiden Somessa.com ja VisitVaasan kanssa. Harvoin mahtuu yhteen viikonloppuun niin paljon hyviä keskusteluja, naurua, tanssia ja ihania ihmisiä, joita yhdistää sama harrastus ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Onni on olla tuollaisessa porukassa mukana.



Kun muussa elämässä tapahtuu, kotona pysyy kaikki paikallaan ja se tuntuu mukavalta. Normaalisti kipot ja kupit tuppaavat vaihtamaan paikkaansa hyvinkin usein, mutta nyt moni asia ja esine ovat olleet naulittuna ja pölyttymässä paikalleen jo pitemmän aikaa. Kun ajatukset poukkoilevat juuri nyt normaalia enemmän sinne tänne, kodin pysähtyneisyys tuo mukanaan kaivattua levollisuutta. Juuri nyt on hyvä näin!

-Piia

22.5.2019

KOHTI KESÄKEIDASTA




Viime aikojen aurinkoiset ja lämpimät kesäpäivät ovat inspiroineet laittamaan kodin terasseja kesäkuntoon. Erityisen innoissani olen ollut pikkuterassistamme, jonka lasitimme viime syksynä.

Lasitus on ollut puheissa jo useamman vuoden ja erityisesti puolisoni on lasitetusta terassista haaveillut. Itse olen suhtautunut asiaan aika neutraalisti, olen ajatellut sen olevan kiva lisä, mutta ei mikään välttämättömyys. Kunnes tuli kevät, joka on osoittanut, että lasitus on ollut mitä parhain ratkaisu!

Terassia ennen yhdeltä sivulta rajanneen tumman rimoituksen poisto lasituksen tieltä toi aivan uutta valoa sekä terasille että myös sisätiloihin. Terassi tuntuu nyt suuremmalta ja kytkeytyy entistä paremmin sisätiloihin. Puhumattakaan juuri nyt kaikkialla leijuvasta siitepölystä, joka pysyy lasituksen ansioista terassin ulkopuolella. 




Kesäkukat ovat vielä toistaiseksi jääneet kauppoihin ja terassilla vihertävät nyt yrtit, tomaatin taimet sekä hauska bambukasvi, jotka toivottavasti viihtyvät lämpimällä ja suojaisella paikallaan. Kesän myötä lisää vihreitä varmasti vielä löytää tiensä terassille, toiveena on sopiva sekoitus hyöty- ja koristekasveja luomassa viihtyisää kesäkeidasta.





Pikkuterassimme on entistäkin viihtyisämpi ja terassin käyttö on lisääntynyt aikaisemmasta. Jotain pientä säilytykseen sopivaa terassille vielä kaipaan. Samoin ajatuksena on ripustaa toiselle seinälle valkoiset verhot tuomaan vähän näkösuojaa naapuriin, suojaamaan pahimmalta paahteelta ja heilumaan kauniisti tuulessa!

-Piia

11.5.2019

MAISTUISIKO DONITSI?


Innostuin vapun teinoolla testamaan kuinka donitsien teko kotona sujuu. En tiedä sitten oliko testauksen lopputulema lopulta hyvä vai huono, sillä testikerta ei suinkaan ole jäänyt ainoaksi ja donitseilla on tuon jälkeen tullut herkuteltua useamminkin, maistuisivat vaikka jokapäivä!

Alunperin halusin korvata vappumunkit donitseilla ja kokeilla pääsisikö helpommalla kun ei tarvitse kuuman rasvan kanssa leikkiä. Ja pääsihän sitä, maku ei ehkä ollut niin vappuinen, mutta sitäkin herkullisempi ja ehdottomasti munkkeja paremmin mihin tahansa vuoden aikaan sopiva.  




Hankin donitseja varten donitsipellin, jossa valmistuu kerralla 12 pienehköä donitsia. Ovat juuri sopivan kokoisia, eivät liian suuria, mutta eivät myöskään niin pieniä, että välttämättä tarvitsisi kahta kerralla syödä. Ellei sitten halua, meillä on haluttu, mielellään vaikka kolmekin.

Donitsien resepti on hyvin simppeli ja nopea. Ainoa hieman työläämpi vaihe on pursottaa donitsitaikina pellille, mutta sekin on varsin armollista hommaa, sillä pursotus tasaantuu uunissa eikä pursotuksen jäljen tarvitse olla niin justiinsa. 




Gluteenittomat donitsit

50 g voita
1 dl kermaa tai maitoa
1 kananmuna
2 dl vaaleita gluteenittomia jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kaardemummaa
0,5 tl suolaa
1 dl sokeria

Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Vispaa maito ja kananmuna keskenään ja lisää joukkoon voisula. Sekoita kaikki kuivat aineet ja sokerit keskenään ja lisää vähitellen maito-muna-voiseoksen joukkoon. Sekoita kunnes taikina on tasaista.

Voitele donitsivuoka voilla tai öljyllä. Laita taikina pursotuspussiin ja pursota donitsivuokaan. Älä täytä rinkuloita ihan täyteen, vain reilu puoleen väliin saakka. Taikina riittää noin 12 donitsiin. 

Paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 6-8 minuuttia, kunnes donitsit ovat kauniin kullan ruskeita. Anna donitsien olla hetki vuuassa ja kumoa tämän jälkeen jäähtymään.

Koristele donitsit esimerkiksi maitosuklaalla. Sulata noin 200 g suklaata, kasta donitsit suklaasulassa ja koristele valkosuklaalla, nonpareleilla, kookoshiutaleilla, pähkinärouheella tai muulla haluamallasi tavalla. Anna suklaan kovettua ennen tarjoilua.




Luulen, että donitsit löytävät meillä vastaedes ainakin syntymäpäiväpöytään. Varsinkin lasten kaverisynttäreillä kakku on yleensä turhaa tarjottava, mutta värikkääksi koristellut pienet donitsit tekevät varmasti kauppansa. 

Ja aivan varmasti sopivat myös huomenna äitienpäiväpöytään! Donitsien koristelu on kovasti lasten mieleen ja pienillä sormilla syntyy juuri niitä ihania, persoonallisia ja parhaita leivonnaisia äideille ja mummoille tarjottavaksi.

-Piia

5.5.2019

VARJOSSA VIIHTYVÄ VIHERKASVI



Piha- ja puutarhahommat sekä kesäkukat ovat vielä toistaiseksi saaneet odotella itseään, kiitos takatalven. Ulkokukkakauden viipyessä ostin pitkästä aikaa sisälle uuden viherkasvin, alokasian eli juurakkovehkan. Olin ihastellut ystäväni luona näyttävälehtistä kasvia ja satunnaisella kukkakauppareissulla vastaavan nähdessäni päätin hankkia sellaisen myös omaan kotiin.



Olin ajatellut kasvia olohuoneen kirjahyllyyn, mutta se osoittautui sinne liian suureksi. Paikka löytyi makuuhuoneesta, jonne se sopiikin mainiosti. Tumma seinä on hyvä tausta erikoisille, värikkäille lehdille. Makuuhuone on osoittautunut valon puolesta haasteelliseksi viherkasveille, mutta alokasian pitäisi viihtyä varjoisassa, toivottavasti hän kelpuuttaa paikkansa.



Nyt siis peukut pystyyn, että uusi kasvitulokas viihtyisi ja että viimein päästäisiin kunnolla kevään viettoon ilman lunta ja pakkasta ja vilua ja viimaa!

-Piia  

26.4.2019

IHANA MOON



Kauniin pyöreä, sametinpehmeä ja täydellisen vaaleanpunainen! Olohuoneen uusi ihanuus, Hakolan Moon rahi on juuri niin kaunis kun olin uskaltanut toivoa! Rahin myötä olohuoneessa tammikuussa alkanut huonekaluralli on saatu päätökseen ja tällä kalustuksella on tarkoitus nyt elellä tovi jos toinenkin. 



Olen ollut ihastunut Moonin siitä alkaen kun sen ensi kertaa Hakolan mallistossa näin. Samettinen pinta ja reilu koko tuntuivat houkuttelevilta. Ennen huonekalujen pyörittelyä rahille ei ole ollut olohuoneessa tilaa, mutta nyt kun mahdollisuus sen hankkimiselle tuli, en voinut sitä vastustaa.




Ensimmäinen ajatukseni oli hankkia rahi greigen sävyssä.  Lepakkotuolin tuleminen muutti kuitenkin suunnitelmaa ja päädyin lopulta ikisuosikkiväriini vaaleanpunaiseen. Onneksi! Vaaleanpunainen rahi on kuin ihana, suloinen ranskanpastilli keskellä olohuonetta!



Rahin päälle mahtuu useampikin jalkapari ja koska se on painava, pysyy se erinomaisesti paikallaan eikä liusu ikävästi jalkojen alta pois. Kokonsa puolesta toimittaa myös tarvittaessa sohväpöydän virkaa. Aika täydellinen tapaus kaikin puolin! 

-Piia

15.4.2019

3-VUOTIAAN JUHLAT


Sitä huomaa, että kolmannen lapsen kohdalla alkaa syntymäpäiväjuhlien järjestäminen sujumaan jo vähän pienemmällä taikka sitten ainakin vähän lyhyempiaikaisella stressillä. Kun kahden ensimmäisen lapsen ollessa pieniä juhlia alkoi suunnittelemaan jo viikkoja etukäteen, kolmannen kohdalla homma hoituu muutamassa illassa. Nopealla netin selaamisella luottoreseptien kaveriksi etsitään jotain pientä uutta, jo olemassa olevien koristeiden kaveriksi haetaan kauppareissulla muutama lisäilmapallo ja pöytäliina sujahtaa pöytään vallanmainiosti silittämättäkin.

Mutta yhtä paljon minä edelleen juhlien suunnittelusta ja järjestelystä pidän! On ihanaa suunnitella tarjottavat, kattaa pöytä herkuilla ja saada sukulaiset ja ystävät pöydän ääreen istumaan ja rupattelemaan. 



Perheemme pienintä, nyt jo kolmevuotiasta, juhlittiin sunnuntaina. Juhlapöydästä löytyi jo perinteeksi muodostuneen porkkanakakun ja mutakakun lisäksi  kreikkalainen voileipäkakku, tortillawrappeja kahdella täytteellä, keksejä ja karkkeja sekä ihastuttava numerokakku, joka tehtiin  tällä Kinuskikissan ohjeella. Pursotusapuna oli rakas kälyni, jolta homma hoitui huomattavasti kätevämmin kuin minulta ja minä sain keskittyä vain koristeiden asetteluun. Tämänkin osaan jo nykyisin paremmin, pyytää apua niin ehtii itsekin keittiön puolelta kahvipöytään!



Parasta juhlissa on kuitenkin se pienen ihmisen ilo, joka kasvoilla loistaa hänen omilla syntympäivillään! Ja näistä juhlista on hyvä jatkaa juhlia pääsiäisen ja melkeinpä heti perään vapun merkeissä!

-Piia