20.1.2019

ÄKILLISEEN MAKEANHIMOON


Olen yrittänyt vähentää taas makean syöntiä, joka pitkän sokerittoman vaiheen jälkeen on meinannut taas lipsua liiaksi. Sokeri kun on siitä ikävä kaveri, että sille kun antaa pikkusormen niin pian se on vienyt koko käden ja enemmänkin! Ihan täysin sokerittomaan ruokavalioon en ainakaan toistaiseksi ole ajatellut palavaani, mutta nykyisestä on mahdollisuus vähentää sen pienen napostelun verran, johon herkästi varsinkin väsyneenä ajautuu.

Silloin tällöin herkuttelu on minusta kuitenkin edelleen ihan ok ja sallittua. Tänään reippaan laskettelurinteessä vietetyn aamupäivän päätteeksi äkillisen makeanhimon taltuttamiseksi riitti helppo ja nopea mikroaaltouunissa tehtävä suklaakakku. Kaurajauhoilla ja kookossokerilla suklaakakusta saa ehkä hieman terveellisemmän version tai ainakin sen syöminen on silloin itselle hieman helpommin perusteltavissa.



"TERVEELLISEMPI" MIKROSUKLAAKAKKU (GLUTEENITON)


1/2 dl gluteenittomia kaurajauhoja
1/2 dl kookossokeria
2 rkl sokeritonta kaakaojauhetta
1/4 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1/2 dl maitoa
2 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon kananmuna, maito sekä öljy. Sekoita hyvin. Jaa taikina kahteen mikroaaltouunin kestävään kuppiin tai mukiin. Kuumenna mukeja mikrossa noin 2-3 minuutin ajan 800-900 W teholla mikrosta riippuen. Lopputuloksena viidessä minuutissa valmis herkku!

-Piia

16.1.2019

MIKÄ MÄÄRÄÄ SOHVAN PAIKAN?


Meidän olohuoneestamme löytyy sohva sekä divaani, joista molemmista pidän kovasti. Pidän myös olohuoneen huonekalujen järjestyksestä, jossa sohva ja divaani ovat vastakkain, välissä on pieni matala sohvapöytäratkaisu ja kokonaisuus peittää näin mahdollisimman vähän ikkunoita ja metsämaisemaa. 

Sitten on televisio. Tv sijaitsee ikkunoiden vastaiselle seinällä, joka on ainoa paikka mihin sen voi sijoittaa. Itse katson hyvin vähän televisioita ja sen minkä katson, löhöän yleensä divaanissa. 



Viime aikoina on alkanut kuulumaan enemmän murinaa ja nurinaa sohvan sijoittelusta. Kun lapset pienempinä katselivat tv:tä pääasiassa lattialta käsin, ovat he pikkuhiljaa huomanneet sohvan olemassa olon ja mukavuuden.

Nykyinen sohvan sijoittelu ei ole ideaali tv:n katseluun tai pelikonsolilla pelaamiseen, myönnän, mutta sohvan sijoittaminen tv:tä kohti, ikkunoiden eteen ei oikein miellytä sekään. Ihanne tilanteessa meillä olisi tietenkin erillinen tv-huone ja olohuone olisi ainoastaan seurustelua varten, mutta lisää neliöitä ei ole tulossa, joten näillä on selvittävä.



Koska kodin on oltava viihtyisä sen jokaiselle asukkaalle, olen pikkuhiljaa taipunut ajatukselle sohvan kääntämisestä ikkunoiden eteen. Ja kun lapset vielä haluavat viettää aikaa yhdessä sohvalla sen sijaan että kukin olisi omalla älylaitteellaan omassa huoneessaan, täytyy sitä tietenkin vaalia.

Itse sohvan kääntäminen on tottakai helppo homma, mutta siitä seuraava ketjureaktio ei ole ihan ongelmaton. Jos sohva käännetään, divaanille ei ole enää paikkaa ja tilaa olohuoneessa. Pelkkä sohva ei riitä istumapaikaksi viiden hengen perheelle eli lisätilaa tulee saada jostain muualta. 



Sohvamme on Adean sohva, johon voisimme hankkia lisäpalan ja tehdä sohvasta kulmasohvan. Tämä toisi lisää istumatilaa, mutta on minusta vähän raskas ratkaisu. Kulmasohva ei tarjoaisi jatkossa paljoakaan muunneltavuutta eikä olisi myöskään se pienen budjetin vaihtoehto jota toivon. Luulen, että erillinen nojatuoli olisi paras ja toimivin valinta ja ehkäpä sen kaveriksi rahi. 

Pienten sohvapöytien päällä olevalle Artekin Bell-valaisimelle tulisi sillekin uuden järjestyksen myötä löytää toinen paikka. Tuo vähän hassun matalalalla oleva valaisin on yksi suosikeistani ja se toimii mukavana tunnelman luojana. Uudesta paikasta ei ole mitään visioita, mutta ehkä sekin ajan myötä löytyisi. Ja sohvapöytäasia menisi sekin kenties uusiksi. Perus yksi asia johtaa toiseen -tilanne siis mahdollisesti tulossa.



Mikä sitten lopulta määrää sen sohvan paikan? Meillä vaikuttaa siltä, että nykyisistä viihteen kulutuksen trendeistä ja suoratoistopalveluiden kasvavasta käytöstä huolimatta televisio on isossa roolissa kun olohuonettamme seuraavan kerran rymsteerataan ja sohvan paikkaa mietitään. Toisaalta, jos tv kerää perheen yhteen iltaisin, olen valmis tuolle ei niin sisutukselliselle kapistukselle antaamaan periksi ja kääntämään sohvaa sen yhdeksänkymmentä astetta. 

-Piia

10.1.2019

IHAN VAAN RISUJA


Uuden vuoden alkuun on blogimaailmassa ollut keskustelua blogien sisällöstä. Nopeammat kanavat kuten instagram ovat yhä suuremmassa suosiossa ja tuntuu, että blogeilta vaaditaan tässä ajassa yhä enemmän aikakausilehtimäistä otetta, enemmän kantaa ottavia kirjoituksia ja laadukkaampaa sisältöä.

Entä jos haluaakin kirjoittaa ihan vaan risuista? Kertoa, että joulukuusen sijaan tuossa aulan kaapin päällä nököttää nyt lehtikuusen oksia, jotka ovat minusta omalla karulla tavallaan hurjan kauniita ja jotka sopivat minusta hyvin tähän vuoden aikaan. Ja että leikkokukkien ja vihreiden aika on sitten lähempänä kevättä. 




Ei nämä risuasiat erityisen kantaa ottavia ole, tuskin kovin laadukastakaan sisältöä, mutta sellaista sopivan arkipäiväistä asiaa, jota itse edelleen haluan omassa blogissani jakaa. 

Blogien ammattimaistumisen myötä kynnys julkaista tekstejä on noussut, mutta omalta osaltani ajattelin, että ehkä tänä vuonna voisi mennä vähän matalammalla kynnyksellä, olkoon se sitten vaikka asiaa risuista. 

Olisi mukava kuulla millaista sisältöä sinä haluaisit nähdä ja lukea? Kelpaavatko risut edelleen vai pitäisikö olla jotain ruusuisempaa?

-Piia

6.1.2019

TAVOITTEENA TASAPAINO


Minulla ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia. En aio tänäkään vuonna niitä tehdä, mutta olen ajatellut, että tälle vuodelle asettaisin tavoitteen. Tuo tavoite on tasapaino.

Työn ja perheen välissä oman itsensä jättää usein vähemmälle ja omista tarpeista on arjessa helpointa tinkiä. Tänä vuonna yritän löytää enemmän aikaa myös itselleni ja parempaa tasapainoa perheen, työn ja oman ajan välille. Omaan hyvinvointiin panostaminen ei varmasti ole perheeltä pois, mutta tämä on ehdottomasti asia, joka vaatii minulta opettelua. 

Olen mielelläni myös mukana monessa. Mukavista ja kiinnostavista asioista ja ehdotuksista on vaikea kieltäytyä. Välillä se olisi kuitenkin ihan paikallaan kiireen ja stressin välttämiseksi. Kieltäytymisen taito on tasapainon löytämistä sekin.



Kodin sisustamisessa tavoitteena taas on tasapaino haluamisen ja tarpeen välillä. Sisustuslehdet ja some ovat pullollaan kauniita koteja, ihania esineitä ja upeita huonekaluja, materiaaleja ja värejä. Näihin on helppo ihastua, mutta todellista tarvetta uudelle tyynynpäälliselle, torkkupeitolle, kynttilänjalalle taikka tuikkukupille harvemmin on.

Viime vuosi oli jo hyvä askel tämän tasapainon löytämisessä ja tänä vuonna toivon pystyväni olemaan entistäkin harkitsevaisempi hankinnoissa kotiin.



Toivon, että paremman tasapainon löytämisen kautta voin olla enemmän läsnä, vähemmän kiireinen, voida paremmin ja nauttia niistä oikeasti tärkeistä asioista. Aika ylevä ja haastava tavoite, myönnän, mutta toisaalta jotain sellaista mihin on ihan luonnollistakin pyrkiä. 

Huominen, loman jälkeinen paluu arkeen saattaa horjuttaa tasapainoa heti alkuunsa, mutta luotan siihen, että kun arki taas lähtee rullamaan, ei tämän tavoitteen saavuttaminen ole mahdotonta!

-Piia

4.1.2019

KATSE MENNEESEEN - VUOSI 2018


Olen blogannut pian yhteensä jo kymmenen vuotta ja se on pitkä aika se! Siinä ajassa harrastukseen kasvaa kiinni jo niin, että ilman sitä tuntuu omituiselta. Kahden kotona vietetyn vuoden jälkeen vuosi 2018 oli kahden koululaisen, yhden päiväkotilaisen sekä kahdeksasta-neljään työn kanssa vähintäänkin kiitettävän touhukas. Aikaa bloggaamiselle jäi vähemmän kuin ennen ja postauksia syntyi huomattavasti aiempaa vähemmän. 

Viime vuonna blogille otettiin se aika, mikä löytyi. Tahti on ollut verkkaista, mutta olen iloinen, että aina silloin tällöin on ollut tilaisuus kuvata kotia ja kirjoittaa siitä muutama rivi, kertoa niistä muutamista käsitöistä joita on syntynyt, jakaa muutamia hyväksi havaittua reseptejä ja ihan vaan kirjoitella kyseisen hetken fiiliksistä. 

Vuoden vaihtuessa on ollut jälleen mukava kurkata menneen vuoden postauksiin ja todeta, että kaikenlaista sitä on vuoteen kuitenkin mahtunut ja kuinka iloinen olen, että asioita on tullut tänne blogiin ainakin omaksi ja toivottavasti myös jonkun muunkin iloksi taltioitua!

Jos vuonna 2017 maalattiin, tapetoitiin ja sisustettiin huone jos toinenkin uusiksi, ei kaiken sen vastapainoksi viime vuonna tehtykään juuri mitään remontintapaista! Myös sisutushankintojen osalta mentiin hyvin maltilla ja kaiken kaikkiaan sisustuksen päälinjat pysyivät hyväksi havaitun samanlaisena ja kodin sisustaminen oli lähinnä pientavaroiden pyörittelyä paikasta toiseen. 

Terassille hankittu rottinkituoli taisi olla vuoden suurin sisustushankinta ( ROTTINKITUOLI). Kuopus sai huoneeseensa viimeinkin kunnostetut, kierrätettynä ostetut tuolit ( TAAPERON TUOLIT) ja kierrätyslöytö oli myös uusi ihastuttava kori keskeneräisille käsitöille ( SISUSTUKSEEN SOPIVA KÄSITYÖKORI). Maljakkokokoelma karttui viime vuonna rakukeramiikkamaljakoilla, jotka askartelin itse muutaman viikonlopun mittaisella keramiikkakurssilla ( RAKUKERAMIIKKAA).



Ennen blogeissa kiertäneitä haasteita oli taas viime vuonna pitkästä aikaa liikkeellä ja myös sisustusbloggaajat haastoivat toisiaan useammassa aiheessa. Kurkattiin muun muassa millaista arki sisustusblogin kulissien takana on ( KULISSIEN TAKANA TAVALLISTA ARKEA) ja listattiin suosikkikirppislöytöjä ( 2ND HAND SUOSIKKINI). Vastasin myös kolmeenkymmeneen random-kysymykseen itsestäni ( 30 KYSYMYSTÄ) ja pohdin visuaalista hälyä ( VISUAALINEN HÄLY).



Haasteen muodossa jaoin myös parhaat juhlavinkkini ( 5 VINKKIÄ JUHLAAN). Vinkkien lisäksi myös juhlittiin vappua ( VAPPU JA VOHVELEITA), suunniteltiin 2-vuotissynttäreitä ( SYNTTÄREIDEN SUUNNITTELUA) ja juhlittiin kymmenen vuotiasta ( 10-VUOTIAS). 



Käsityöt jäivät viime vuonna harmillisen vähälle ja blogiin niistä pääsi sitäkin vähempi. Kuopukselle tehdyistä blogiin asti päätyivät neulottu huppupipo ( SÖPÖ HUPPUPIPO TAAPEROLLE), vanhasta t-paidasta tehty ystävänpäivä pupu ( PINKKI YSTÄVÄNPÄIVÄ PUPU) sekä syntymäpäivänä esitelty vaaleanpunainen tunika ( TÄNÄÄN KAKSI VUOTIAS). Itse pääsin alkuvuodesta ystävän aveciksi juhliin, joita varten ompelin itselleni kenkiini sopivan laukun ( PARIKSI PARIKOILLE - DIY LAUKKU).



Mahtui viime vuoteen myös herkkuja, näistä ehdoton suosikkini oli piparinmakuinen mutakakku ( JOULUNMAKUINEN MUTAKAKKU). Suolaisista suosikkini oli myskikurpitsakeitto ( MAUSTEINEN MYSKIKURPITSAKEITTO), jonka kaveriksi sopii erinomaisesti vaikka rouheiset teeleivät ( ROUHEAT KAURAISET TEELEIVÄT). Heti viime vuoden alkuun nautin myös yhden hengen brunssin, jotain joka pitäisi uusia taas pikapuoliin ( ÄLÄ UNOHDA ITSEÄSI - BRUNSSI YHDELLE).



Kodin sisustetuin paikka taisi olla aula ja sillä sijaitsevan lipaston päällinen, joka on lempipaikkani vaihtuville asetelmille. Aulan seinä sai alkuvuodesta ensimmäisen naulansa, kun kiinnitin ensimmäisen taulun seinälle ( ENSIMMÄISEN NAULAN VAIKEUS). Keväällä oli tarve karsia ja pelkistää, tuolloin aulaan asettui myös uusi matto ( VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN). Alkusyksystä pohdin bloggaamista ja tuolloin aulan lipaston päältä otetuissa kuvissa ilme on entistäkin pelkistetympi ( TAUON JÄLKEEN). Syksyn myötä sisustusinto taas palaili ja aulan seinälle ilmestyi ensimmäisen taulun kaveriksi pari pientä esinettä ( PIENTÄ SEINÄLLE).



Toki viime vuodesta ei voi unohtaa upeaa ja helteistä kesää, jota viettiin muun muassa maalla ( IHAN LOMALLA). Kaupungissa koko kesän kotia koristi juhannuskranssi, jonka aion ehdottomasti uusia myös tänä vuonna ( JUHANNUSKRANSSI). Vuoteen mahtui myös paljon fiilistelyä esimerkiksi eräästä sunnuntaista ( SUNNUNTAI MOOD) ja marraskuusta ( MELKO MAINIO MARRASKUU).

Vaikka vähän hiljaisempi, niin siitäkin huolimatta näin taaksepäin katsottuna aika mainio blogivuosi se sittenkin on ollut! Ja edessä taas yksi uusi, kuka tietää mitä se tuo tuollessaan!

-Piia