Tiedättekö sen katkeran suloisen tunteen minkä kevätaurinko tuo tullessaan? Kun on se täydellinen aurinkoinen pakkaspäivä, puut kauniisti huurteessa ja aurinko jo vähän lämmittää selkää. Samaan aikaan ne pimeimmän talviajan kynttilänvalon turvin nurkissa lymyilleet pölykoirat vyöryvät esiin kaappien alta ja nurkista. Ja kun ihana valo tulvii ikkunoista sisään ja samalla ne ikkunat näyttävät siltä ettei kukaan olisi niitä ikinä pessyt.
Onneksi on tuo 10 kuukauden ikäinen kotiapulainen, joka yrittää parhaansa mukaan syödä jokaisen murun ja pölypallon joka hänen eteensä tulee ja yrittää auttaa myös ikkunoiden putsauksesta sen minkä ylttää. Ja onneksi se auringonvalokin pikkuhiljaa muuttuu jotenkin armollisemmaksi. Siihen saakka tämä semisiivousneurootikko on vähän kovilla. Onneksi voi aina mennä pihalle nauttimaan siitä upeasta auringonpaisteesta eli saa paistaa myös huomenna, yritän kestää.
-Piia
Yes, I know the feeling 👍🏻
VastaaPoistaTätä siivoojaa ahdistaa kesken jäänyt kaappien raivausoperaatio...johon ei meinaa virtaa löytyvän. Tuntuu, että ns.normisiivoilut ja pyykinpesut sun muut vie kaiken ajan! Dämmit, täytyykö palkata ammattijärjestelijä?!? No ei, kun sitten pitäisi siivota ennen kuin siivooja tulee 😩 Hirveetä tämä siisti elämä!
Ihanaa, että kohtalontovereita löytyy! :D
PoistaKaapit pitäisi minunkin taas järjestää, sekin on niin loputon homma, tuntuu että kun kaapit on käynyt kerran läpi, voisi aloittaa taas alusta...
Tällä hetkellä kädet on niin täynnä tuon pienen avustajan kanssa, että sekin on jo saavutus, että saa perussiivoukset hoidettua! :D
Voi Piia! Niin tuttu tunne tummien pintojen kera ;-)
VastaaPoistaAuts, tummat pinnat on kyllä paha... :D
Poista