KUN VAUVA NIMEN SAI

 

 

Vietimme vauvamme kastajaisia muutama viikko sitten, mutta kun tähän väliin mahtuu sekä juhannus että ensimmäinen kesälomareissu, tuntuu, että juhlista on aikaa jo vaikka kuinka paljon! Onneksi on kuitenkin kuvat, joiden myötä on ihana palata tuohon kauniiseen, rakkauden ja kiitollisuuden täyttämään päivään, jonka saimme viettää yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Itse en juurikaan kameran takana ollut, mutta ohessa muutama pikainen räpsy, jotka kakkupöydästä ja koristeista ehdin napata.

Kuten aiemmin kirjoitin, pidimme kastajaiset kotona ja helpoimman kautta mentiin niin tarjoilujen kuin koristelujen suhteen. Upean kakun ja pieniä cupcakesia kahdessa eri maussa tilasin Minna Bakesilta. Lisäksi tarjolla oli keksejä ja karkkeja ja leivoin itse ainoastaan suklaakakun. Suolaiset piiraat olivat paikallisesta kahvilasta ja niiden lisäksi tein mansikka-mozzarella salaatin. Ensimmäistä kertaa hankin juhliin näin paljon tarjottavia valmiina, mutta ratkaisu oli erinomainen. Edellisenä iltana ei tarvinnut kukkua puolille öin keittiössä ja itse juhlapäivänäkin oli aikaa muuhun kun viime hetken leipomiseen. Ihan hyvä päästä itsensä välillä vähän helpommalla!

 

 

 

Koristeetkin olivat loppuen lopuksi hyvin simppeleitä ja silkkipaperiaskartelutkin jäivät toiseen kertaan, harsokukat sekä muutama pioni riittivät oikein hyvin. Tein harsokukasta kranssin takan kupeeseen, siinä onkin ollut tähän saakka jouluna tekemäni eukalyptuskranssi, joten ehkä olikin jo aika vaihtaa! Keittiöön askartelin samanlaisia kukkanauhoja harsokukasta kuin vappuna, nämäkin roikkuvat edelleen katossa, toivottavasti eivät nyt sentään jouluun saakka!

Näiden harsokukkakoristeiden kanssa olin vähän turhan aikaisin liikkeellä ja ne ennättivät kuivua jonkin verran ennen varsinaista juhlapäivää. Toisaalta kauniita ne ovat kuivuneinakin, mutta jos uudelleen tekisin niin nämä jättäisin edelliseen iltaan, vaikka olihan siinä muutakin puuhaa jo ihan riittämiin.

Päivänsankari oli oma suloinen ja hyväntuulinen itsensä koko päivän ja kasteen ajan nukkui kummisedän sylissä. Kummit ja mummit muistivat pientä ihanilla lahjoilla ja mekin halusimme muistaa vieraita pienellä kiitoksella. Ystäväni Melina oli ottanut pikkuneidistä ihania kuvia hänen ollessaan noin kuukauden ikäinen ja olimme teettäneet yhdestä kuvasta jokaiselle vieraalle kortin, jonka toiselta puolelta löytyi vauvan nimi ja syntymäaika sekä syntymäpituus ja -paino. Tämä oli minusta kiva muisto sekä vieraille että meille itsellemme.

Kaikkinensa upea ja ikimuistoinen päivä, jossa rakkaus tuohon pieneen ihanuuteen kiteytyi laulun sanoihin "sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon sillä en sun särkyä anna mä en" jonka kummitäti vauvalle kasteen päätteeksi lauloi! 

-Piia