AURINKOTERAPIAA JA AJATUKSIA KODIKKUUDESTA

 

Voi tätä Suomen kesää juuri nyt! Vaikka yleensä ajattelen, että säästä on turha valittaa, koska sille emme voi tehdä itse mitään, niin kyllähän tämä ainainen vesisade ja kylmä sää alkaa jo vähän tökkiä. Löysin koneelta nämä muutama viikko sitten ottamani kuvat aurinkoisesta olohuoneesta, jotka ovat jääneet julkaisematta ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä pienelle aurinkoterapialle. On se joskus paistanut ja eiköhän se taas pian paista uudelleen!

Samalla aloin miettimään kodikkuutta, josta monessa blogissa on viime aikoina kirjoiteltu ja joista Valkoisen Harmajan Suvi oli tehnyt kivan koostepostauksen.

 

Minulle kodikkuus on sitä, että kotona viihtyy ja jokaisella siellä asuvalla on hyvä ja turvallista olla. Se on se tunne kun reissun jälkeen avaa oman kodin oven ja tuntee olevansa onnellinen, että saa asua juuri tässä kodissa ja juuri näin! 

Olohuone on meilläkin se paikka, johon suurin osa olemisesta keskittyy. Siellä luetaan, pelataan, nukutaan päiväunia viltin alla, voimistellaan, tanssitaan, syödään iltapalaa ja kuten tänään, jännätään jalkapalloa koko perheen voimin. 

Vaikka aina ihastelen hyvinkin pelkistettyjä ja minimalistisia sisustuksia, omassa kodissa kaipaan kuitenkin tietyn määrän tavaraa ja tilpehööriä ympärilleni. Erilaiset materiaalit tuovat kerroksellisuutta ja itse tehdyt jutut persoonallisuutta, kuten myös sellainen sopiva tyylien sekamelska. 

 

Minulle on myös tärkeää, että tavaroilla on tarinoita. Mieheni hymypoikapatsasta ei korvaa mikään kaupasta ostettu ja roskalavatyyppisenä aarteena meille eksyneiden Domus-tuolien takana on sellainen seikkailu ystävän kanssa, että se hymyilyttää edelleen. Toki meiltä löytyy myös paljon ihan tavallisia kaupasta hankittuja juttuja sekä niitä joka paikassa nähtyjä, mutta sekoitettuna niihin ei katalogista saataviin, syntyy juuri se meidän kodin tunnelma ja kodikkuus.

Ja toivotaan, että se tunnelma on pian taas yhtä aurinkoinen kuin näissä kuvissa! Pihalla odottaa kitkettävää ja kasvimaa kaipaisi huomiota, eikä muutama pisamakaan pahaa tekisi!

-Piia